August - Keikkapäiväkirja

TAKAISIN MEDIA -SIVULLE

****

August @ Helsinki, Luther-sali 180910

 

Keikka Helsingissä aiheuttaa aina ristiriitaisia fiiliksiä. Pohjanmaalta maamme kapitaaliin on jonkinmoinen matka ja se vaatii tietysti järjestelyjä kun käytännössä koko viikonloppu on kiinni ja puoli suomea vilahtaa auton ikkunasta. Ja taas toisaalta: Hki on lähes aina oikein mukava keikkapaikka. Niin nytkin. Ei siis valiteta vaan iloitaan!

Reissun starttihan oli aikaisin lauantaina. Roudaus oli aika kevyt koska setti oli akustinen ja monenmoista kaiutinta oli jo paikan päällä valmiina. Myös Junnu, joka tuli Saabilla Tampereelta, totta kai. Extra uber mahtavaa oli taas kun Samix oli mukana matkassa. Oma äänimies on valtava asia. Saminkaan läsnäolo ei kuitenkaan auttanut siihen, että matkamme sisälsi lähes kaikki kliseet ja paheet, kuten Juustoportin ja huonot jutut. Mitä muuta voi odottaa kun 5 jätkää istuu 15 tuntia parin kuution kokoisessa tilassa? No aika paljonkin, mutta eipä siitä tässä enempää.

Perillä on kuitenkin mukava olla. Tuttuja kasvoja ja mukavan olonen keikkapaikka tuo Luther-sali. Heinosen Juha ja Fivestar prophetin äijät oli jo iloisesti paikalla.

Kamat sisään ja patterin ostoon. Perusmeininki siis. Ostakaa nuoret kotikunnastanne 9 voltin paristot ennen kuin lähdette Helsinkiin keikalle. Sieltä niitä löytää huomattavasti vaivalloisemmin.

Keikalla se vasta onkin mukava olla. Studion pölyjä oli jo ehditty kolmen keikan edestä pyyhkiä pois joten jonkinlainen lavapreesens oli taas olemassa, mikä helpottaa artistin elämää olennaisesti. Tosin omat ongelmansa oli kyllä täälläkin läsnä. Lähinnä basson monitorisoundi oli koko illan mystisesti kateissa vaikka äänimiehet paiskivatkin hommia asian eteen. Basisti Samille tämä tietysti teki keikan aika työlääksi kun ei kuullut itseään. Viimeisimpien tietojen mukaan Sami on edelleen hengissä ja olosuhteisiin nähden hyvä voimainen.

Mutta itse keikkahan oli oikein hyvä kokemus. Sali täynnä innokasta väkeä ja koko ilta täynnä evankeliumia. Täällä esiteltiin myös uusi biisi, vallaton “Villi Muuli”. Häpeämätön roadmovie - country renkutus. Näin lämpimälle yleisölle voisi soittaa vaikka joka ilta!

 

Erityisesti tästä keikasta annetaan pisteet Tumelle ja koko Vuolteen suurenmoiselle perheelle joustavuudesta, uhrautuvaisuudesta ja riskinotosta(ja sen hallinnasta). Harva isäntä lähtee keikalle 500 kilometrin päähän kun perheen lisäystä on luvassa hetkenä minä hyvänsä. Augustin Tuomo lähtee. Onnittelut koko perheelle pikku pojan johdosta! Kaikki meni hyvin ja kitarasankarikin selvisi ajoissa synnytykseen.

Kiitos teille kuulijat, järjestäjät, Juha Heinonen, Syvä Sininen, 5Star prophet, sukulaiset ja ystävät! Kiitos yläkertaan varjeluksesta ja hyvästä johdatuksesta!

Esa

****

07/08/10 – Kokkola, Länsipuisto

Puistopicnic

"Reenataanko nyt vai keikan jälkeen”


Nyt, eli muutamaa tuntia ennen keikkaa. Olemme päässeet kesällä helpolla keikkamatkojen suhteen, jos se nyt on vielä jollekin epäselvää. Jos pisin matka on ollut 15 kilometriä, ei pääse kovin paljoa rasittumaan. Tämä ei toki vähennä keikan arvoa, ei yhtään. Kyllä tämä käy näinkin. Koska edellisestä puhtaasta akustisesta keikasta oli aikaa jo 10 kuukautta (what?), ei reenaaminen sinänsä tee hallaa. Parsimme listan kasaan ja soitimme läpi. Tässä vaiheessa oli tutusti jo kiire ja miljoonan viulut survottiin Muuliin. Äkkiä matkaan.

Hätää ei kuitenkaan ollut, ei pienintäkään, olihan Samix lupautunut äänituottajaksi koko tapahtumalle, kuten viime keikalla. Ookoompi asia meille taas! Oma miksaaja bändillä on sata kertaa enemmän kuin ABC:n yhdestoista ateria, se ilmainen. Vieläpä kun mies ja PA olivat ständbai-tilassa. Oioioioioi. Paljon sanottu, mutta kuka on näitä hommia tehnyt, tietää. Tsekkasimme sountit uudenkarhean Scanian lavalla viimeisenä ja kaikki toimi, paitsi lavalle johtavat portaat (porras), jollaisina debytoi rikkinäinen puiston penkki. Mitenpä muutenkaan?

Kokkolan Länsipuisto, erinomainen kesäilma, lauantai ja keskipäivästä tunti itään. Äkkiä keikka käyntiin! Iltakiireiden vuoksi saimme korkata tapahtuman; kellä keikkaa muualla, kellä suuntana Helsinki. Taas on saatu paljon enemmän kuin on toivottu. Saa soittaa elävälle yleisölle omaa musiikkia. Nyt sen alkaa vasta tajuamaan, kun on sentään jo pari keikkaa taas alla. Aurinkoisia katseita yleisössä. Jeah! Samoin oli lavalla. Lyhyt setti uuden ja vanhan sekoitusta, ei muuta. Kellään ei ollut keikan jälkeenkään mitään isompaa valittelun aihetta. Paitsi nälkä, mutta sekin korjaantui pian järjestäjien tarjoamilla eväillä. Kyllä kannattaa sävellellä musiikkia, jotta ”bisneksellä” on jatkuvuutta ja pääsee kokemaan näitä hetkiä! Nopea auton pakkaus ja pienen fiilistelyn kera lähdimme siis kuka mihinkin. Varmaa oli se, että Puistopicnic oli järjestämisen arvoinen. Tsemppiä ensikesän tapahtumaan!!??  Kiitos Linda ja Katrina. Yhteiskristillisyydessä on voimaa. Kiitos yleisö!

-Juhana


****

17/07/10 – Kälviä, Vapaa-ajan talo

Keski-Pohjanmaan kesäjuhlat

"Ääni ei pysähdy täällä”

 

Taas asiat liian hyvin. Tai no ei liian, mutta hyvin. Isot kesäjuhlat, joissa väkeä ja lämpöä riittää. On aikamoinen rikkaus, että pyydetään esiintymään kotipitäjässä parin viikon välein, eri järjestäjien toimesta ja uskomattomassa Suomen kesässä. Tällä kertaa järjestäjänä oli Helluntaiseurakunta.

Matkaa keikkapaikalle oli jo lähes kaksi kilometriä, joten varasimme matkaan yhden lisäminuutin - tuli tarpeeseen. Pitäähän kaupassa käydä. Koska olemme leuhkoja muusikoita, jokainen ajoi nytkin keikalle omalla autollaan. Mahdumme sentään vielä samalle parkkipaikalle, vaikka hevosia lienee yhteensä lähemmäs 1000. Voi sitä polttonesteiden määrää... Bonusta joka huoltoasemalta. Bling.

Hallilla - kuten meillä sanotaan - Samix otti meiltä luulot pois ja laittoi meidät kamoinemme ojennukseen. Hyvä näin, oli syytäkin. Ensinnäkin, soitamme Samin mukaan laitonta musiikkia. Sami siis miksaa laitonta bändiä, joten hän on myös lainsuojaton. No eihän se kovin laitonta ole soitella levyttämättömiä biisejä, eihän...? Entäpä mitä sanotte siitä laittomuudesta, että Juhalla oli tällä keikalla kaksi eri rumpusettiä? Nyt on hommat isolla. Haluttiin kokeilla parin biisin akustista kevennystä keskellä keikkaa ja about soitin per mies per setti oli periaate. Saako kahdella setillä ja yhdeksällä kielisoittimella yhden keikan soitettua? Jotenkuten... Vähän jäi uupumaan...

Ilta oli tullut siihen taitteeseen, että meitä odotettiin lavalle ja sinne myös menimme. Tässä kohdassa tulee se miinus, joka tulee aina tässä keikkamestassa... Toki jo checkin aikaan, mutta siksi en jaksanut siitä mitään kirjoittaakaan. Samixin mukaan on ”hienoa” miksata, kun ääni ei pysähdy, vaikka kaiut tai kaiuttimet olisi nollilla. Se ei pysähdy, vaikka mies kävisi nollilla. Kauan eläköön ääni! Parempi näin päin, vaikeahan se olis soitella, jos ääniaalto ei liikkuis. Olosuhteita ei saa syyttää huonostakaan esityksestä. Oma syy, jos on syytä syyhyn. Tänään oli hankaluuksia, mutta hyviäkin hetkiä, niin kuin vain pitkään settiin pahimmillaan ja parhaimmillaan mahtuu. Eräiden biisien välillä ollut pitempi puheenvuoro (ei bändin toimesta laadittu) vei mehuja bändiltä, eikä soittofiilikseen palaaminen ollut helppoa... Yritimme toki parhaamme. Tuttu lause, mutta riittääkö se? No joka tapauksessa mietimme, pitäisikö ylipäätään enää suostua moiseen. Toisaalta keikan jälkeen uuden levyn ennakkotilauslista kävi erittäin kuumana. Tästä ja palautteesta päätellen kannatti yrittää ja tehdä parhaansa. Ehkä se riitti. Toki tämä sekoilu ja pään paineleminen menee osin keikkatauon piikkiin... Jostain on vain taas lähdettävä kasaamaan meininkiä. Koimme ainakin akustisen ”välisoiton” melko tuoreena juttuna tällaisessa koko illan konsertissa, joten ehkä tuplasettiä nähdään ja kuullaan jatkossakin. Nyt vain reenaamaan uusia biisejä myös livekuntoon ja eteenpäin.

Ennen koko kioskin sulkemista saimme vielä kokea kesäillassa artistimakkaraa kera hyttysten. Ei huono tämäkään.

Että mitä materialistista tekstiä pohjanmaan pojalta. Oikeasti soittimet oli lainassa August-yhtyeeltä, jota ei ole juridisesti olemassa. Kielet ja kapulat haemme aina Jonas ”mäkki” Olssonin studion roskiksesta. Kävelimme keikalle ja hevosvoimia on oikeasti yhteensä 4, joista 1 on Samixin kompurassa ja 3 mun ruohonleikkurissa, joka ei oo mun. Keikkapalkkiona meillä on grillimakkarat tai viiden euron lahjakortti hyötykäyttöasemalle.

Kiitos Timo ja koko Kälviän Helluntaiseurakunta. Kiitos Keski-Pohjanmaan yleisö!

Oli miten oli, mutta erilaisista asioista huolimatta Jeesus on Herra. Ääni pysähtyy nyt.

-Juhana


****

03/07/10 – Kälviä, keskusta

Valtakunnallinen Evankeliumijuhla

"Missä olen, missä mun pitäis nyt olla, kuka olen?" 

Kesä ja kärpäset. Kirvat, ampiaiset, paarmat ja mitä näitä on... Makkarat ja muut kasvikset. Hellettä. Siitä oli tehty Suomen kesä 2010. Oli maittavaa, että juhlaviikonloppu sai osakseen auringonsädettä oikein taivaan täydeltä. Eihän tämmöstä ookkaan! Ei niin, enää.

Suurin osa bändistä miksaajaa myöten oli juhlissa kiinni jo monta viikkoa/kuukautta ennen varsinaisia kisoja, ja porukka keikkaili eri tilanteissa aika monet kerrat ennen omaa keikkaa – ja sen jälkeen. Esalla kokonaisbiisisaldo taisi yltää lähelle 50:tä, mulla ja Tuomolla ehkäpä vain noin puolet tuosta. Samikin notkui basson varressa jo perjantai-iltana. Samixista ja PA:sta puhumattakaan. Muiden tehtävien ohella tämä aiheutti sen, että kuljimme henkilökohtaiset minuuttiaikataulut takataskuissa, ja kyllä, muistaakseni istuin ainakin kerran syömässä oikeaa ruokaa. Taisin nukkuakin, mutta siitä en ole aivan varma.

Siirrettiin pelinappulat juhlateltalle jo perjantaina, koska lauantai oli mitä oli. Lisäksi Juhan rumpukoneisto ja Samin rantasaunan puolikas palvelivat muita artisteja koko viikonlopun. Siinä ei 50 biisiä riitä alkuunkaan, mitä Pearlit ja Ampegit joutuivat hikoilemaan Mutta sitä vartenhan ne on olemassa. Esa oli aiemmin vääntänyt jo selkänsä pilalle Nordia kantaessa. Kelevottomia nuo ruotsalaiset electropianot!

Lisähuomiona todettakoon, että roudatessamme kamoja telttaan totesimme, että Esan terassilta oli lavalle matkaa n. 20 metriä ja bäkkärinä toimineelle Mopiilisaunalle n. 10 metriä. Ei huono! Otetaan kuitenkin huomioon tapahtuman kokoluokka. Joskus näinkin.

Tästä voidaankin hypätä suoraan lauantai-iltaan, koska se mitä tuohon mennessä ehti tapahtua, on kirjan kirjoittamisen arvoinen tarina sinänsä... Kokoonnuimme siis saunalle noin tuntia ennen keikkaa rauhoittumaan ja keräilemään palettia kasaan. Juhakin ehti paikalle häistä varaslähdön ottaneena, kuinkas muutenkaan... Taisi olla jo toinen liukeneminen, ensimmäinen oli checkin aikaan aamupäivällä. Vaikka eri lavoilla oli käyty soittelemassa todellakin jo kymmeniä kertoja samana päivänä, ei August ollut esiintynyt sitten lokakuun 2009. Tilanne on tällöin aika nollilla, mutta päätimme tottakai soittaa uusiakin biisejä. Olihan ne jo laiteltu nauhalle huhti-toukokuussa.

Kohti tuntematonta kuitenkin, hyvästi levytystauko! Lasipullovissyt kainalossa ryntäsimme lavalle paarmoja kiusaamaan ja Viimeinen juna käyntiin. Soittelu tuntui yllättäen kohtalaisen rennolta. Jeah, olemme back in bisnes ja elossa. No ehkä vähän häiriintynyt olo, ei yhdeksän kuukauden tauko voi olla näkymättä. Tällä keikalla se näkyi myös teknisesti, kun edellä mainittu ruotsalainen punakone laittomine kytkentöineen venytti Kuluneen intron laittoman pitkäksi... hoh... Itse biisi oli sinänsä livenä yhtä värisyttävä kuin levylläkin – toistaiseksi ainakin. Kuultavaksi jää, miten se aikanaan otetaan vastaan pitkässä juoksussa. Juhlaviikonlopun teema ”Risti näkyy” oli setissä esillä, kun se päätettiin vanhaan Ristille-biisiin uudemman, mystisen sovituksen myötä. Tämän kummempia muistijälkiä ei keikasta valitettavasti jäänyt, olihan se vain puolen tunnin sykäys kiireisen viikonlopun keskellä. Jäimme kuitenkin (yllättäen) pohtimaan jälkeen päin, että parannettavaa on aina, siitä ei pääse mihinkään. Samix sai ainakin kehuja miksaamisesta ja varmasti aiheesta. Jokainen keikka on uusi esiintyminen.

Saunoimme vielä aamuyöllä kohti sunnuntaita, ja totesimme terassilla, ettei näin paljoa hyttysiä voi olla missään muualla kuin Suomessa. Muut lähtivät nukkumaan (paitsi Heinosen Juha, joka nuoren innolla oli lupautunut vielä futismatsiin urheilukentällä) ja onnistuin myös lopulta raivaamaan tieni autolle läpi hyttysseinämän. Näin juhla-alueella enää yksittäisiä ihmisiä tuohon aikaan. Tämä voi tosin johtua siitä, etten enää nähnyt muutenkaan juuri mitään...

Jonkinlaista tapahtumien käsittelyä ja henkistä purkua teimme sunnuntai-iltana fyysisen purkutyön ohella. Väsyneenä kuitenkin itseironian määrä on käsittämätön, eikä tuolloinkaan mitään salonkikelpoista analyysiä syntynyt. Nostimme viimeisenä tyhjän teltan tyhjältä lavalta Ampegin autoon, ja näinpä sekä keikka että Evankeliumijuhla 2010 oli muisto vain. Mutta lämmin sellainen. Harvoin reenikämpältäkään on tällaiselle keikkapaikalle kilometrin matka, linnuntietä näköyhteys. Kiitos kotiseurakunta, SLEY, juhlakansa ja sinä. Rakennelmat on jo Raahessa varastoituna ensi kesää varten, ja kirkkopihassa näkyy enää yksi merkki juhlista: risti.

-Juhana

 


****

10/10/09 – Turku, Lutherin kirkko
Skandaali! –Kristillisen uskon opintopäivät

"Ennen kesää –tourin päätöskeikka" (kirjoittanut: Juhana)


Näin se menee, aika nimittäin. Kellon minuuttiviisari on pyörähtänyt ympäri n. 13680 kertaa siitä hetkestä lähtien, kun toinen August-albumi näki maailman. Tällä kertaa se tarkoittaa sitä, että yhdeksään kuukauteen ei näitä isäntiä nähdä tien päällä keikkamatkan merkeissä. Bändielämän kiertokulku on orkesterin osalta siinä pisteessä, että on aika alkaa kylvää uutta materiaalia. Ehkä siitä levy aikanaan korjataan talteen! Mutta käydäänpä kuitenkin vielä Turussa siltä osin, kun välimuistissa on asioita.

Meidät oli kutsuttu kokoillan keikalle tuttuun Turun Lutherin kirkkoon Nisulan Timon toimesta. Tänne meidän kiertueet on ennenkin päättynyt, ei siis syytä huolestumiseen. Kaupungin tuttu ja kylmä wiima (kauniin vihreästä ruohosta puhumattakaan) vastaanotti meidät lauantai-iltapäivällä, jota ennen oli toki pitänyt niellä kilometrejä koko päivän edestä; Sami, Tuomo ja Esa Kälviältä ja minä perheen kera Tampereen suunnalta. Pojat oli saanu kuulemma suklaasta energiaa, ja hifi-suklaasta varsinkin. Kyllä, suklaallakin voi hifistellä. Nykyäänhän on sotkettu jos jonkinlaista aromia levyyn jos toiseenkin. Lisätietoja Tuomolta.
”Vakava” ja ”hiljainen” Tom Broberg isännöi meitä alusta saakka mallikelpoisesti ja jossain roudauksen ja tsekkauksen välimaastossa saimme hiottua suklaan aiheuttamaa energiapiikkiä tasaisemmaksi oikealla ruokailulla.

Ei nyt kuulu suoranaisesti tähän keikkapäiväkirjaan, mutta kun kuuklasin, että montako behmeää beetä ja ulkolaista geetä tulee edellä mainitun herrasmiehen nimeen, osuin tänne:

http://www.therain.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=166:koulurundi-turuus&catid=1:keikkapaivakirja&Itemid=34

Pasille terveisiä, että kyseinen Puutarhakadun TB tuli mieleen reilusti alle tunnissa, mutta sen jälkeen tämä teksti loisti poissaolollaan 2 tuntia. Tällä välin ehdin surffata esimerkiksi Turun kaupungin laimeilla nettisivuilla. Olikohan www.aimaavai?.fi ….  J

Ja itse asiassa nyt kun päästiin asian viereen, pakko kertoa tämäkin:
jokunen vuosi sitten olin laskettelemassa pohjoisessa ja istuin turkulaispariskunnasta seuraavassa hississä. Päästyäni ylätasanteelle, aloin asetella pipoa syvemmälle päähän. Ko. turkulaiset katselivat vieressäni horisonttiin, ja nainen kysyi mieheltä: kui täält si alas pääsee??
Niin, no. En kommentoinut tähän mitenkään tuolloin (enkä nytkään), joten…

…back to business. Mainittakoon, että koska Samix oli mixaamassa GospelRocksia ja Sepe turvaamassa Kauhavan sotilaslentotukikohtaa, tarttui fadereihin turkulaisen Aurumin Joakim. Hyvä, J! Myöskään rumputaiteilija Juhani Emi ei päässyt tälle keikalle, joten olimme pakotettuja rytmittämään soittoa ilman varsinaisia lyömäsoittimia. Mutta voihan basso ja kitarakin olla semmonen… Kaiken lisäksi Janneparrr Pala oli niin ikään estynyt tältä reissulta työkiireisiin vedoten. Onneksi Maija&Maria RY paikkasi ja hoiti levymyynnin, kiitos!

Setti starttasi klo 19.00, ja pieni, mutta sitäkin lämminhenkisempi kuulijakunta sai todistaa akustisen setin sointia. Hieno juttu, että te paikalla olleet jaksoitte ?pitkän? opintopäivän päätteeksi istua vielä alas kuuntelemaan musaa ja hyviä juttuja esimerkiksi deluxe-ohjuskilvistä (lisätietoja akselilta Tuomo-Esa-Sami). Tuskin kenellekään jäi kuitenkaan epäselväksi, mitä halusimme tänäänkin viestiä biiseillä ja kokonaisuudella. Arvoisat kanssakulkijat, meillä kaikilla on yhteinen ja ainutlaatuinen tehtävä toteutettavana! Tätä silmällä pitäen Turun hämyisessä kirkkosalissa soi muiden muassa Isänmaa, Kesällä kaikki on toisin, Kivi, Ristille, Tyttö pieni ja ensiesityksen saanut uusi biisi Kulunut..

Kaiken kaikkiaan keikan voidaan todeta sujuneen varsin kohtalaisesti lukuun ottamatta sitä radioamatööriä, joka pyrki kesken keikan Klapurin isäntien monitoritaajuuksille. Olit meidän kaistalla, osta omat radioaallot.! Lisätietoja viestintävirastosta.

Keikan jälkeen nopeat roudingit, hyvät iltakahvit/teet ja keskustelut Tompan säestämänä. Loppuillasta käytiin vielä hengaamassa Calliston reenikämpällä, mutta aamullisen herätyksen ja lähdön takia oli kysyntää unelle yhden jos toisen reissumiehen tiellä. Tällä kertaa kukaan ei sentään suunnannut auton keulaa samana yönä kotia kohti, kuten edellisellä Turun keikalla osasto Samix, Sami, Tuomo ja Juha. Riista saattaa vainota yön tunteina, joten hirvikolarin todennäköisyyttä voi pienentää nukkumalla Lutherin kirkolla. Voi se tietysti sinnekin tulla…

Loppu hyvin, kaikki mainiosti, pojat urakoi puolen tonnin kilometrikasan tasaiseksi ehjin nahoin ja minä pääsin aikoinaan takaisin mansesteriin.
Kiitos SLEY Turku, Joakim, Timo N., Tomppa, keittiön väki, kaikki te, jotka päivän ja illan aikana kansoititte kirkkoa. Kiitos, että olitte ja olette.

Kiitos sinulle, joka luet näitä päiväkirjamerkintöjä! Rukoillaan – puolin ja toisin.

August-keikkapäiväkirja vaikenee aina siihen saakka, kun toivottavasti tie vie jossain vaiheessa ensivuotta jälleen keikkaelämään. Over ja out.

 

 

 

****

August - Kokkola, Vasikkasaari 26.9.09

“Just beat it!”

Jatkis. Mmm.. Elämän valtavimpia asioita! Kokoontua hyvällä, tutulla porukalla maailman tärkeimmän asian äärelle. Meillä Augustoilla oli suurenmoinen etuoikeus olla mukana Kokkolalaisten Jat-Q leirillä ja ilo oli ehdottomasti meidän. Keittiö ja koko leiri otti bändin vastaan lämmöllä ja maistuvilla antimilla. Broileripasta-keitto on muuten ehkä parasta mitä artisti voi syödä ennen keikkaa. Suosittelen kaikille Elviksille tällä universumilla.
Teknikkomme Samix ja tällä kertaa myös Petri&pojat valoineen oli jo hyvissä ajoin mestoilla kun bändi kaarsi pihaan. Työ on ilomme ja varsinkin hyvin tehty. Kiitos pojat jo nyt ja taas äänestä ja valosta. Kyllä kelpasi!


Jatkiksella ei luonnollisesti murjoteta eikä meidänkän tarvinnut. Keikka soljui mukavasti kun koko sali oli mukana. Harvoin kokee moista yhteyttä bändin ja yleisön kesken. Ehkä tätä voisi kutsua jo seurakunnaksi? Ottakaa ystävät ympäri Suomea mallia Kokkolan seurakunnasta. Siellä tiedetään miten bändistä pidetään huolta!
Keikkahan oli luonnollisesti akustinen ja kaikilla oli muuten ekaa kertaa korvamonitorit käytössä. Kokemus oli varovaisesti arvioiden gut. Ainakin kuuli, sikäli kun luurit päässä pysyivät. Keikka oli kaikin puolin bändille tervehdyttävä ja virkistävä kokemus.


Kiitos teille Kokkolan nuori seurakunta Tatun johdolla! Siunausta elämäänne! 


****

04/09/09 - Kälviä, Kirkko
Afrikkalainen Gospelmessu feat. Gospelkuoro&Valona. Pasi Palmu, Juhana Pulli.

"Modulaation perään modulaatio, jonka jälkeen modulaatio…"

Messukeikat on aina erittäin kivoja. Tämä johtuu siitä, että tekee enemmäin kuin hyvää soitella aina välillä jotain muutakin kuin omaa materiaalia. Asia huomattiin jo vuosia sitten kun rakennettiin MN-festarimessua. Ei sovi myöskään unohtaa sitä, että keikka-sana tarkoittaa tässä yhteydessä ihan toista juttua. Lähtökohdiltaan kaikki siis melko jees!
Samix oli ottanut ison Jammun messiin ja aikoi loihtia kansalaisille hyvät sundit. Heti roudatessamme ja ensimmäistä pistoketta seinään laittaessamme huomattiin, että ulkoilmassa on salamointia. Päätimme yhteistuumin odottaa hetkisen ja niinpä kasasimme hommaa muilta osin. Vettäkin satoi hetken aikaa ”kohtalaisesti”. Kaikki kuitenkin hyvin for now, paitsi Samin auton rengas oli ottanut töistä palatessa pultit, tai tarkemmin pultin, ja näinpä komppiosaston toinen jäsen Juiz kävi noutamassa veljen. Onneksi ilmat levisi kotipihalle, eikä hirvien asuttamalle Sievin tielle.
Sundeja tsekatessa ja biisejä läpi käydessä kello kiilasi ja pian viisarit oli jo puolta vajaa start. Ehdimme käydä pikaisesti kahvilla. Samalla tuumailtiin, että kuinkahan suuri/pieni kansanjoukko tulisi tänään kirkkoon. Eihän sen parempaa paikkaa voi perjantai-iltana olla.?!
Keksin muruset rinnuksilla palasimme kirkkoon ja jes! Väkeä on vaikka kuinka. Mahtava juttu! Messun aloitus jopa venähti yli femmat, koska laululehtisiä piti käydä monistamassa. Kerrassaan mukava homma.!
Ensimmäisen veisun lähtiessä käyntiin oli mukava huomioida ihmisten aukovan suutaan. Näinpä messu eteni samalla meiningillä aina finaaliin saakka leppoisassa ilmapiirissä ja ennen muuta Sanassa. Nimittäin jos veivataan ja lauletaan ”Kiittäkää Herraa, sillä Hän on hyvä, hänen armonsa pysyy iankaikkisesti” siten, että joka säkeistön jälkeen tulee modulaatio, ei homma voi millään mennä pieleen. Olimme kaikki yhtä hymyä.
Kiitos kotiseurakuntalaiset, Pasi, Juhana, Gospelkuoro, Valona ja Samix. Kiitos Jeesukselle tästä hienosta messusta.

****

15/08/09 – Lohtaja, Ohtakari
Siikasafari

"Kesän päätöskeikka"

Johdannoksi voidaan todeta Ohtakarin kuuluuvan maailman hienoinpiin paikkoihin, siihen tuskin kenelläkään on mitään sanomista. Niille, jotka eivät ole päässeet käymään, suosittelemme vierailua erittäin, erittäin lämpimästi.

Taas naapurikunnassa. Joku voisi ajatella, että eikö teillä parempia mestoja ole? Vastaus on, että mikä tekee toisesta mestasta paremman kuin toisesta? –> Ei yhtään mikään. Eihän sillä ole mitään väliä, missä vedetään ja kuinka paljon on väkeä. Ne on toissijaisia asioita. Sitä paitsi, lukekaahan edeltä, millaista settiä edellisellä Lohtajan vierailulla oli. Tällä kertaa meininki oli Siikasafari-niminen viikonloppu, jossa nautitaan meren antimia Sanan äärellä. Meiltä oli pyydetty vajaata tunnin akustista settiä lauantai-iltaan ja sehän sopii niin mainiosti. Olimmekin liikkeellä koko porukalla, olihan kyseessä vajaan parin kuukauden aikana soitettujen kesäkeikkojen viimeinen setti. Tämä kesä onkin tarjonnut suorastaan huikeita keikkaelämyksiä. Vähintään vastaavaa odotettiin tältäkin illalta.

Saapuessamme paikalle neljän maissa, huomasimme leirikeskuksen pursuavan ihmisiä. Kiilasimme heti ruokapöytään kinkkukiusaukselle ja siikavellille. Niin, voitte kuvitella, jos voitte. Kyllähän meille maistuu…. Edellisen tilaisuuden loputtua 16.20 aikoihin, pääsimme rakentamaan settiämme. Nyt tehtiinkin ennätys, nimittäin kaikki oli tunnissa valmista. Ja pakko oli ollakin.

Setti pääsi alkamaan seitsemän nurkilla, ja ennen sitä ehdimmekin jo kerätä sopivaa jännitystä. Ja sitä väkeä oli… Kunnon kesäfestarit, kunnon meininki! Soitto kulki aivan hyvin ja monitoreissa soi kaikki priimasti. Jannekin otti kuvia minkä ehti. Yleisö oli mainiota! Ja mikä parasta, sitä oli vauvasta vaariin. On mahtavaa soittaa tällaisessa tilanteessa. Haastavaakin, mutta mahtavaa! Palautteeseen nojaten voidaan todeta, että keikka oli varsin onnistunut.

Muurinpohjalättyjen myötä laitoimme kamat kasaan hyvillä fiiliksillä ja suuntasimme kotia kohti. Kiitos Ohtakari, SLEY, Aulis Anttila, Crew ja kaikki paikalla olleet! Jeah!

 

****
August - Vaasa, taiteiden yö 06.08.09

"Mei olla sitte mainostettu yhtään :) "

Torstai toivoa täynnä suuntasimme kohti Vaasaa, jossa taiteiden yö hemmotteli kansalaisia mitä parhaimmassa säässä. Sami perheineen saapui hieman meidän muiden perästä ja löysikin meidät alkuroudausten uuvuttamana paikallisesta Subwaysta. Ei oo maalaiselle heleppoa saada sämpylää siitä liikkeestä. Ensimmäisen kaverin räätälöityä miljoonasta vaihtoehdosta sopivan sämpyläkombinaation, muut tyytyivät komppaamaan. Mahat täyttyivät kuitenkin ja Tumppa, vanhana Vaasalaisena, johdatti vainullaan porukat takaisin sorvin ääreen.
Sorvia lämmitti ansiokkaasti Matias koskinen bandeineen, jonka myötä Augustot pääsivät säätöhommiin. Tsekkaus yleisön edessä on aika rasittavaa sekä bändille että kuulijoille - varsinkin kun tekniset ongelmat vielä astuvat pitkittämään asioita. Tästä huolimatta homma saatiin parsittua kokoon.

Oli mukava huomata, että väkeä riitti myös kaupungin keskustan laitamille ihan mukavasti. Keikka oli perustekemistä toki tärkeintä perustyötä unohtamatta. Mc Gurmojen jyskytellessä illan viimeiset beatit, täytiime Samixin pakun kamoilla, joita kertyy kokoajan uhkaavasti enemmän ja enemmän.
Nautimme vielä järjestäjien (Vaasan helluntaseurakunnan & Aikagospelin) organisoiman iltapalan makkaroineen ja deluxe-lättyineen. Kiitos Vaasa ja taiteiden yö.

****
11/07/09 - Lohtaja, Marinkaisten nuorisoseurantalo

"Hetikö Näsvillesä"

Lohtajan keikka oli tarkoitus hoidella triona komppiosaston kiireiden vuoksi, mutta onneksi Juiz ennätti kuin ennättikin mukaan. Helluntaiseurakunnan kesäjuhlat kun oli kyseessä, niin luvassa oli painavaa sanaa ja heinäkuisen kesäillan hehkua. Nuorisoseurantaloissa aika on monesti pysähtynyt ja sitä fiilistä oli myös Marinkaisissa. Lukuisat talon historiaa heijastavat taulut seinillä ja rakennuksen lähes "latomainen" olemus tekiväst selväksi, että nyt ollaan siellä, missä Zetorit kyntää ja pellot kääntyy leiväksi. Tosin pikainen gallup keikan aikana kumosi ajatukset Zetorien valtakunnasta, mutta väliäkö merkillä - paitsi että on sillä vähän.

Marinkainen sai taas pitkästä aikaa todistaa Augustien akustista ulosantia ja väkeä todistamassa olikin tuvan täydeltä. Auringon helliessä viljapeltoja oli mahtavaa päästää Zetori irti ja rakentaa kuulijoiden kanssa yhdessä yhteistä iltaa. Väki oli mukana hienosti ja yhteys bändin ja kuulijoiden välillä oli mainio. Keikka soitettiin vähän useammassa osassa puheiden tauottaessa soittoa. Illan mittaan tunnelma seilasi hyvällä tavalla hieman odotettua vakavampaan suuntaan, jota biisilistaa kirjoitettaessa ei oltu huomioitu. Onneksi repertuaarista löytyi vähän rauhallisempiakin tunnelmapaloja, jotka reenaamattomuudesta huolimatta istuivat hienosti kokonaisuuteen. Vähän improvisoiden biisit saatiin soitettua varsin mukavasti, joten illassa ei juuri parannettavaa jäänyt, paitsi bassSam ja buutsit stetsonin kera. Kertakaikkiaan väkevää oli meininki ja ns. akustinen kokoonpano tuntuu kerta toisensa jälkeen jättävän kuulijoille ja bändille tosi hyvän fiiliksen. Tenneseen tasangot (onko siellä niitä??) ja tulevaisuus country-artisteina mielessä keräilimme luutut ja painelimme matkohihimme. Kyllä oli mainio keikka. Kiitos kaikille läsnäolleille ja Lohtajan helluntaiseurakunnalle!

****

09/07/09 - Keuruu, Iso Kirja
Iso Soitto + Saila Seurujärvi trio

"Keuruulla kaikki on isoa..."

Matkakin on jonkun verran iso, varsinkin kun pitää väistellä kesän tietöitä. Mutta eihän se haittaa mitään. Keuruulle lähti mukaan lähes kaikkien perheet järjestäjän tarjotessa täysihoidon. Matkassa oltiin ainakin viidellä autolla ja yhdellä peräkärryllä. Pienempi paha sekin on kuin yksityislentokone, johon epäilemättä tämän orkesterin ei tarvitse ihan lähivuosina turvautua. Ja miten muka siihen laitetaan kärry perään??

Sateinen Keuruu otti meidät vastaan ja peruutimmekin yhdistelmän suoraan ISOON telttaan ja melkein stagelle saakka. Lasse Heikkilä viritteli jo paikan päällä luuttuaan. Ehdimme tehdä esiroudauksen ennen Sailan ja Lassen settiä, jotta illemmalla ei tulisi niin kiire. Arvasimme, että kiirehän siinä tulisi olemaan jokatapauksessa...

Nyt oli reilu parituntinen aikaa syödä hyvin ja laittaa settilista ym. valmistelut kuntoon. Telttaan näkyi valuvan jopa odotettua enemmän lomalaisia ja lyhyt kurkistus yleisön joukkoon vahvisti asian. Toivottavasti puoletkaan tästä olisi paikalla iltaan asti.

Edellä mainittujen setti alkoi olla lopuillaan puoliyisin aikoihin ja meidän pahin osio aluillaan. àEihän vajaassa puolessa tunnissa ehdi mitenkään kaikkea tehdä. Onneksi sentään rummut asetettiin ja mikitettiin valmiiksi jo alkuillasta. Sekään ei silti muuttanut sitä tosiasiaa, että check oli vielä yhdeksältä pahasti vaiheessa, jolloin yleisö päästettiin jo sisään. Artisti maksaa… Varsinkin monitoritekniset ongelmat aiheuttivat pahasti päänvaivaa tänään, eikä asetuksia oikein saatu kohdilleen. Tämän huomioi myös Samix, mutta luonnollisesti ei voinut asialle mitään, koska etupää oli hoidettavana… Peli oli kuitenkin vihellettävä poikki ja niinpä keikka juonnettiin käyntiin miltei heti. Onneksi ehdimme käydä lavan takana vetämässä henkeä.

Setti lähti käyntiin ja yhtä säätämistä se oli. Biisit ryömittiin läpi rutiinilla, eikä keikasta jäänyt mitään erityistä välimuistiin. Tästäkin huolimatta monet rohkeat kuuntelijat tulivat keikan jälkeen kiittelemään – sikäli kun löysivät bändin lavan takaa. Uskaltauduimme tämän joukkion rohkaisemana takaisin ihmisten ilmoille ja pian jo purkamaan työkaluja lavalta.

Loppuroudingin katkaisi take-away iltapala, jolle eittämättä oli kysyntää. Yö painoi silti päälle ja menimme suorittamaan homman loppuun. Kamojen ollessa takaisin kärryssä, pohdimme taas sitä, kuinka keikka koostuu palapelin lailla monista, monista pienistä palasista. Yksi lopputulema oli se, että pakko laittaa monitoritekniset asiat kuntoon pankkitilin kustannuksella. Siis jos hyvää haluaa. Ja mehän halutaan.

Yöllisen yön ja aamuisen aamiasen jälkeen kukin perhe suuntasi Keuruulta kuka mihinkin ja taas oli soiteltu yksi kesäinen keikka. Kiitokset ja anteeksi hienolle ja vastaanottavalle yleisölle. Kiitos Iso Soitto ja Iso Kirja -opisto&Jari Vieltojärvi sekä ruokalan emännät. Kiitokset myös Sepolle PA:sta. Siunausta tapahtumalle tulevaisuuteen.

 


****

08/07/09 - Kälviä, Liikuntahalli
Heinäseiväsrock + Isäntä Meidän, Schmorf, Stigmatize...

"Nyt on kulttimeininki"


Kälviän kuvat: Tommi Hietaharju


Kovaa settiä. Saimme kutsun Kokkolan kulttuuritoimen järjestämille rockfestareille ja vieläpä kotikentälle. Oioi. Maailmanhistorian ensimmäistä Heinäseiväsrockkia oli järjestetty tosissaan, se oli laitettu merkille jo aiemmin. Perustavaa laatua olevaa toimintaa. Se onkin tämmöisten kulttitapahtumien hyvä puoli, että homman eteen nähdään vaivaa. Eikä varmasti tarvitse erikseen mainita, kuinka talkoohenkistä porukkaa meilläpäin asuu.

 

Tänään saimme luvan olla jälleen ensimmäinen bändi, mikä on monesti todettu varsin hyväksi asiaksi. Muistakaapa nuoret se, että ensimmäisen bändin sundit tsekataan viimisenä ja päin vastoin. Tämmöisillä enemmänkin heavypainotteisilla juhlilla on tietysti varsin selvää, ettei pop-musiikkia sotketa keskelle iltaa. Eikä varsinkaan, jos bändillä on jotain muutakin sanottavaa kuin että "mitä kuuluu Käläviä". Mutta edelleen, hyväparempiparas näin!

Samix pyöritteli nappuloita taas siihen malliin, että lavalla kuuli kaikenlaista. Hankaluuksissa oltiin vain kuuntelun kanssa, jotka tarjoili korvakäytävään kohtalaisen häiritsevää vihellystä. Taajuuksien vaihdolla siitä selvittiin ja syykin selvis pian; halapoja langattomia sotkemassa meidän kuuntelut. Viekää ne poies! Toinen hankaluus on tietysti halli itsessään; eihän kaikuisa ja suurenmoinen tiilirakennus voi olla mitenkään hyvä keikkamesta. Takaseinäheijastus.com, sinne ne saundit menneet on. No, volumella siitä selvitään, sano eräs basisti...

Tsekkauksien jälkeen oli ohjelmassa tänään muutakin kuin se perinteinen listan teko... Bäkkärin bäkkärillä tehtiin haastattelua oikein videon kera. Esmen kaveriksi arvottiin kivi-paperi-saksilla Junnu. Niinpä tietenki. Hävinnyt osapuoli epäilee vieläki, että Tume huijas ottamalla liimapuikon esiin (voittaa sekä kiven että paperin ja sakset). No ei auta protestit. Naamat näkkärille ja kameran eteen...

Haastattelun jälkeen oli aikaa nauttia takahuoneen voileipäkekseistä ja rypäleistä. Lopulta vartin yli 6, nykyinen Helsingin rokkipoika Mämmin Eero spiikkasi meidät lavalle. Kyllähän se arvattiin, ettei sali tule täyttymään illan aikana, mutta eihän se meidän settiin nykyisin vaikuta. Aina täysillä. Ja mikä hienointa, saimme soittaa tiukan puolen tunnin setin tiedostaen,  että paikalla on varmasti ihmisiä, jotka ei välttämättä ole kaikista hengenasioista kartalla. Tuntee olevansa oikealla paikalla, kun saa julistaa oikein kunnolla, jos näin nyt voi sanoa. Ja miksei vois! Setti kattoi jälleen perushitit, kuten Kivi ja Juna. Lisäksi nyt oli rienattu taas kymmenen vuoden takainen "Ristille" hieman kevyempänä versiona, mutta maailman mystisimmällä tausta-sfäärillä varustettuna. Jotka kuulitte, niin tiedätte. Tätä käytetään varmasti muillakin keikoilla.

Teknisesti keikka oli kohtalainen+, mutta muuten siitä jäi aivan hyvä olo. Kamat roudattiin pois ennätysvauhtia seuraavan, afrikkalaisperäisen yhtyeen odottaessa vuoroaan. Leppoisia miehiä nuo TWIC MAYARDIT:in isännät. Laittakaahan kaverit tämän bändin nimi muistiin. Hilpeähkö meininki.

Keikan jälkeen muut meni reenikselle pakkaamaan kamoja jo huomista reisua varten, Esmen jäädessä levyvastaavaksi. Meinas vain poika syödä kaikki pizzat, joita oli ilmestyny rypäleiden viereen. Junnu ja Samix kaappasivat oitis tarjottimen messiin, ja se tuhottiin muutamassa hetkessä reeniksen pihalla. Oli muuten maistuvaa. Te etelän nuoret ette ymmärrä hyvän päälle. Tulukaa
Käläviälle syömähä.

Kiitokset Kokkola: Pasi Rita, Kirsi H. ja muut kulttuurin tuottajat. Kiitos varsin priimajärjestelyistä näin artistin näkökulmasta. Kiitokset Sävylle äänestä ja taas kerran Samixille mixistä. Toivottavasti nämä festarit saavat jatkoa. Kiitos yleisö!! Huomena jatkuu sitten Ennen kesää -kierros...


****

27/06/09 - Kristiinankaupunki
Evankeliumijuhlat + The Road, AOC, Mikko Vaismaa, HB...

"Nyt ei valiteta"

Kymmenen vuotta sitten ja nyt taas. Niin monta vuotta ehti vierähtää edellisestä AUGUST-keikasta valtakunnallisilla Evankeliumijuhlilla. Yhdistävä tekijä näillä keikoilla oli kuumuus. Alavuden liikuntahallissa oli muinoin vähintään yhtä hiostava ilma kuin kauniissa Kristiinankaupungissa,
jossa oli jo perjantaista lähtien saatu nauttia kesän hoteimmista päivistä. Ei sekään varmaan ole yllätys, että molemmmilla keikoilla lava jaettiin legendaarisen The Roadin kanssa. Väkevää…

Tällä kertaa Esme, Junnu ja JanneP oli sooloillu itsensä jo perjantaina paikan päälle. Saimon puolestaan oli lomailemassa muuallapäin, joten roudausvastuu oli tällä kertaa aksellilla Tume, Juice, Samix. Pojat soittelikin iltapäivällä jo kuumuudesta halvaantuneina, että missä on roudaajat? Raahauduin nuorten teltan taakse ja totesin poikien olevan melko lopussa jo pitkän ajomatkan jälkeen. Olihan autossa toki ilmastonmuutoslaite, mutta päivä oli jo pitkällä... Ei valiteta! Paikalla ei näkynyt vielä Esmeä eikä liioin Saimoniakaan, mutta roudasimme kamat telttaan valmiiksi. Sunditsekki oli pian käsillä. Esme kerkes tsekkiin hyvin ja Saimon "hyvin". Mutta kuitenki kerkesivät.

Asiat sujuu mallikkaasti silloin, kun lavan reunustalla on ammattilaisia. Monitorit priimaa, kaikki
priimaa. Ainoastaan paarmat härnäs oikein olan takaa, ja Tume meinas repiä pelihousut. Kokeilkaapa ite soittaa toisella kädellä Nordia, toisella kitaraa, pitää plektraa suussa ja ottaa kolme paarmaa kiinni. Hermohan siinä on koetuksella. Mutta ei valiteta (eipä). Keikkaan oli shekin jälkeen aikaa jotain tunnin verran ja taas oli arvonnan aika. Sytytä, Kivi, Juna, Tyttö, Ristillä riippuva, Kesä oli
arvontaan päässeet biisit, ja kyllähän siitä taas lista saatiin kasaan. Muuten kaikki ok, paitsi kaikessa kiireessä piti mukamas antaa arviota nuorisoteltan paikasta ensivuoden Evankeliumijuhlan osalta. Pitääkö sitä just nyt selvittää... Hä!! Kertakaikkiaan…

Settimme oli heti pääkonsertin alussa. Olipa osittain hankalaa pitää homma kasassa. Jotenkin kuumuus oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Tällä keikalla oli myös uusia laitteita käytössä, kun luuttukolmikko kävi takaviikolla vähän "kahtelemassa" Markun musiikissa. Ja toisaalta edellinen täysi setti oli soitettu melkein 3kk aiemmin... Niin monta liikkuvaa osaa, että voi Venäjä. Junnun kitarassa liikku muutenki yks osa liikaa ja hihna irtos kesken Sytytä-veisua. Aargh. Onneks Fenkku ei sentään ottanu erää lavaelementtien kans. Niin ja Esmelläki oli nyt se pro-plekuteline mikkiständissä. Eräs nuori neiti totesi kuitenkin keikan jälkeen, että "Esalta tippu plektra kesken laulun ja se nosti sen maasta". Heh. No ei siinä, käläviän isäntä on visu. Teknisesti keskinkertainen keikka, kokonaisuus taipunee hyvän puolelle.

Keikan jälkitunnelmia puitiin useiden tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Monilta tuli roimasti hyvää palautetta, josta tietysti kiitos kaikille sitä jakaneille. Varsinkin Ristillä riippuva mies oli kolahtanut monelle. Kyllähän ko. laulussa on sanomaa ja väkevästi onki. Tähän biisiin oli myös sorvattu
uusi, raivokkaampi lopetus, joka tuntui toimivan. Biisi ohitti kuulemma jopa Kiven väkevyydessään. Paljon sanottu, mutta varmasti mahdollista.

Levymyyntiä harrasteltiin vielä AOC:n poikien hyväntuulisen setin aikana (terveisiä pojille, hauska oli nähdä taas) ja The Roadin (kuin myös, ootte niin äijiä) aiheuttaman hyvänlaatuisen kaaoksen aikana, mutta sen jälkeen laitettiin viimisetkin kamat kärryyn, ja kolmikko suuntasi vielä kotikulmille yöksi. Ainiin, terveiset vielä Koomikko Vaismaallekkin, oli hauska tavata jälleen suakin. Hyvää settiä. Nähään Kokkolan uimahallissa…

Onemoretime on pakko todeta, että kun saa soittaa itse tehtyä musaa parhaassa kesäillassa tuhatpäiselle yleisölle, Evankeliumijuhlassa, on siinä kiitollisuuden aihetta kerrakseen. Elämä on, ihanaa nimittäin. Kiitos Kristiinankaupunki, SLEY, Evikset, Heinosen Juiz, Broadway. Kiios CREW ja eniten kiitos Jeesus.

****

19/06/09 - Sotkamo
Vuokatinrannan Juhannus

"Kantrimiehen paluu&riistalautakunta"

Juhannus. Ja niin kylymä, ettei mitään lämpöä. Mutta eihän se mikään ylläri ole, Suomi on Suomi. Eikä oikeastaan haittaa. Tai no ehkä vähäsen, eihän Jussikeikkoja joka päivä oo tarjolla. Ja itse asiassa nytkin olis pitäny olla ulkoilmakeikka... No olimitenoli mutta näin oli.
Reenikselle saapui Samsak, Juiz, Samix, Jannepee ja Junnu. Esaias ja Tumppa olivat jo omilla teillään, mutta aikoivat saapua keikalle. Täyteenhän se kärry näyttää aina tulevan, vaikka olis akustista settiä tarjolla. No ei sekään haittaa. Osa omista äänikamoista oli onneksi lainassa rokkipappi Tarvolla, joka oli samana iltana keikalla naapurissa. Matkaan, sanoi isäntä kun matkaan lähti. Taas mentiin yhen pysähdyksen taktiikalla. Paitsi, että käytiin Kajaanin armeijan porteilla fiilistelemässä. Oli aika lyhyet fiilistelyt. Joka on sielä viihtynyt, varmaan ymmärtää.

Kainuu on syvällä idässä, mutta jos näet oikealla puolella laskettelumäen, josta putoilee mäkiautoja, olet perillä. Teki ehkä mieli mennä paikan päälle kokeilemaan tuota jaloa harrastusta, mutta eihän nyt semmoseen ollu tietenkään aikaa. Onko pakko aina soittaa keikalla?

Pro Fidestäkin tuttu Tuomo toivotteli meitä tervetulleiksi ja opasti oikeaan soittonurkkaukseen. Vuokatinrannan Jussibileet vaikutti oikein leppoisilta, vaikka ulkotapahtuma telttoineen oli totta tosiaan jouduttu siirtämään pakkasen takia sisälle. Siis ei sitä telttaa sisälle siirretty...
Joo. Ahtauduimme lopulta hyväksi havaitulle stagelle ja Samix loihti meille viimisenpäälle lavasoundia ja epäilemättä samaa etupäähänki. Mainittakoon, että Tumppa saapui paikalle jostain syvästä keski-Suomesta ja Esaias vanha lomalainen Vuokatista. Hyväneaika... Jätkät sooloilee. No, onhan pojat lomansa ansainnu! Tumpallaki oli muuten nyt korvamonitorit käytössä. Peukalot pystyssä siltä osin. Kuuleeko lavan oikea laita - kyllä kuulee. Sundit kun oli kunnossa, siirryttiin ruokalan puolelle, mikä ei sinänsä taaskaan haitannu. Ruokahan oli mitä mainiointa aina herkullisilla jälkiruokakiisselivaahdoilla höystettynä. Huom. me ei oikeasti olla kovinkaan lihavia, vaikka aina näitä ruokailuja kuvaillaan ylisanoilla. Me vaan ymmärretään hyvän päälle. Sitäpaitsi reissussahan aina eväät maistuu.

Ruokailun jälkeen oli reilu parituntinen aikaa levätä ja väsätä settilistaa saunakammarissa. Taisi uniki tulla joillekki. Ulkonaki olis ollu kiva hengata, mutta ei tullu pitkiä kalsareita mukaan. Keikkaa edeltävän tilaisuuden loputtua käytiin nopeasti tsekkaamassa vire, ym. setit kuntoon ja kohta jo pop soi. Olipa hyvänlaatunen tunnelma! Akustinen setti on hyvä keksintö. Yleisön ikähaarukka osui 1-vuotiaista eläkeläisiin. Se, jos mikä on rikastuttavaa meininkiä. Soitot sujui kohtalaisesti, vaikka biisilistan osalta tuli pientä koomausta. Kuuluu asiaan. Oli mukava laulattaa yleisöä ja viettää yhteistä iltaa. Encorekin veivattiin, kiitos siitä! Kyllä pienessä salissa tunnelma on aina väkevä. Akustisilla keikoilla on aina hyvä olla

Janne ja Ez myi levyjä minkä kerkes, ja muut keräs kamoja. Illan päätteeksi käytiin takapihalla syömässä makkarat ja juomassa grandit. Kylymä on ko Kainuussa, mutta ei tunnu missään. Mahat makkaralla ja Ooppelin etuvalot kohti west coastia. Kello oli nyt jo niin paljo, että alkuyö oli menetetty. Päätimme siis vielä evästää itsemme Kajaanin ABC:llä. Eihän sielä mielellään käy, mutta eipä pahemmin Essonbaarit oo auki, sikäli kun niitä enää edes on.
Kotimatkalla tuli vastaan ainaki yks auto. Saatto olla jopa kaks. Lisäks nähtiin kosolti kuollutta ja elävää riistaa; jänistä, oravaa, pöllöä, kettua, ym. ym. Ja sitten se kantrimies jossain keskellä eimitään. Nyt kuvitelkaapa sielunne silmin seuraava tilanne: Ajatte porukalla keikalta kotiin Juhannusta vasten yöllä. Kainuusta, nakit silmillä. Tuntiin et näe mitään muuta elävää kuin sitä riistaa ja sen yhen auton. Yhtäkkiä keskelle synkintä korpitaipaletta ilmestyy kantrimies (peruskledjut: kantrihattu, liivi, farkut, buutsit), joka seisoo tien reunassa horjahdellen ja katsoen tien yli kohti vastakkaista metsää.
Mikä maa, mikä planeetta? Voitte vain kuvitella, minkälaista hilpeyttä tämä näky aiheutti. Ei voi muuta sanoa tälle isännälle, kuin että toivottavasti muistat kuka olet ja löysit kotiin. Tai edes johonki.

Huhhuijaa. Matkan aikana tehtiin tämän jälkeen vain pieni pysähdys jossain levikkeellä ja vaihdettiin kuskin paikalle vähemmän nakeilla kuorrutettuja silmiä. Päämajalle päästiin ehjin nahoin, vaikkakin myöhään. Tai aikasin ennemminki, olihan jo huominen. Normi reisu tältä osin.
Kiitos Vuokatinranta ja SRO/Tuomo&CO. Kiitos jälleen CREW:lle. Kiitos ihqulle yleisölle, sekä nuorisolle, että vanhemmille sukupolville. Toivottavasti teillä oli kaikin puolin rento Jussi! Kesäkeikat jatkuu. Kiitos Jeesus, sanois eräs nimeltämainitsematon valomies Peetu.

ps. Vanhoina riistantutkijoina meillä olis yks kysymys: Miksei näätä, kärppä, lumikko ja ahma vois olla yks ja sama eläin? Ei tulis harvennettua kuin yhden lajin edustajia näillä keikkareisuilla. Vastaukset bändin sähköpostiin.

****

04/04/09 - Oulu
Tuiran ala-aste, Rippikoululaiskonsertti

"Keskellä kevättä, keskellä päivää"

 
Muutaman kuukauden lepotauko keikoista oli paikallaan. Tuli ehkä muutenki otettua rennosti, mutta eihän tämän elämän tarvi koko ajan olla yhtä suorittamista, vaikka synkkiä suomalaisia ollaanki. Keväimen reeneissä keskityttiin lähinnä uuteen materiaaliin, joten Ennen kesää -tourin biisit sais nyt soljua melko lailla omalla painollaan. Eikä siinä mitään, kyllähän biisit pitää osata vaikka puolihorroksessa.

Tänä lauantaina suunta oli Ouluun ja tarkemmin Tuiraan, jossa pitäisi soittaa tulevan kesän rippikoululaisille. Täytyy tietysti mainita, että keikka oli oleva jo klo 15.00, joten aamusta liikkeelle. Paikallisella ala-asteella oltiin puoliltapäivin ja miltei välittömästi laitettiin roudaukset pystyyn.


Onneksi äänentoistovastuu oli sentään Oulun Livepaletilla, jonka kanssa on tehty ansioitunutta yhteistyötä aiemminkin. Helppo tulla nimittäin katettuun pöytään. Tästäkin huolimatta kellon viisarit kiilas koko ajan ja oli pakko lähteä toiseen katettuun pöytään, syömään. Eihän se pakkopullaa meille ole, mutta aamupäiväkebab ei liene kuitenkaan paras vaihtoehto ennen keikkaa. Onhan tästä ennenki jauhettu. Mutta kun joku tarjoaa... Kebabilta vyöryttiin ja pyörittiin takasin hommiin ja saatiin paletti jotenkin kasaan. Eikä aikaakaan kun koulun sali oli viimistä penkkiä myöten täynnä nuorisoa. Vielä oli 45min aikaa arpoa päivän settilista, mikä ei aina (koskaan) ole mitenkään lyhyt operaatio. Listan "valmistuttua" siirryttiin bäkkärille kääntämään keikkamoodia päälle. Sekin on kohtalaisen rankka episodi, varsinkin, kun edellisestä kerrasta oli niinkin paljon aikaa. Jännittää! On se kumma, ettei vuosien saatossa välttämättä opi mitään. Perushappoilua ja koomausta, kenties jännityksen aiheuttamaa; Novellet pitkin lattiaa ja päin ovenkarmia kävelyä. Koko touhu on toisinaan niin Kummelia. Vaan ei auta. Housebändin jälkeen kävi kutsu lavalle ja sinne oli mentävä. Kyllähän se jännitys loppuu kun päästään itse asiaan, mutta viimisen päälle vireeseen ei kuitenkaan
päästy. Mukavahan se on soittaa täydelle salille, joskin ko. kohderyhmä on toisinaan haastavakin. Kuitenkin megaguitarherolla kompattu, tutut biisit sisältänyt settilista harpottiin läpi vajaassa tunnisssa ja taas oli yksi esiintymistilanne takanapäin. Mieltä lämmitti ehdottomasti se, että muutamat rohkeat lauloivat biisejä mukana. Hyvä, ystävät!

Keikan jälkilöylyt oli tosiaan vähän sen oloiset, ettei oikein lähteny. Tämä tosin johtuu juuri siitä, että yksi keikka keskellä kevättä, keskellä päivää aiheuttaa vähän erikoisen fiiliksen. Tämä ei ole olevinaan mikään selittely, eikä keikka nyt huonokaan voinut olka. Esiintyminen ylipäätään on vain kaikessa ?yksinkertaisuudessaan? niin monimutkainen asia omasta näkökulmasta... Tämän enempää sitä ei tässä ruodita, koska turhaahan se olisikin. Tänäänkin yritettiin pysyä Sanassa kiinni
ja jakaa sitä sekä kuulijoille, että itsellemme. Sehän se pääasia on, ei niinkään se, mitä me ihmiset ollaan tai miten suoriudutaan mistäkin tehtävästä.

No joo, toisaalta ja toisaalta ja toisaalta… Tottakai pitää pyrkiä myös musiikillisesti priimaan, eihän siinä ole mitään epäselvää. Balanssi ja kokonaisuus. Siitä se lähtee.

Nyt oli kellon lukemat vielä sen verran alhaiset, että kotia voitaisiin päästä ajoissa. Poisroudauksen lomassa bändille oli järjestetty vielä purtavaa, mikä kävikin kaupaksi. Olihan edellisestä ruokailusta jo tunteja?
Kiitos jokaiselle paikalla olleelle, ja kaikille, jotka annoitte positiivista, tsemppaavaa palautetta! Kiitos Tuiran seurakunta ja nuorisotyö, kun saimme viettää hetken kanssanne. Järjestelyt olivat ihan buenoa kaikin puolin! Siunausta työhönne. Kiitos Livepaletti asiallisista kamoista/palveluista ja hyvistä monitorisundeista.

Hyvästeltyämme Oulun oman roudarin, Jannen (kiitos taas kuvauspalvelusta), käänsimme keulan etelää kohti ja yhden take-away -pysähdyksen taktiikalla matka sujui reilussa parissa tunnissa.
Matkalla pidettiin keskustelua bändin yhtiöittämisestä. Lakipykälien pohtiminen on enemmän ja enemmän haastavaa. Kaikki tiet vievät konkurssiin. No ei välttämättä... Onneksi yhtäkkiä saavutettu reenikämpän piha pelasti tilanteen ja päästiin lauantai-illan viettoon. Lauantaikeikka&illaksi kotiin=harvinaista herkkua. Ei huono päivä! Kiitos CREW!

****

01/09/09 – Toholampi
Herman Ojalan koulu

”Aivosolu etsii tekemistä”


Tuskin oli ruumiinlämpö kerennyt nousta yli kolmenkymmenen celsiuksen, kun musiikintyöstövälineitä aseteltiin autoon lähteäksemme taas keikalle - tällä kertaa sisätiloihin. Jippii. Esa pelasi soittokamoilla Tetristä Espacessa siihen malliin, että voi mahoton. Sekös naurattaa!


Hyvältä näytti sääosastokin. Määränpäähän oli alle tunnin matka, jonka aikana ehdin funtsia, että Suomen talvi voi olla toisinaan varsin miellyttävän näköinen! Pakko taas kerran ottaa vertailupintaa edelliseltä yöltä, jolloin laskettelin Tampereelta hoodeille. Voihan elämä, miltä näytti suomen valtatiet ja metsät. Ei miltään, kun ei nähny mitään. Lunta tuli ja tuuli ainaki neljästä suunnasta… Että voi kelit vaihdella. Mutta siitähän peräpohjola muistetaan. Ja vaihtuuhan se keli saunan ja avannonki välillä.

Kohta oltiin perillä Toholammilla, Herman Ojalan koululla, jonka uumenista paikallinen nuoriso oli jo ilmeisesti kerennyt liueta viikonloppuvapaalle. Muistelimme, että tässä salissa on soiteltu aikoinaan mm. bass´n Helenin kanssa, joten tutuhko paikka. Lähes samaan aikaan kanssamme paikalle lipui West Audion isännät, Sami (miksaajamme) ja Petri poikansa kanssa. Saimonkin saapui töistänsä pian pihaan ja kohtapa autot oli tyhjiä ja sali täynnä kamaa. (kuva) Lännen miehet alko rakentaa omaa osuuttaan ja tokihan me yritettiin kompata, joskin omissakin kamoissa oli säätämistä jos toista. Lopulta Juice ja Tumekin saapuivat Kokkolan työelämästä paikalliseen iltaelämään.

Järven Heikki oli loihtinut sen verran hyvät järjestelyt, että suurin piirtein checkin jälkeen päästiin syömään. Taas mentiin TOP 3:een, mitä kokonaisuuteen tulee. Taisi olla kanaruokaa, mitä laatikosta kaavittiin lautaselle ja jälkiruokana kermavaahtoa (kiisselillä säestettynä), joka soundas ihan Rhodesilta, eli miten hyvältä tahansa. Ehottomasti tähtihetkiä tämmöset! Kanssamme päivällistämään saapui illan puhuja Raimo Rahnasto. Väkevä mies.

Täysillä mahoilla oli helppo todeta lavan näyttävän hyvältä uusine liikkuvine valoineen. Biisilista ja muut piti kuitenki vielä värkätä, eikä yllätysnumerona tilaisuuden alkuun tilattu yhteislaulusessiokaan varsinaisesti auttanut asiaa. Hiottiin äkkiä pari veisua Tuomon ja Esan kanssa jollekki mallille, ja tietäähän sen, että kello lähesty jo joka puolelta seittemää. Ja sitte mentiin väärään suuntaan rajusti…näin: Esa lavalle ilman kansiotaan (ei muuten mitään, mutta yhteislaulun sanat ei ollu hallussa…). ”Jos joku rumpali-Juha vois tuoda mun kansion tänne lavalle, niin päästäis alkuun…”, mies jutteli mikkiin. Valitettavasti Juha oli tuolloin WC:ssä, eikä voinut auttaa. Samaan aikaan meikäläinen haahuili lavalla Gibsonia etsien. Luuttu löytyi lopulta verhon takaa, mutta kiinnitettyäni plugin, totesin, että seisaaltaan on paha soittaa ilman hihnaa. No ei muuta kun takasin takahuoneeseen, josta remmi löyty nätisti, mutta toisaalta korvamonitorin piuha meni vielä nätimmin solmuun hihnan laitossa… Sami setvi solmut ja lopulta kansiokin kulkeutui Esalle, joten alkuun päästiin kuin päästiinkin. Tuomo kruunasi vielä lauluhetken kompuroimalla stagella; kun nykäisee herkkänä hetkenä jalalla roudarin teipillä lattiaan kiinnitetyt piuhat irti, on ääni sen mukanen. Ollaanko me oltu joskus keikalla?

Raimon hyvän puheen aikana ytitettiin kasata itseämme, vaikkakaan helppoa se ei ollut, ymmärrätte varmaan. Muistaakseni naurettiin. Onneksi sentään salissa oli ihmisiä, ehkä jopa odotettua enemmän. Tämä lämmitti mieltä. Hiljentymisen ja ylöspäin huokailun myötä peruskeskittyminen onneksi löytyi. Tärkeimpiä asioita keikkailussa tuo rukous, tämä on todettu ennenkin. Ihmisiähän tässä kuitenkin ollaan. Yllättävän hyvin soitanta lähti etenemään alusta alkaen, vaikka pientä hätäilyä oli ilmassa. Viime hetkellä settiin vedetty, viime vuonna harvemmin livenä soitettu ”Ääretön” osoittautui oikeaksi valinnaksi ja sai lämmintä huomiota osakseen. Muutenkin keikkatilanne oli jostain syystä kohtalaisen tunnelmallinen, ja yhteys kuulijoihin tuntui toimivan molemmin puolin. Encorena soi sanomantäyteinen, vanha ”Isänmaa”, joten kaikki hyvin.

Pitkä viikko taas takana, joten ennätysvauhdilla sali tyhjäks ja menox. Suurkiitokset Heikki ja kumppanit, erityiskiitos taas keittiöön! Kiitos Raimo, Toholammin nuoriso, ja kaikki paikalla olleet. Olitte ystävällistä väkeä! Kiitos West Audio.
Minä, Esa ja Janne käytiin vielä jäätymässä paikallisella grillillä, mutta kai se kannatti. Ei vain tullut mieleen soittaa muille ja ilmottaa asiasta?! Aivotoiminta jäässä taas kerran, eli aikalailla normaalitilanne. Vaikka kaikki meniki lopulta ihan tyydyttävästi, jostain syystä olo oli koko illan vähän pölähtänyt. Käytännössä illan keikka päätti yhdentoista kuukauden jakson, jonka aikana on soitettu kolmisenkymmentä keikkaa ympäri Suomen maan. Tauko lienee paikalla, jotta tilannetta saadaan nollattua ja kerättyä voimia kevääseen. Kiitos Herralle jokaisesta hetkestä. Keikkapäiväkirja-osio jatkuu huhtikuussa. Hoijaa!

****

Keikkapäiväkirja – Kokkola 31.12.2008

”Vaikka shortsit jalassa!”

Voi pojat mitä touhua! Vuosi 2008 oli jo tarjonnut monenlaista elämystä keikkarintamalla ja nyt taas tulossa viime hetkillä jotain sellaista että alta pois. Ulkoilmakeikkaa pukkais keskellä talvea eikä voi vastustaa. Eihän tässä elvistellä tai leikitä tarzania, mutta olo oli kieltämättä niin kuin tarzanilla tundralla pelkät käärmeennahka-alkkarit jalassa. Ja olihan se Eleviski aika lämpimien olojen poika. Vai miten ne faarenhaitit siellä Memphisin suunnilla on asettunut? Aika yläkanttiin kuitenkin ilmeisesti.

No joo. Kun kerran suomessa ollaan ja muusikoksi syntynyt, on turha estellä kun ulkoilmakeikkaa pukkaa. Lava oli onneksi katettu, mutta se luvattu lämmin teltta jäi kuitenkin turvallisuusnäkökohtien takia jonnekin varastoon. Olihan todella uuden vuoden aatto ja rakettivaara. Kiitos ylijäämäbudjetin.
Niin, jos lavalla on kaks lämpöpuhallinta ja vastaan puhaltaa 15 metriä sekunnissa pohjoistuulta hentoisessa pakkassäässä, kummin käy? Käykö lämmin henkäys talvisäässä? Kyllä todistettavasti voin todistaa että Tarzankin vetäisi näillä lavoilla pitkät nahkahousut jalkaan!
Edellisenä päivänä hieman varoiteltiin järjestäjiä siitä, että jos kelit ovat niin infernaaliset mitä foreca lupaa, ei tule kesää Augustin osalta. No, miksausfirman hemmo sai kuitenkin Junnun vakuuttuneeksi, että vaikka shortseilla voi vetää. Ei nyt ihan kuitenkaan…

Lauteilla sitä kuitenkin taas seistiin ja 10 minuutin soundizekin jälkeen olikin lentävä lähtö keikalle. Onneksi oli tuttu mies äänipöydän takana. Väitän, että Samix on pelastanut meidät vuoden aikana monta monituista kertaa pahemmasta kuin pälkähästä ja Sebastian myös ennen kuin ruotsi nielaisi miehen. Tervetuloa muuten kotiin Seppo! No, toiveikkaasti ”Kesällä kaikki on toisin” ja keikka käyntiin. Voi sitä ironian määrää joka tuohon biisiin tällä kertaa sisältyi! Vedä siinä sitten näpit jäässä, toppatakit ja pipot korvilla ja katso säälien hytisevää yleisöä joka katsoo säälien vastaan. Kyllä kai se yksi keikka näinkin menee. Viiden biisin jälkeen oli Kälviänkin poikien väkevyysmittari downforcessa siihen malliin että thats it ja goodbye! Tume melkein karkasi jo neljännen jälkeen, mutta taivuteltiin isäntä jäämään lavalle ja soitettiin vielä Zetori.

Ei paljoa ilotulitus enää napannut kun veljet oli niin miinuksen puolella lavalta astellessa. En tiedä kuka tästä sai ja mitä mutta ainakin Sana oli esillä. Jospa joku murunen sieltä lohkesi jollekin. Hulluinta tässä on se, että oikeasti tämänkin keikan yhteydessä koettiin sellaisia hetkiä, joita ei pois antaisi. Kun saa tällaisella porukalla tempoilla tämmöisiä juttuja, niin se on kyllä awesomea se!
Tämä keikka oli muuten kuntaliitostapahtuma jossa legendaarinen Kälviä muiden muassa liitettiin Kokkolaan. Toiset juhlivat mutta me olimme surullisin mielin hyvästellessämme vuodesta 1639 vaikuttanutta mahtipitäjää, useimpien meidän syntymäpaikkakunnan. Mutta ei hätää! August tulee edelleen Kälviältä. Me emme ole liittyneet mihinkään. August ei suostu!
Kiitokset kuitenkin järjestäjille kutsusta ja sitkeälle yleisölle, joka jaksoi hengata meidän tahtiin Kokkolan torilla! Olette taistelijoita! Kiitos myös Antti ja Maija ja monet muut henkilökohtaiset tukihenkilöt! Timanttinen keikka hemmot!

Esa

****

Keikkapäiväkirja – Kauhajoki 29.11.2008

”Hengaillaan”

Oli jälleen hämyisä marraskuun päivä, kun Augustien oli tarkoitus raahautua treenikämpälle täyttämään uskollista kuomumuulia äärirajoille. Samix oli tarkoitus noukkia matkalta ja Junnu + Nummikosken valomies tulivat omilta laidunmailtaan. Soundcheckin oli tarkoitus alkaa noin viiden tietämillä, joten pakkaus saatiin suorittaa rauhallisissa tunnelmissa. Olimme jo sopineet peräkärryn vetovuorot siinä pelossa, että vetoautoa ei koskaan saavu paikalle. Kärryn ollessa jo pakattuna, saapui myös Klabourgin Esamus, aikeinaan täräyttää Renaultin EspaceEcho peräkoukkuineen suoraan muuliin hampaisiin. Millintarkkaa auton käsittelyä niinkin isokenkäiseltä kaverilta kuin Esa ja kärry napsahti suoraan koukkuun.

Matka alkoi managerin rattivuorolla ja Janne ohjasikin karavaanin Samixin kotikulmille Kokkolaan, josta lähdettiin riskireittiä pitkin kohti Kauhajokea. Joskus riskien ottamiset kostautuvat. Peräkärryn kerätessä aurausmerkkejä umpijäinen tie saatteli meidät kuitenkin kohti pitävämpiä polkuja. Suomen pimeät syksyt ja nykyään näköjään talvetkin olivat masentaa osan väestä, mutta sumutunnelia uhmaten päädyimme Kauhajoki cityyn tervejärkisinä. Ainoastaan erittäin runsas parturikampaamojen määrä sai Juhan hieman varuilleen. Tarkkaa keikkapaikan osoitetta piti vielä kysyä Junnulta, joka oli minuutin meitä jäljessä ja ainoa, joka tiesi keikkapaikan osoitteen…

Suupohjan ammattiopiston salissa oli jo täysi tohina päällä. Kamat sisään ja tsekkivuoroa odottelemaan ja hengailemaan. Tsekki päästiinkin tekemään lähes ajoissa ja ajan kanssa. Lavalle pääsyn kanssa joutui tosin hieman taiteilemaan pienimuotoisista esteistä johtuen. Tilanne aukeaa paremmin kun tarkastelet alla olevaa kuvaa ja kuvittelet sen ilman valoja.

Pian AOC:n pojat aloittivat iltaosuuden, jonka jälkeen Augustin oli määrä hypätä lauteille. Varpaillaan olo tuntui jatkuvan jatkumistaan ja keikanodotuksen mukana tuoma ylimääräinen adrenaliini alkoi jo hiipua. Oman hieman venähtäneen checkimme, AOC:n poikien haastattelujen ja taukojen jälkeen pääsimme lopulta aloittamaan vajaa 2 tuntia suunniteltua myöhemmin.

Keikka oli odottelusta huolimatta lopulta mukava soittaa. Tekniikka pelasi ja yleisö oli asiassa mukana. Ainoastaan Junnu oli joutua jonkin kurkkuviruksen tyrmäämäksi, mutta mies kuitenkin selvitti keikan kunnialla lauluosuuksia vältellen.

Makaronisalaatin ja leipien tankkaus oli välitön toimenpide kamojen purkamisen jälkeen. Näillä eväin muuli saatiin taas lähtökuntoon ja Habakukin aloitellessa keikkaansa pari tuntia suunniteltua myöhemmin otimme nokan kohti Kälviää. Vielä ennen lähtöä piti ottaa yhteispotretti T-Rexin kanssa.

Yleensä kun kukaan ei keikan jälkeen valita, voidaan ajatella, että keikka meni vähintäänkin ok:sti. Kukaan ei puhunut juuri mitään. Tyytyväistä väkeä siis J

-Tumppa

 

****

Keikkapäiväkirja 15.11.2008 – Turku, Maata Näkyvissä –festarit

”Artisti!”


Vuodessa on vain yhdet parhaat festarit. Ja kuten meillä ja muualla aivan yleisesti jo tiedetään ja tunnustetaan, ne ovat vuosi toisensa jälkeen Maata Näkyvissä –festarit.
Sanomattakin on selvää, että Augustin lurjuksille oli suuri kunnia olla mukana näillä festareilla. Tunnelma on aina katossa ja järjestelyt mitä parhainta priimaa.

Turkuhallissa jodlasi kovaa ja korkealta Claas P. Jambor kun aloitimme roudausta messukeskuksessa. Hommassa osalla miehistöä oli lievää hapotuksen makua, kun ottaa huomioon Samin, Samin, Juicen ja Tumen lähtö-ajan keikalle: Klo 7:00 startti ja herätys varmaankin vähän myöhemmin. Marraskuun aamut on niiin ihania! Hyvä pojat!

Osasto Junnu, Esme & Janus saapui nauttimaan festaritunnelmasta jo edellisenä päivänä. Onhan tämä elämys koettava kokonaisuudessaan! Peetukin tuli Tre:lta la-aamuna huonosti nukkuneena, kuten nuorilla on tapana. No, Artisti-passi kaulaan, kahvilasta puuroa ja mandariinia naamariin niin alkaa jo hymyilyttää.

Ilman isompaa elvistelyä on todettava Artisti-passin olevan erinomainen väline. Suosittelen kaikille joille mahdollisuus suodaan! Mutta kuitenkin nuoret, jonottaminen kasvattaa luonnetta ja voi olla joskus hauskaakin.

Kun Isän Terve(Dads Hello) lopetti checkinsä, pääsivät Augustot toteamaan Turkulaisen lavan hyvin hyväksi. Kaikesta huokui ammattitaito ja mukavaahan sitä on siinä Artistina keekoilla sellaisella stagella. Pointsit lähtevät myös preussilaisesta kurista johon kuuluu mm. selkeä minuuttiaikataulu sekä checkissä että keikalla. Tämä systeemi pitäisi olla joka pippaloissa. Kotona ja kavereilla. Muuten homma yleensä venyy ja paukkuu eikä sellainen ole oikein yleisöä ja Artistia kohtaan. Se on syvältä ja poikittain. Kyllähän mekin oltais mielellämme kikkailtu ja kokeiltu vielä pitempään, mutta onneksi on manageri joka työntää pois lavalta tällaiset Elvikset.

SundiZekin jälkeen olikin vähän aikaa valmistautua itse keikkaan. Settilistoja oli valmisteltu muutama ja valitsimme niistä parhaan tälle päivälle. Sitten sulkeutuminen backstage laatikkoon, hermostunutta höpötystä, avunpyyntö yläkerrasta ja suunta kohta lavaa.

Kesällä kaikki on toisin ja Turussa. Yleisön lämmin vastaanotto tuntui sisuskaluissa asti. Muutaman alavireisen keikan jälkeen oli kiitollista huomata, ettei meitä oltu suinkaan hylätty. Jännite kesti läpi keikan ja yleisö osallistui hienosti. Guitar Herosta on tullut meidän suosikkipelimme keikoilla. Tällä kertaa vedettiin Iron Maidenin Trooperia koko hallin voimin. Kiitos osallistumisesta festarikansa! Se oli maailmanennätys, toistaiseksi.

Palaute keikan jälkeen oli rohkaisevaa. Tuntuu vilpittömästi siltä että Augustin kaltaista vähän kepeämpääkin musaa tarvitaan tuulettamaan joskus niin raskas-soutuista suomigospelia. Kaikki kunnia kuitenkin kaikille. Tässähän ollaan saman sanoman kanssa liikkeellä. Oli sitten raskas tai kevyt bändi. Ilosanoma kaikukoon väkevästi eri tyyleillä!

Näistä juhlista jäi hyvä maku. On Jumalan suurta armoa, että Suomessa on mahdollista viettää näin hienoja festareita. Kiitetään siitä ja aletaan laskea päiviä ens vuoden kemuihin!
Ai niin: Osasto hapotus, eli Sami potenssiin 2, Juice ja Tume tekivät vielä hapottamisen maailmanennätyksen ajaessaan kotiin saman päivän iltana. Laskekaapa siitä. Keikkaa reilut puoli tuntia ja ajokilometrejä tuhannen kappaletta. Taitavat olla seikkalunhaluisia poikia nuo…

Kiitos Juha, Anne ja muut järjestävä taho! Kiitos messukeskuksen tekniikka kärsivällisyydestä! Kiitos Artistikahvilan kokit suurenmoisesta tarjoilusta! Kiitos suomen nuoriso että ymmärrätte hyvän päälle! Kiitos Jeesus!

-Esa

****

31/10/08 – Kannus
Juhani vuorisen koulu – ”Nuoret ja netti” –tapahtuma
koulu- ja iltakeikka

”Keli miinuksella, muuten plussalla”

 

On se. Ilimoja pidelly. Näin tuumailin ajellessani torstsai-iltapäivän/alkuillan aikana Tampereelta Kälviälle. Oli sen luokan sumuverho, että piti kattoa välillä kartasta, mihin päin seuraava mutka mahtaa olla. Toisaalta ko. reitti Tampere-Virrat-Kuortane-Lappajärvi-Evijärvi-Kokkola-Kälviä on tullu ajettua ”toisenki kerran”, joten en eksyny vastustajan kaistalle. Mutta kyllä Kuortaneen urheiluopiston kymmenmetrinen ruokalinjasto tulee aina mieleen ohi ajellessa. Joskus sitä oli nuori nälkäinen urheilija, jolla oli aikaa. Nykyään on vain nälkä, ja aika on vaihtunut kiireeksi. Onneksi kiire oli tälläkertaa musisoimaan, ei sen vakavampaan.
Kerkesin kuin kerkesinkin seittemäks reeneihin, jotka nekin sujui kohtalaisesti, varsinkin kun Esa oli tehnyt huomiset settilistat jo valmiiks. Oi että. Koko August-klaani oli paikalla ja näytti vihreää valoa listoille. Kannuksessa pitäisi soittaa ensin koululaisille ja illalla kaikelle kansalle. Reeneissä kävimme läpi iltakeikan listan ja sovimme, että aamusta tullaan jo kymmenen jälkeen Esan ja Tuomon kanssa katsastamaan trion kunnon. Komppiosasto lepäilisi päiväkeikan aikana oikeissa töissä.

Pitkän päivän jälkeen näköaisti offlineen ja minuutissa taju kankaalle. Mutta kovin äkkiä on aamu. Evästä naamariin ja takaisin kämpälle luuttuja arpomaan. Olimme kertakaikkiaan pakotettuja suoriutumaan koulukeikasta ilman Juicea ja Saimonia. Eihän se koskaan voi hyvä juttu olla lopputuloksen kannalta. No, arpajaisten virallinen valvoja JanneP tuli valvomaan tapahtumia, jotka meni näin: Esalle Anders Liljeström, Tuomolle Takamine ja mulle Gibson. Ei muuta kuin vesurit käteen ja settilistan läpihalkaisu. Onneksi jokunen viikko sitten oli myös acoustinen keikka.

Yhteen ääneen todettiin, että taas mennään. Paitsi että Esmen vuoro olla kipeänä ja ääni vähissä. Äänetön yhtiömies oli kuitenki varustautunut jo nin tutuksi tulleilla laulajan peruseväillä, eli Carmolista, kyypakkausta ja mikähän mahto olla uuden suihkeen nimi, jota sumutettiin kurkkuun? En muista, mutta väkevää oli aine. Paras eväs moiseen tautiin on tietysti hiljaa oleminen. Tätä Esme yritti myös toteuttaa.

Räntä piiskasi miehiä, kun pakkasimme autoja. Onneks autoissa oli jo talvehtimisrenkaat. Paitsi Tuomolla?! Niin ja Kannus naapurissa! Olimme vapautettuja tuskallisen pitkästä keikkamatkasta. Pakko sanoa, että nyt ei haittaa yhtään. Kansas cityssä meitä vastaanotti järjestäjän puolelta ystävämme Kimmo Ollikainen, joka tunnetaan myös Hencca&BigBand –nimisestä orkestrasta. Äänentoistovastuussa oli niin ikään tuttu mies Sami Nortunen. Eipä tarvinne sanoa, että Luotettava todistus on bändi, jossa Sami vaikuttaa. Nyt oli taas se tilanne, että artisti keikalla, jonka järjestää toinen, ja kolmas vastaa tekniikasta. Kuinka helppoa kaikki voikaan olla? Vaikka kuin. Kai sitä iloitsee muutenkin yhdessä tekemisestä ja siitä, että kaikki tähtää samaan päämäärään. Roudaus sujuu kuin leikki, kunhan vain päästäisiin koulun saliin edellisen tilaisuuden loputtua. Kerrataan vielä hieman meininkiä, eli edellisenä iltana oli ollut jo luentoja vanhemmille aiheesta ”nuoret ja netti”, mikä on varsin ajankohtainen aihe. Tänään tilaisuudet jatkuvat nuorille vielä tämän koulukonsertin ja iltakonsertin ajan.

No hetken kuluttua luento loppuu, ei muuta kuin Janne kauppaa pystyttämään, luutut ja orkesteri lavalle, Kimmo monitoreihin ja Sami etupäähän. PA oli laitettu jo aamuvarhain kuntoon. Kaikki kohdallaan, kunhan Gibsonin yläkihinä ei häiritse liikaa Esan Anders L.:ää, joka alkaa olla jo aikalailla priimakitara. Gibsonista vielä pari pykälää ylöspäin. Tuosta noin ja…noin. No nyt. Valamista. Jaa ei, tarvitko Tuomo kolmannen monitorin? -Joo ei, kyllä tämä menee. J Rolandin Juno-D:kin soi tummasti kuin Cashin piano muinoin.

Lyhyt hengähdys ja hiljentyminen takahuoneessa Kimmon ja kumppaneiden draamaillessa koululaisille. Sitten härkää sarvista, yläasteikäistä nuorisoa haastamaan. Kyseinen tilanne, kun ollaan 14-16 –ikäisen nuorison silmien edessä, on niin sanotusti herkästi syttyvä, mutta koskaan ei tiedä kuinka kuumaksi liekki lämpenee, eikä varsinkaan sen väriä. Hengelliset asiat ei välttämättä ole kaikille se ensisijainen mielenkiinnon kohde, tai akustinen kitara-trio naapurikunnasta ylipäätään. Tänään kuitenkin asiallisuuteen pyrkivien kommenttien ja tuttujen August-biisien, sekä Esan kehittämän mega-guitarhero –interaktiivisen pelin avulla kaikki meni varmasti paremmin kuin hyvin. Tästä suuri kiitos jokaiselle paikalla olleelle. Jaksoitte niin kuin vain fiksu nuoriso perjantai-iltapäivällä tekee, välittämättä pitkästä viikosta. Kiitokset myös koulun henkilökunnalle, sekä kaikille muillekin tahoille, jotka järjestivät tapahtumaa. Tämä on varmasti arvokasta työtä nuorten hyväksi.

 

Muokkasimme hieman lavaa iltaa varten ja kävimme samalla pientä palautetopiccia keskenämme. Pian Kimmon johdolla seurakuntatalolle nuorisotilaan lepäämään ja kahvia keittämään. Mitä tähän voi muuta sanoa kuin että tarpeellinen lepohetki. Iloiseen nauravaan porukkaan liittyi pian oma alataajuuksien haltijamme Sami, joka oli juuttunut matkalla ruuhkaan, koska joku oli jo ottanut kisaa kitkakertoimen kanssa. Ilmiselvä tappio ja metsäliiton puolelle. Ajakaa nyt hyvät ihmiset ihmisittäin. Millon se opitaan, että Suomessa on talvi-niminen vuodenaika? Takasin aiheeseen, hetki vain ja paikalla on Hencca ja kumppanit Hencca&BigBandista. Jo vain, pojat heittävät yllätyskeikan. Mucho bueno.

Kun pullalautanen oli tyhjä, lähdimme syömään paikalliseen Sudenpesään. Miksaaja-Samikin liittyi seuraan. Jo alkaa olla Sameja tarpeeks. Enää uupuu Juha, joka oli jo lähtenyt töistä, mutta aikoi noutaa matkalla vielä pannut ja kannut reenikseltä. Kebabit ja leikkeet, sekä jokunen salaattipitoinen annos tilaukseen. Muille vettä ja Ylistaron isännälle pitkä maito. Juha saapui yhtä aikaa annoksien kanssa ja näin oli porukka liukastellut kasaan. Jeah. Ja maistui.

Kello edistää koko ajan vakionopeudella ja työ kutsui taas koulun salissa. Editoimme lavaa vielä lisää siten, että vain rumpuosasto Ampegin kera jäi ylemmälle tasolle ”syvennykseen” ja muu osasto alemmalle tasolle. Näin olisimme lähempänä kuulijakuntaa. Kylläpäkyllä. Piiri pieni pyöräytti Sami H:n etupäähän ja Samin N:n monitoreihin. Rutiininomainen tsekkaus, jonka jälkeen tilaa annettiin toiselle orkestralle. Eikä aikaakaan, kun nuorisoa ja vanhempaakin väkeä alkoi lipua koululle. Kellon ollessa 19.00, väkeä oli kertynyt kohtalaisesti, sanotaan odotetusti. Pian lavalta kuultiin jo miellyttävää ääniskaalaa a´la Hencca&BigBand. Jos olet kuunnellut bändiä, tiedät mistä puhutaan. Jos et, kannattaa korjata asia. Äänilevytaiteilijoiden lopetellessa settiään, valmistauduimme jo takahuoneessa omaamme.

Settien väliin ei tainnut lopulta jäädä montaa minuuttia, kun ”Valaiskoon” –intro oli jo käynnissä. Muttapa mutta. Soittajan näkökulmasta katsottuna keikan alku oli taas semmosta rämpimistä, että hojohojo. Liian monenlaista murhetta, osittain ihan inhimillistäkin erhettä. Kieliä poikki, piuhoja irti, virhevirettä… Onneksi Esmellä on sentään ääntä vielä keikan ajaksi. Flunssa pistää kyllä monet taiteilijat koville tässä maassa.
Ammattilainen jatkaa elämää samantien, samaa yritämme mekin. Toisaalta joskus ei vain kulje. Nyt oli näin. Ehkä muutama biisi kellui tyydyttävällä tasolla. On kai turha yrittää selittää esiintymisen anatomiaa, siihen vaikuttaa niin monen moni asia. Eikä vähiten se fyysinen olotila. Kuulijan näkökulma on myös hyvin usein eriävä esiintyjän tuntoihin nähden, ja kannustava palaute kantaa aina. Niin nytkin. Laineiden laannuttua todettakoon, että kai bändin perussuoritustasokin on sen verran noussut, että ei se musiikillinen anti ihan kuraa voinut olla. Kiitokset lähteekin tästä näin jokaiselle iltakonserttiin osallistujalle ja palautteen jakajille, tutuille ja tuntemattomille! Täytyy yhteistuumin uskoa, että tämäkin ilta oli osa suurempaa kokonaisuutta.
Kaiken lisäksi tämä kaikki on edelleen vain elämää, ja pääasia on se pääasiassa pysyminen, mistä on jauhettu monessa päiväkirjamerkinnässä. Jauhaminen varmasti jatkuu, koska asia on tärkeä. Ihminen tekee minkä voi, muu jää isompiin käsiin, vaikka joskus tuntuukin, ettei itse ole tarpeeksi hyvä. Mutta ei ole siitä kyse.

Keräsimme omaisuutemme mukaan ja poistuimme kaivamaan autoja lumen alta. Kun tavarat olivat autoissa valmiina kotiinlähtöä varten, summasimme päivän saldoa yhteen koko crew:n voimin; kuvat ainaki onnistui! Väsymystä oli kyllä havaittavissa itse kelläkin niin että. Mutta taaskaan ei voi muuta olettaakkaan perjantai-iltana, kun työviikon päälle harrastetaan. Keli miinuksella, muuten plussalla. Näin on nähtävä.
Keikkapaikalta kotiin n. puolessa tunnissa. Kuinka hienoa se olikaan vaihteeksi. Kiitos Juhani Vuorisen koulu, Kannuksen Seurakunta ja Kimmo O.&nuoret kerrassaan hyvistä järjestelyistä, Hencca&BB, Sami&Rehupiikles yhteistyöstä, sekä vielä kumarrus jokaiselle päivän mittaan koululla olleelle. Jauhetaan vielä loppuun se, että tämäkin päivä olisi ollut mahdoton kaikkine koulukonsertteineen ilman Nasaretin miehen tukea. Amen.

-Juhana

****

11/10/08 - tuplakeikkapäivä
Raahe, Kultalan leirikeskus - Jatkoripari klo 13.30
Lumijoki, Liikuntahalli - Lumigospel klo 18.00

”Veljekset tremolo: AI ! ”

Kuka muistaa Kummelista ”veljekset Tremolon”? Ne jäbät, jotka sitkeästi survivorien lailla veneilivät saarelle, jossa mökkeilivät kohtalaisen epäonnisina. Tikalla toista selkään, haulikolla kylkeen jne. AI! -Olimitenoli, August-miehistöllä oli välillä vähän ”tremolo päällä” ko. päivänä. Kun näet sanan ”AI!”, voit kuvitella aina kyseisen tapahtuman, jos haluat (joitakin tapahtumia on maustettu, mutta hyvin miedosti).

Seittemältä kahvit, kaheksalta kielten vaihto (AI! Kielen pää etusormenpäästä läpi) ja yheksältä liikekannalle. Tästä alkoi työmiehen lauantai pitäen sisällään kaksi keikkaa eri paikkakunnilla. Reilun kuukauden tauko elävälle yleisölle esiintymisestä oli loppumassa. Eipä tuo haitanne.
Torstaina oli sovittu, että pakkaus alkaa klo 9 ja siitä sitten kohti päivän seikkailuja. Totutusti totutulle tontille saapui joukko ?nuoria ja pirteitä? miehiä, Juha, Esa, Tuomo, Sami, Juhana ja miksaaja-Sami. Juha oli vieläpä hiemoisessa flunssan otteessa (AI!), kuten ainakin jonkun täytyy olla. Mutta ei se mitään, kun sen tietää, sitäpaitsi Juhan vakaus säilyy tautisenakin.


Yhdistelmä pakattiin aikalailla täyteen, normaalin soitinarsenaalin lisäksi kaiken maailman baarijakkaroita ja mikkisalkkuja, koska päivällä luvassa oli akustinen setti Raahessa ja illalla full pull Lumijoella. Tiukka päivä, mutta liikkeelle päästiin kerrankin ajoissa, jopa etuajoissa.

Kultalan leirikeskus saavutettiin jo 11.30 ja vastassa meitä oli Samuel. Mukava nähdä! Samoin Terho & kumppanit ja Pete veljensä kera.
–Hei Pete, teissä on kyllä paljo samaa näköä. Huomaa, että ootte veljeksiä!
–Niin, mehän ollaan identtiset kaksoset.
–Jaa, no niin, no joo.
Muusikko osoitti taas, ettei putkiaivolohkojen välissä tapahdu erityistä liikehdintää tai mitään mainittavia johtopäätöksiä. Voi pojat. Sitten vain kamat ulos kärrystä (AI! Munalukko kahesta metristä Juhanan jalkapöytään) ja stagea kasaamaan totutusti, käytiinhän Kultalassa myös syksyllä 2007. Muuten roudaus sujui ihan hyvin, onneksi Jannekin oli tullut paikalle suoraan Oulun keltasilta muovipussipäiviltä ties mitä mukanaan. Ainakin 1kpl läppäreitä (AI! Mihin rahat meni?!).
Check oli selvä puoliyhen jälkiin, kaikki aikalailla kohdillaan. Ei muuta kuin syömään. Tähän väliin pitääkin todeta, että edellisvuoden ”kebab a´la Kultala” herätteli pieniä suuria odotuksia ruoan suhteen. Ja arvatkaa pari kertaa miltä kermakanakastike riisillä ja kymmenenvärisellä salaatilla soundas? Ei kertakaikkiaan! Ehkä parasta ruokaa ikinä keikkamatkalla. Menee jopa SkyHotel Ounasvaaran kylmäsavuporoannoksien edelle?! Toiset toppuuttelivat, ettei kannata syödä liikaa ennen keikkaa, mutta toiset ei voinu vähempää välittää. Maha täynä (AI! Täysin tukossa), parempi mieli. Esa aikoi palkata ko. keittäjän AUGUSTin seuraavalle maailmankiertueelle kokiksi. Hän lupasi harkita asiaa. Kannattaa ehkä harkita toisenki kerran.

Eipä siinä, biisilista kuntoon, rukoukset ja pian meitä jo kutsuttiin lavalle.
Tuomolla oli ekaa kertaa keikalla messissä kesäiseltä Bruce-konserttimatkalta ostettu Rolandin keyboard, jota käytti muutamassa biisissä. Tämä ei sinänsä oo mikään uus juttu, nimittäin T käytti takavuosien keikoilla vanhoja seuraurkuja yleisön riemuksi. Eräällä keikalla ne sai liikaa lämpöä stagen valoista ja lopetti toimimisen. à Valoja pienemmälle ja taas mentiin… Mutta se siitä, Roland ainakin toimii kuin hirvi. Tai no hirvihän toimii niin, että juoksee auton eteen. Joo. Palataksemme aiheeseen, keikan aikana oli muutoin havaittavissa pientä poikkeamista priimasta, mutta kaiken kaikkiaan se meni kai kohtuullisesti, saatiinhan soittaa encorekin. Ja saman asian voi todeta, mitä kaupankäyntiin tulee. Näin raportoi Janne. Pistäkääpä muuten mieleen, että vastaisuudessakin ostaessasi keikalla August-tuotteita, saat pusun Jannelta kaupan päälle. Siis semmosen Brunbergiläisen… J


Keikan jälkeen ehdimme hörpätä vielä nopeat, mutta sitäkin maukkaammat kahvit porkkanaleivoksen kera. Tietäsittepä taas, ette vaan kaikki tiedä! Yhtä nopeasti kamat mukaan (AI! Takaluukun osuessa kärryn kuomuun, kohtalaisen hintaiset Röden mikit pyöri pitkin pihaa) ja matkaan. Tuomo ja Juhana meni Jannen Boran kyytillä (AI! Älä istu sen läppärin päälle!!!!) toisten perässä. Lumijoella check piti alkaa klo 16, koska olisimme illan viimeinen esiintyjä. Matkaa oli vain 60-70km, mutta ei liene mikään uutinen, että kiire tuli (AI! Ihmekkää, ko navigaattori ohjas lyhyemmälle, mutta hyvästikin mutkaiselle reitille).

Kiitokset Kultalaan: Samuel, Terho, Pete ja Pekka, sekä keittäjä ja muu henkilökunta. Kiitos arvoisat jatkoriparilaiset ja mukavaa syksyn jatkoa!

Perillä neljän jälkeen Lumijoen pramean liikuntahallin porteilla (AI! Kylmä ku Siperiassa). Vastassa meitä oli promoottori Niko, jonka johdolla tapahtumaa on pystytetty. Kiva nähdä! Onneksemme muutama muukin auttoi meitä Nikon lisäksi roudauksessa ja kamat oli lavalla yks kaks. Kiitos! Iloitsimme myös heti hyvästä äänentoistosta ja yleisistä puitteista. Kaikki kohdallaan. Ilman erityisiä ongelmia, kumma kyllä, teimme lyhyen checkin jonka jälkeen meidät ohjattiin koulun kotitalousluokkaan syömään. Kello oli tuolloin n. 17.30, joten nyt oli aikaa ottaa iisisti. Tosin söimme itsemme taas tukkoon (AI!) hyvää kinkkukiusausta kahvilla ja pullalla kompattuna. Tänään on tarjoilut ollu priimaa. Ja jatkuu edelleen, lue ihmeessä loppuun asti.

Illan ensimmäinen esiintyjä Ikienkeli aloitti settinsä kuuden jälkeen, jota vyöryimme kuuntelemaan. Pojathan oli priimavireessä vaikka edellinen keikka on ollut kuulemma vuosi sitten samassa tapahtumassa. Nuoret osaa. Illan aikana lavalla kävi useita eri esiintyjiä eri taiteen aloilta, sekä väkevän puheen pitänyt pappi. Lepäilimme kuitenkin suurimmaksi osaksi ajasta pukuhuoneessa ja väsäsimme listaa sekä nautimme backstagelle tuodusta limonadista, sämpylöistä jne. Mitä on tullu tehtyä kun näin hyvänä pidetään? Tapahtuman aikataulu alkoi hieman venyä loppua kohden, mutta olimmehan toisaalta itsekin myöhässä iltapäivällä…

 

Yhdeksän jälkiin mentiin johonkin pukuhuoneiden välitilaan hiljentymän (AI! Ovet napsahti lukkoon molempiin suuntiin, onneksi joku sattui tulemaan viereiseen huoneeseen) ja lopulta ennen kymmentä porukka huuteli juontajien johdolla bändin nimeä (AI! Missä ne plektrat nyt on, jaa taskussa), joten oli vuoromme astua stagelle. Pitkä päivä kyllä tuntui jo ennen keikkaa, mutta vajaan tunnin setti pitäisi jaksaa painaa. Soitto lähti käyntiin Valaiskoon-biisillä, jossa Juice antoi tahtia basaarilla (AI! Esan akustinen pimeänä, etuasteen muuntaja oli saanut tarpeekseen työstään. Kiitos nopeasti reagoineen monitorimiehen se löysi lopulta paikkansa MacGyver-teipin ja pistorasian välistä). Keikka kokonaisuudessaan sujui sen suuremmitta murheitta, mitä nyt Juicen flunssa vähän vaivasi ja aiheutti harmia miehen biisilistaan (AI! ”...Juha aloittelee tuossa kylläki ihan väärää biisiä…” –Esa valaisi yleisöä). Oli kaikenkaikkiaan mukava fiilis soittaa, vaikkakaan se ei siivittänyt bändiä huippusuoritukseen. Sanaa yritettiin pitää yllä mahdollisimman hyvin läpi keikan, aina encorena vedettyyn Ristillä riippuvaan mieheen asti. Audience oli koko illan hienosti mukana (kaikkien esiintyjien aikana) ja jaksoi loppuun asti. Siitä kiitos jokaiselle erikseen! Tilaa olisi vielä ollut salissa, mutta tästä ei syytetä ketään. No, tapahtuma kuvattiin ainaki neljällä kameralla ja siitä tehdään ilmeisesti DVD (järjestäjän toimesta), joten ostakaa sitten se. –Ja iloitkaa näkemästänne edellä mainitun muuntajaepisodin aikana, kun Tuomo ja Juhana ihmettelevät Esan ympärillä mitä tapahtuu ja mitä ei. Kaikki tämä kesken biisin. Hohhoijaa…

Hieno tapahtuma oli lopussa, mutta kamojen purku ja pakkaus taas alussa. Jannen myydessä tavaraa pusujen kera, koitimme olla ripeitä, jotta kotiintulo ei venyisi. Muun porukan survoessa tavaroita kyytiin (AI! Bassolaukku kohtalaisessa puristuksessa), Esa ja Juhana kävivät antamassa vielä loppukommentit haastattelussa. Niin, on se vaan ihmeellistä, miten illalla tavaraa on muka aina enemmän kuin aamulla… Happokerroin sen kai tekee. Vai oliko sitteki ne pullapitkot, mitkä saatiin evääksi? Kuka tietää.

Todettakoon vielä kerran, että Lumigospeliin oli todella panostettu kokonaisuutena ja uskottu siihen, että Jumalan sana saa ihmeitä aikaan. Kiitos Niko, Petri ja koko järjestelytoimikunta muonittajineen, kiitos kanssaesiintyjät ja tsemppaava&innokas yleisö. Menestystä myös jatkossa tapahtumalle. Kiitokset lähtee vielä Oulun Livepaletti -nimiselle tapahtumatekniikkayritykselle asiallisesta tekniikasta ja yhteistyöstä.

Hyvästeltyämme Jannen, lähdimme kotia kohti. Aikalailla hiljasta poikaa oli auto täynnä. Omien suoritusarvojen keskiarvoksi taisi tulla seiskapuoli plusmiinus ennen koomaan vaipumista. Sami H. antoi itselleen miinusta suuruusluokaltaan 150000 kuution hallireverbestä (AI!), jolla mausti vahingossa Tuomon Rolandia Tyttö pieni –biisin alussa. Sattuuhan tuota…  Kukaan ei huomannu, eihän?
30km ennen kotia heräsimme puhallutuskokeeseen, vissiin kuskina ollu Tuomoki heräs tähän (AI!). Puhalsi kuitenki nollat. Ei antanu virkavalta muitten puhaltaa, luulivat tietysti humppabändiksi. Puhallutusta enemmän jännitystä aiheutti takaa tullut hälytysajossa ollut ambulance, jota sekä poliisit että me kerkesimme vain vaivoin väistää. Vauhtia OLI.
Kellopuoliyksnollanolla oltiin reenikämpän pihalla, jossa laitettiin kamat hyvinki nopeasti ruotuun. Porukka oli kotona keskimäärin klo 01.00 (AI!) Miksaaja oli kävellä rumpalin auton alle reenikämpän pihalla), joten päivä venähti kuustoistatuntiseksi. Ihimekkään ko vähä ramasee… Keskimääräisen työssä käyvän ihmisen n. kolmen viikon työt sisältäen n. 350km matkustusta talkoiltiin porukalla päivässä. Mutta unohdetaan se samantien. Laskeminen ei kannata, eikä sitä oikeastaan tarvita, pääasia että pysytään asiassa. Sitä on ainakin yritetty.

Kiitos AUGUST-CREW. Suurimmat kiitokset kuitenkin -ja jälleen- Taivaan Isän suuntaan tästä pitkästä reissupäivästä. Kiitos Sinulle joka luet tätä päiväkirjaa. Vielä on jokunen keikkamatka tälle syksylle, joten www.palataanasiaan.fi

-Kertoja

 

 

****


Keikkapäiväkirja – Kesän päätös -tour 29.-31/08/08

-Keuruu, Iso Kirja, (Sukupolvi ´08/YC)
-Lohja, Lindkulla

"Vuodeosastolta vuodeosastolle"

Perjantai

Kyllä vain. Taas vierähti kaksviikkonen niin että. Mutta ei se mitään, elämä jatkuu. Ja ennen kaikkea reissun päälläki, vaikka huomattavasti kevyempi vaihtoehto olisi jäädä viikonlopuksi töihin lepäämään. Tai vielä paremmin kotiin. Mutta kun lähetystyö kutsuu, sillon mennään ja ihan oikeasti hyvillä mielin mennään.

Saapuessamme perjantaina studiolle/treenikämpälle, tiedettiin edessäpäin olevan seuraavaa:
-2 yötä reissua
-2 keikkaa
-2 (vähintään) rasva-ateriaa
-1 tuhat ja 150kiloa metrejä

Pakkaus oli sovittu klo viideksi ja lähtö klo kuudeksi. Koko porukka saapui paikalle aikalailla ajoissa, mikä on vähintään mahtavaa. Hyvä me! Niinpä Espace peräkärryineen survottiin äärimmilleen tavaraa ja miehet vielä kyytiin. Tosin miksaaja-Sami piti noutaa messiin vielä matkan varrelta. Näinpä autossa istui Saimon, Juice, Esme, Tume, Junnu, Janus (Janne) ja Saha (mix-Sami).

Klapurin poika olikin vähän panostanu; Espace oli viritetty äärimmilleen myös elektroniikan osalta, nimittäin, kuskin Navi on jo vanha juttu, mutta takapenkkiläisille -joita on siis 5kpl- olikin tarjolla laajakuvamonitoreita. Oi. Pitääkö taas alkaa korostamaan (katso edellinen päiväkirjamerkintä)? Tähän on tultu nyt. Onhan me kiertueella nautittu tuommosista mutta että tämmöselläki ”lyhyellä reissulla”. Kyllä matka joutuu joutusasti! Mukana oli ne perinteiset, eli MC Gyveriä ja Kummeleita. Menomatkalla pyöri kuitenki Rammsteinin livetaltiointi, jossa meininkiä OLI. Yhtenä esimerkkinä herr basisti Oliver "Ollie" Riedel, joka lähti soutelemaan kumiveneellä yleisömerelle muina miehinä. Muu bändi vain jammas. Merikarkiaa. Saimon otti opikseen ja uhkas tehdä yön keikalla saman homman Ampegilla. Älä tee sitä Sami.

Matka taittui joutuin ja paikkakunnan lähestyessä auton lämpomittari oli vain vaivoin plussan puolella. Siis ulkolämpötilamittari. August-keikan oli määrä alkaa klo 00.05 festariteltassa, eli tarjolla olisi kylmää ja kylmää. Viimehetken tiedon mukaan artisteilla ei olisi mitään taukotupaa lavan takana eikä oikein muuallakaan. Näin soitteli August-ystävä, päällysmies, Herr tuottaja Jonas ”Mac” Olsson, joka oli paikalla kuinkas muuten kuin artistina loistokkaan Kaemon riveissä.

Lyhyt WC-stop Keuruun Nesteellä, jossa Esa käytti naisten puolta kiirepäissään. Esa, mitä tuli tehtyä? Kukaan ei nähny uskokaa pois. Ja sitten Ison Kirjan ranchille, jossa oli pimeää ja ihmisiä. Ja se kylmä. Karavaani kulkeutui konserttiteltan taakse, jossa oli myös ”pehmeähkö” ex-nurmikko. Mutta A-ryhmähän on tottunu peltoihin. Juiceki on tehny nurmikkoa pihallensa jo monta viikkoa.

 

Yhteistuumin sovittiin, että käydään vähän nuuskimassa meininkiä ja syömässä. Samalla lavan taakse astelikin valomiehemme Peetu Nummikoski, joka oli lähes kuristunut kaulassaan roikkuvaan artistipassisolmuun. Pelastimme miehen jakamalla passportteja tasasesti kaikille. Peetu tuli siis fron Tammerfors. Sitten syömään iltapalaksi kahvia ja päivälliseksi pizzaa. Tämän jälkeen käytiin kuulostelemassa Kaemon meininkiä, ja yleisö oli täysin hurmoksessa. Keskipohjanmaalainen Reggae lämmittää suomalaisen festarikansan vaikka keskitalvella.

Jonaksen uhkailuista huolimatta olimme onnellisessa asemassa, koska pääsimme lämmittelemään yöpymishuoneeseemme. Puolen tunnin settilista valmiiksi ja pienen levon kautta roudaamaan kamoja lavalle. Hyvin pimeästä ja miinoitetusta (mm. kaivo) lavan takapuolesta huolimatta saimme tarvittavan välineistön lavalle Sotahuudon huudellessa viereisellä stagella. Pian meitäkin jo pyydeltiin lavalle ja keikka käyntiin. Kuuden biisin setti lähti etenemään jo totuttuunkin tapaan Kesä-biisillä ja loppui niin ikään Kiveen. Valitettavasti väsymyksestä, checkin puuttumisesta&teknisistä vaikeuksista, sekä kylmyydestä johtuen emme saaneet aikaiseksi kovinkaan tyydyttävää musiikki-elämystä. Pahoittelut. Iltahan oli tietenkin yhtä kylmä kaikille, joten sinänsä selittely on turhaa, eikä tässä sitä yritetäkkään. Joka tapauksessa Sanaa yritettiin pitää esillä tästäkin huolimatta. Kiitos Sinulle joka olit paikan päällä tai netin/radion ääressä kuuntelemassa.

 

Keikan jälkeen juteltiin Kaemolaisten kanssa ja laitettiin nopeasti kamat autoon. Siitä kohti yöunia. Pakkohan iltaa oli purkaa vielä porukalla toista tuntia, mutta hyvästi ennen aamuyötä olimme jo unessa.

Lauantai

Herätys (jo) yhdeksän maissa ja hitaahkosti aamutoimien kautta aamupalalle. Puuro maistuu päivän avajaisiksi hyvin ja mm. Janne oli niin horroksessa, että tarjotin lähti omille teilleen pitkin ruokalan lattiaa. Tekevälle sattuu joten ei se mitään. Ja Jannehan ei pienistä hermostu. Tais kävellä vain kylmästi keittiöön hakemaan luuttua vai mikä se oli.

Herkimmät mulineksit sisältä takasin karavaaniin ja miehet perään. Paitsi, että ensin piti hyvästellä Peetu. Eli kiitos ja hei. Sitte arvottiin kuski, tai siis kisailtiin tutulla menetelmällä, KIVI-PAPERI-SAKSET. Häviäjä rattiin. Mix-Sami hävisi.

àKiitos Peetu! Aikagospel ja Markku, opiston majoitus&aamupala. Kiitos Kaemo&muut artistit ja koko Keuruu&Sukupolvi/YC 2008.

Nokka kohti etelää. Tamperekin vilahti vain silmissä kun saavuttiin Lempäälän Ideaparkkiin pienelle tauolle. Elektroniikka-osastolla tais porukka viihtyä. Otin pienen rentoutumisen hierontatuolissa jonka jälkeen hain marketista suolasarvia ja Omar-Fazer –suklaalevyn. Molemmat asiat maistu pelottavan hyvin itse kellekin.

Lohjan Lindkullassa olimme perillä kolmen kieppeillä ja vanha rokkari Vaittisen Olli ja vielä vanhempi rokkari Kärhän Hessu otti meidät vastaan. Samoin tein kamat sisälle hienoon nuorisotaloon. Olli pysäytti hommat pian ilmoittamalla keittiöön saapuneista Kotipizzoista. Matkalla olis kyllä voinu hyvinki pysähtyä lounaalle, sen verran oli jo heikko olo. Mutta Kummelin avulla vissiin naureskeltiin vain menemään… Onneks nuolukivinä toimineet suolasarvet piti muusikkoryhmän omalla puolella tietä. Ja se Omarilevy.

Mahat äärimmilleen venytettyinä tsekattiin lyhyesti soundit ja vetäydyttiin backstagelle listaa tekemään. Homma venähti taas niin kuin monesti käy. Ehkä vielä joskus opitaan, luultavasti ei. Kellon ollessa vartin yli 18 oli vkonlopun toisen keikan vuoro. Pieneen saliin oli kuin olikin virrannut väkeä, joten laitoimme kaikki peliin. Väsymys, sekä täysi maha ahdisti taas artisteja, mutta parhaamme tehtiin. Yli tunnin kestävä setti kesti vielä encorenkin, johon tarjoiltiin vanhaa kunnon ”Isänmaata”. Ja encore siitä huolimatta, että juttu kävi ties missä asti kesken keikan, ainakin Ruotsissa. Kiitos arvoisa Lohjan nuoriso, olitte lempeä, mukava ja hauska yleisö! Kaiken kaikkiaan keikka sujui ainakin lämpimämmin kuin 18 tuntia aiemmin.

 

Roudauksen lomassa jutusteltiin ja hengattiin, mutta kiirehän se painoi jo päälle, jotta olisimme ihmisten ajoissa Tampereella yöpymässä. Onneksi vain muutama porras oli roudausreitillä, monesti on enemmän! Ja taas autoon….

àKiitos Olli ja Hessu hyvästä seurasta sekä asiallisista järjestelyistä. Kiitos Lindkullan nuoriso ja koko Lohja. Pitäkää risti korkealla!

 

Hyvinkäälle asti jaksettiin, koska oli pakko syödä. Kellon ollessa kymmenen nurkilla, tiskiltä lähti pöytään ainakin sieniä possulla, muusia lihapullilla ja onnetonta pikaruokaa. Arvatkaapa oliko luvassa naurun hetkiä kun 7 väsynyttä miestä istuu iltaa eteläsuomen giga-ABC-asemalla. Onneks kerettiin jättää tilaukset ennen kuin sisään asteli muutama bussilastillinen Suomi-Sverige –maaottelussa ollutta nuorisoa. Uskomaton määrä porukkaa huoltoasemalla. Vanhan liiton Essolta saattais lihapiirakat loppua tuolla meiningillä.

Hieman ennen puolta yötä peruutettiin yhdistelmä parkkiin ja kömmittiin allekirjoittaneen asuntoon nukkumaan. Esmen Intex eli ilmalla täytettävä patja piti kyllä semmosta elämää, että anteex naapurit. Tämä tulee toistumaan. E kehu kovin patjaa luxukseksi, mutta ei saanut vierustoveria. Mutta hei patjan täyttämis-soundille kannattais kyllä tehä jotain. Laita vaikka dilsaa! Tai vaikka dilsaa+reverbeä.

Sunnuntai

Herätys klo 7-8. Juice ehdotti illalla lähtemistä jo klo 7. Aika rohkea veto. Vaikka kyllä Esa, Tuomo ja minä oltiinki ne hitaimmat. Tämäkin tulee toistumaan.

Oltiin niin hulluja, että matkaan lähdettiin ilman purtavaa. Tähtäsimme Ost-portille, jota ei voi ohittaa, jos Esantiago on mukana. Eikä siinä mitään. Kallista on jokapaikassa Suomenmaalla. Kyllä kahvi, paniini, sämpylä, jugurtti, rinkeli ja juustosalaatti maistui. Kello oli vaivaiset 9.45. Taas -ties monennenko kerran- väki autoon ja nyt Macgyver pyörimään. Lupaan, ettei oo parempaa sarjaa kuin Mac. Miettikää nyt oikeasti, jos amerikkalaisella suklaalevyllä voi paikata rikkihapposäiliön (paljaalla kädellä asennettuna), ei roudarin teippiä tosiaan turhaa kehuta!

Kotona oltiin onnellisesti yhden jälkiin. Kamatkin soljui kämpälle melko vauhdikkaasti, koska kaikki ikävöivät perheitään. On mahtavaa kun pääsee isoimmitta ruhjeitta kotiin pitkältä ja rankalta reissulta. Kiitos CREW – Janne, Sami ja Peetu!

Todettakoon näin jälkikäteen, että pitkän työviikon jälkeen suurin osa porukasta olisi ollut valmis menemään vuodeosastolle (ainakin kotihoitoon) jo perjantai-iltapäivänä. Puhumattakaan seuraavasta maanantaista. Silti tämäkin reissu vain tehtiin, ja väki on edelleen elossa. Tuntuu melkolailla mahdottomalta yhtälöltä. Siihen ei kuitenkaan ole kuin yksi selitys ja se löytyy Raamatusta. Kiitos Taivaan Isä koko viikonlopusta. Kiitos Sinulle, joka luit tämänkin tarinan. Tarina on tosi.

-Juhana

 

 

****

Keikkapäiväkirja – Alajärvi, Pikkupappila 16.08.08

”W´atta?! Taas semmonen sali, ettei voi ko vähä hampaita lyöjä yhtehe.”


Kesälomat 2008 on lomitettu ja syyskeikkakauden avaus edessä. Mitähän tästä seuraa? –No mitäköhän.


Viikolla oli sovittu, että Alajärven Ankkureissa pitäisi oleman klo 17 reikäleipä, joten lähtö tapahtuisi 14.00-15.00 aikoihin o´clock. Tietäähän sen, että tavaroitten pakkaaminen ja väen kerääminen kuluttaa aikaa. Lähtötilanne oli varsin normi, eli Esme, Juha ja minä saavuimme keskusvarastolle katsomaan tilannetta. Onni oli kylläkin siinä, että myös yleispäällikkö JanneP vanha kettu oli palautunut (ainakin lähes) kesän (t)yövuoroista ja oli mukana menossa. Hyvä/Gut. Sampeg oli liukunut Alajärvelle jo aiemmin perheineen, koska sukulaissuhteet tähän ajoivat. Tumppa taas piti poimia vasta isolta kirkolta kyytiin, kuten jo tavaksi on tullut. Ei oikeasti haittaa Tuomo, vaikka tästä naljaillaan enenevässä määrin.

Okei, jos nyt ei ala tapahtua, niin ei sitte. Mutta kokeillaan. Tavarat ensikeikkamatkalleen lähtevään kuomukärryyn, muutamahko luuttu Espacechon perälle ja matkaan. Aikataulusta myöhässä vasta 20min. Kärry tuli muuten melko täyteen. Hyvä niin, eikai oo mitään järkeä kuskata Alajärvelle ilmaa, vai onko sielä sitä hä?

Tuomo löytyi kotoaan, joten ei tarvinut kyliltä haeskella. Mutta vielä oli yks etappi ennen viralliseen matkaan pääsemistä, nimittäin miksaaja Sami ”West” Audio piti koukata vielä kyytiin, tosin onneksemme hyvinkin matkan varrelta. Tilannehan on se, että Sebastian ”Sepe, Seppo, Sennheser, ja mitä kaikkia” Nahkala oli jo lähtökuopissa Ruotsin vallotukselle, eikä enää päässyt matkaan. Tästä puhutaan vielä. Mutta onneks on Samson.

Matka taittui taittumistaan, Olympic-radion pauhatessa. Tai maakuntauutisethan sielä pauhaa ja Pekingistä puhutaan joskus. Lähetys pysyi kuitenki hienosti Kiinassa, kun anaboliset stereomiehet testasivat 100m maisemanvaihtoa. Tunnelma oli Rellun katossa, vaikka selostaja jäätyikin 5sek. ajaksi, koska kukaan ei ottanutkaan varaslähtöä. Toiset vajaa 5sek. sitten huudettiin sielä&täälä. Kovaa peliä Bostonissa.

Porukka on ilmeisesti jonku verran näreissään Sepen Ruotsin matkan takia. Vimpelin kohdalla tarkkailtiin nimittäin silmät kovana kaikkia autoja ja joku jopa sanoi nähneensä Sepen mustangin keskustan liepeillä. Saatto ollakki. Saa nähä mitä tästä syksystä tulee, aikooko väki lähteä oikein hakemaan poikaa takasin Finlandiaan. J

Alajärven hoodit oli pian Vimpelin jälkeen etu-oikealla (kello oli edistänyt jo puolituntia suunnitellusta aikataulusta), jossa Sampeg tiirailikin meininkejä. Komia talo niin kuin vain asiaan kuuluu eteläpohjanmaalla. Aloitimme roudauksen samoin tein, joskin paikan henkilökunta ohjasi meidät hetimiten keittiöön kevyelle kenttäpizzapäivälliselle. Herrat Nikula M. ja Asp S. jo pistelivät tavaraa poskeen minkä kerkesivät. Terveisiä vain isännille. Sitten varsinkin Tuomo oli melekoosen innostunut tästä ruokailuhetkestä. Herra opettajan lautasella oli ainaki neljää eri sorttia, vaikka kiekkoja piti olla vain kolmea erilaista. Vai miten se nyt meni. No jotain vikaa siinä nyt kuitenki oli. Ja jokatapauksessa syötiin hyvin. Kiitos.

Hyvinsyömisen jälkeinen roudaus oli hyvin hapottavaa. Lava saatiin kuntoon kyllä kohtuuvaivalla, mutta rasva sekotti kaiken lopun. Samin hakiessa yleissäätöjä suihkukonekochinalla ja Jannen laittaessa myyntipöytää mitä parhaimpaan loistoon, itse soittajat hurmioituivat biljardi- ja pingishuoneessa. Taisi Jannekin viimein hurahtaa. Hohhoijaa mitä touhua. Soundcheckin joutui siis hoitamaan/ainakin aloittamaan J.Niemelä & HorrorBoys, joka pisti Viimeistä junaa uuteen uskoon. Se oli MATERIAALIA jos joku.

Kuvat kertokoot sen mitä ei sanoin voi selittää. Ja se mitä kuvat ei selitä, sille ei oo selitystä. Saatiin siinä järkevääki aivotoimintaa lopulta aikaseks ja täten kohti hunajaisia sointeja. Soittopaikkahan oli tosiaan pieni. Pitääkö oikein korostaa, että pieni. Lähinnä Juice joutuu tästä usein kärsiä, varsinki ko uudet Pearlin Masters Premiumit on vihdoin käytössä. Mutta joo ”yleisö imee ääntä” on väkevä lausahdus. Voi siinä olla tottakin jokunen prosentti. Ja hei täyttä settiä pyydettiin, sitä saa mitä tilaa (positiivisessa hengessä arvon lukijat). Eiköhän siinä voi hampaitten lisäks vähä polkea jalkaaki. Soundien valmistuttua osa porukasta lähti messuun ja osa jäi lepäämään ja hiljentymään, sekä biisilistaa miettimään.



Kello edisti kuitenki melko nopeasti, koska löysimme äkkiä itsemme ”hei-pari-minuuttia-aikaa” -tilanteesta. Ja sillon lähti. Väkeä oli tupa täynä, mucho bueno. Tutut Ennen kesää -tourin biisit ”Zetorilla” ja uutukaisella ”Salatulla” kuorrutettuna kajahtivat saliin hienosti. Keikkalomilta paluu näkyy ja tuntuu toki jossain, mutta ois se huonomminki voinu mennä, vai. Ja kyllähän se ihmismassa imee niitä ääniaaltoja. Encoreakin pyydettiin ainaki kerran. Uskalsimme tosiaan lyödä tässä vaiheessa pöytään tuon uuden Salatun biisin. Ei ainakaan kukaan lähteny biisin aikana. Ja itehän pyysitte lisää (tämäki lausahdus positiivisessa, nöyrässä ja kiitoksen hengessä).

 

Keikan jälkeen poristiin tuttujen ja tuntemattomien kanssa, sekä summattiin iltaa järjestäjien kanssa. Tulokseksi saatiin kaikenkaikkiaan plusmiinus hyvä. Ei muuta kuin Tavernan siirto salista karavaaniin ja kansi kiinni. Vettä tuli taas kovasti, mikä ei sinänsä yllättänyt. Koitimme olla kastumatta, epäonnistuttiin. Kärryn ollessa full ja lavan ollessa empty, keittiön pizzavatasto näytti vielä siltä väliltä. Arvatkaa kelle maistui. Ainaki T:lleJ. Vanha hifistelijä myös ateriasektorilla. Kyllä sieltä muillekki halukkaille vielä iltapala irtos. Näin oli hyvä lähteä yötä myöten pimeille väylille kohti kotia. Ja oli pimeää. Pitääkö oikein korostaa, että.

Pientä karamellin maistelua ja pimeitä juttuja sekä yltiöpäisiä nauruhetkiä koimme yhteistuumin. Pitääkö niitä menneitä aikoja ja koomauksia aina muistella!? Pitääpä tietenki. Hauskintahan siinä onki se, että menneet ajat=kooomausta. Parempi se on nauraa niin kauan kun naurattaa. Sitte ko alkaa enimmäkseen itkettää, kannattaa reissuun lähtemistä punnita.

Porukkaa tiputeltiin päinvastaisessa järjestyksessä kotikoloihin ja viimeiseksi tavarat omalle Tarantellalle. Onneksi riistakaan ei liioin matkaa häirinnyt. 1+1=11 elikkä näin oli syyskausi avattu. Ehjänä kotiin, sillon on reissu onnistunu. Ei voi kun toivoa, että tästäki keikasta ja muusta asiaan kuuluvasta jäi jollekin evästä elämän matkalle. Meille itsellemme ainakin. Kiitos siis Alajärvi hyvistä järjestelyistä ja seurasta, Ville&Co ja Kimmo N. Kiitos Mustille taas kerran yhteistyöstä. Pitääkö oikein korostaa, että Musti. Kiitos paikalla olleille ja kannustajille. Kiitos CREW ja kotiväki. Ja Taivaan väki, jota ilman ei tätäkään matkaa oltaisi tehty. Tästä jatketaan.fi

-Junnu

****

Keikkapäiväkirja – Kälviä, Pitäjäviikon pääjuhla 06.07.08

”Keikka se on lyhytkin keikka”

Ei siitä mihinkään pääse. Kotikunnan yhteishenkeä ja suhteita pitää pitää yllä sen verran, että käy silloin tällöin vähän soittelemassa. Ja kun kerran kysytään. Pari biisiä oli varattu bändille tuohon hienoon juhlaan, joka oli vetänyt taas kerran tuolit täyteen väkeä. Akustisella meiningillä mentiin kitaroitten osalta, Sami laulatti kyllä Ampegia ja Juha Beverlöylyjä, tosin hieman normaalia kevyemmillä oksilla. ”Kivi” ja ”Kesällä kaikki on toisin” oli biisivalinnat – ja nappiin meni palautteesta päätellen. Lehdistökin ahdisteli jälleen ja laittoi komean kuvan seuraavan päivän Keskipohjanmaahan. Kiitoksia ”Meijän Käläviä” ja Kirsi Hänninen, kiitos Jouni miksauksesta ja mukavasti rakennetusta lavasta, kiitos maistuvat kakkukahvit. Nyt ansaitusti keikat offlineen kuukaudeksi!

-Juhana

 ****

Keikkapäiväkirja – Keuruu, Juhannuskonferenssi 20.06.08

”Mitä nopeammin, sitä nopeammin”

 

Homman nimi oli siis Juhannusperjantai ja keikalle.fi. Homma lähti jälleen käyntiin tutulla kaavalla, eli tavarat autoon päämajasta. Tällä kertaa paikalle saapui vain minä ja hän. Tarkennettuna Juhana ja Esa. Sami ja Juha olivat aikeissa tulla lavalle omia teitään. Tuomo sen sijaan laisti roudaukset ilmoittamalla, että ”..niin otatteko mut ja vaimon kyytiin sitte Kokkolasta…”. No otetaan. Olimitenoli, Esa tuli myöhässä ja syyksi sanoi ruohonleikkauksen sekä auton tankkauksen. Joopajuu. Nosteltiin sitten EspacEchoon pensselit ja matkaan. Suunta Garminista Keuruulle välietappina Karleby, josta em. matkustajat koukattiin kyytiin. Haettiin vielä Esan kans varmuuden vuoks Tuomon laukut ja laatikot sisältä asti, jottei mies rasitu.:) Tuomo oli otettu.

Laskettu saapumisaika oli jälleen kortilla, joten painelimme aikalailla siltä istumalta Keuruun ensimmäiselle huoltoasemalle, joka oli kiinni. Matkalla satoi muuten ainakin kahden kesän vedet ja sama homma jatkui keikkakylällä. Niin, WC:tä haeskelimme siis”hieman” turhaan, mutta onneksi kallis ABC pelasti. Väkeä oli ko Amerikassa kuten arvata saattaa, mutta pääsimme jotenkin sekaan.
Ruokaa oli saatava, joten muut seisovan pöydän jonoon ja laulusolisti burgerille. Ei näin. Varoittelimme Esaa jo etukäteen, mutta mies piti päänsä.
Sade ei ottanut lakatakseen, mutta syönnin ja varastettujen kahvien (Esa varasti itelleen, mutta maksoi jälkikäteen), sekä kera Tuomon ja Maijan todella hifin makuisten bastogne-eväskeksien jälkeen nokka kohti juhlia.
Ounastelimme etukäteen, että paikalla saattaa olla yli-innokkaita järjestysmies/liikenteenohjaajia. Näin oli totta vie. ”Mitä nopeammin ajatte tuonne pellolle auton parkkiin, sitä nopeammin pääsette sinne lavalle (joka on puolen kilometrin päässä parkkipaikasta)”. Notta jepjep ja heipparallaa. Äkkiä U, ja toiselle sisäänkäynnille. Onneksi sieltä löytyi vuosien kokemuksen omaava ja varmasti kaiken nähnyt isäntä, joka päästi meidät läpi. Nähääin.
Rekkalava odottelikin meitä ja aloitimme roudaukset. Juhakin myhäili jo Volvollaan ja samoin Sami liikuskeli lavan läheisyydessä. ”Soundcheckin” aikana satoi edelleen ja muutenkin meininki oli, että ”ei me mitään raideria oo saatu”. Kertakaikkiaan, vaikka OK-vastaus oli tullu äänentoistofirmalta jo aikaa sitten. Ei auta väittely, kohtuudella saatiin hommat pelittämään, varsinkin kun Sebastian asteli paikalle. Riviin järjesty!

5 vaille H-hetki ja check-biisi käyntiin. Ja sade lakkaa!! Ja aurinko paistaa!! Keikan aikana vallitsi kesäinen keli ja väkeä edelleen kuin Amerikassa. Mm. Kivi, Kesä, Juna ja muut tutut biisit kaikuivat Keuruun suvessa. Veisut sujuivat varmaan kohtuudella, kun palaute oli lähinnä positiivista. Kiitos tästä kannustuksesta mm. Hannu H:lle, oli hienoa nähdä pitkästä aikaa! Ai niin, Esa kyllä valitteli kurkkuun juuttunutta burgeria ja rasvaa. Mitäs me sanottiin… Mutta toinen rasvan syöjä Sebastian ruuvasi mitä ilmeisemmin taas hyvät sundit, olet Sepe the män.

Keikan jälkeen alkoi jo hetimiten seuraava keikka, joten lavalta mukaan vain tärkeimmät tavarat. Käytännössä hyvä jos ite kerkes pois alta. Nyt oli aikaa ihmetellä hieman väen paljoutta ym. festarimeininkiä. Mc Kurmot taisi olla tuo ryhmä, jonka keikan jälkeen haimme lopulta laitokset pois lavalta ja autoon.

Sitten oli lisää aikaa ihmetellä kaikenlaista, mm. levykaupassa pyöriskellen etsimme Esmen kanssa erilaisia levyjä. Ei meinattu löytää. Jotain tarttui kuitenkin matkaan, ainakin suklaata. Illan mittaan kerkesi moikata vielä tuttuja ja käydä seisoskelemassa kilometrin pizzajonossa, sekä seurata festarin antia.

Poispäin taisimme lähteä ajelemaan ysin pinnassa. Tuomo istuikin kuskina koko matkan ja jutun taso pysyi välttävässä. Muistelimme mm. takavuosien toilailuja. Ei kannattais. Niistä ehkä enemmän joskus jossain August-historiikissa. Kotona oltiin yöllä, ja pitihän ne kamat nostella vielä reenikämpälle/studiolle. Totesimme Esan kanssa reissun menneen taas kerran hyvin kun pääsimme perille ehjinä kaikin puolin. Kiitos Sebastian, Keuruu, Markku&Aikagospel ja koko Konffa ´08. Ja tästä jatkui Juhannus 2008 grillauksen ym. merkeissä.

-Juhana

 

****

Keikkapäiväkirja – Karkku, Karkkugospel 7.6.08 

”Riistaa & putkikaiuttimia” 

Kyllä voi olla auvoista gospel-muusikon elämä keskellä komiointa kesää! Keikalta keikalle käy matka. Ja taas mentiin!

Olipahan sovittu että varttia vaille kymmenen roudataan taas espace ääriään myöten täyteen, tila-auto kun on. Ja näin tehtiin paitsi se vartti myöhässä mistä myös sovittiin jo samassa lauseessa.



Peräkärryltä vältyttiin tällä kertaa kun stagelle oli luvattu rummut ja bassokaappi paikalle.  

Meitähän lähti täältä pohjanmaalta 5 äijää kun ala-ääni harhauttelija Sambo oli vaeltanut eteläisille poluille jo aikasemmin viikolla. Parpalan nuori isäntä Janne tuurasi Samia hienosti matkan ajan. Tehtävähän oli istua ja ajaa. Aivan hyvin meni. Juhalla oli tänään kauan odotettu 30-v syntymäpäivä. Kovat oli juhlat edessä.

Jo luonnollinen reitiltä poistumien näillä reisuilla on tuo musiikkiliikkeessä palloillu Seinäjoen kohdalla. Tällä kertaa haimme uusia kokemuksia ja suuntasimme legendaariseen Markun musiikkiin. Markkuhan se siellä pihalla jo tervehti meitä kaikkia ja tarjosi kahvitkin pikkuleivän kera. Mukava mies kerrassaan! Juicelle ostimme Synttäripäivän kunniaksi peltilaukun joka oli niin pramia että isäntä joutui maksamaan siitä osan itse. Hyvät synttärit hei! No, jos hyvää haluaa niin joutuu ihte se on maksettava. Pojat kokeili kovasti putkikaiuttimia eli Mesa ja Orange tuli koluttua. 4000€ euron edestä putken lämpöä ja särmää sai tuomionsa. Siis onko se nyt putkikaappi vai –kombo vai –kaiutin…?  

Markulta ajelimme juustoportille selviämään ihanasta shoppailukokemuksesta. Bahamalainen kuuma lähde toimi parhaana viilentäjänä. Spice-ice: Valtava firma!

Karkku on lähempänä kuin arvaakaan ja perille tultiin yllättävän joutuin. Janne ajoi meidät melkein lavalle asti ja puitteet palveli taas täydeltä terältä. Aurinko, järvenranta, Niityn täydeltä porukkaa, Roudin kamat ja herrasmiehet. Kyllä Herra on hyvä! Kelpaa sitä olla muusikko nyt ja muistella niitä tammikuisia roudauksia.

Lihakeitot tarjosi meille tuo jalo tapahtuma heti alkuunsa. Söimme nuo muovilta saudaavat hyvät keitot iloiten ja tervehdimme myös Samia ja rouvaansa Hennaa jotka olivat liittyneet seuraamme flunssaisina mutta onnellisina. Pikkaisen ehdimme The Roadin isäntiä katsomaan kun oli jo valmistauduttava tsekkaamaan. Rainin lopetettua oman tsekkinsä kävimme mekin pyörähtämässä lavalla ja totesimme että kaikki toimii kivasti. Ennen kaikkea oli hienoa se, että Sebastian oli päässyt taas miksauspöydän taakse. Oma äänimies on iso asia! Junnu elvisteli taas korvamonitoreillaan. Hankintalistalla ne on koko bändille. Kunhan joku sponssaa köyhiä muusikoita.

Keikkaan oli vielä pari tuntia aikaa ja palloilimme ja yritimme rentoutua parhaamme mukaan. Timo Nisula, Sacrecyn mättöpojat ja Anne Hopeavuori lämppäsivät upeasti Augustia liitoon. Lavalle mentiin taas 10 vuoden tauon jälkeen täällä Karkussa. Hienolta tuntuu että homma jatkuu ja työ menee eteenpäin. Kentällä oli varmaan ainakin se 500 ihmistä kuuntelemassa ja jälleen paljon riparilaisia. Juicekin sai nyt sen onnittelulaulunsa mitä oli koko päivän odottanut ja komiasti raikui laulu Karkussa. Tämän jälkeen pääsikin keikka vauhtiin ja Valaiskoon toimi taas avauksena.

Yleisö oli hyvin mukana ja tunnelma lavalla oli rento paitsi Tumella joka kertoi jäätyneensä. Eihän sitä nyt kaikilla voi olla aina täysillä siistiä.    

Palautteen mukaan keikka oli bueno ja Seppo oli loihtinut lämpimät sundit PA:sta jonka lähtöasetelmat oli enemmänkin tuskafestareilta kopsattua napsetta ja kihinää. Rainin aina ystävälliset pojat kehuivat biisejä ja soittoa pro-tasoiseksi. Aikamoista palautettta Suomi-gospelin kärkinimiltä. Kukahan oli maksajana? 

Jos jonkinlaisen yhtälön nyt tästä kaikesta tekee niin aivan upea tapahtuma oli kyseessä ja vähintään yhtä upeaa oli olla mukana menossa. Kotimatkaan kuului Esson lihapiirakat ja yöttömän yön ihastelu. Ei nukuttanut poikia ja se oli hyvä, sillä sen verran riistaa oli liikkeellä tien yli ja takaisin.

Kotona laskimme aamukolmen maissa tehneemme 17 tunnin työpäivän. Palkkaahan näistä ei saa mutta onhan tämä niin mukavaa touhua, että väärältä se tuntuiski. 

Kiitos Sley ja järjestäjät Ville, Juha & Co! Kiitos Karkun väkevä yleisö ja tietysti iki-ihana keittiöväki ja The Road ja etenkin Vettenrannan  teknikkoveljekset! Kiitos myös The Rain kannustuksesta! Kiitos Herralle puitteista!  

Esa 

****

Keikkapäiväkirja - Lohtaja, Ohtakari 6.6.08 

”Espace echo & Rakkausmies”  

Kesäkiertueen avaus ja Ohtakarin leirikeskus. Sinne vei tiemme hyttysten ja merituulen äärelle. Vaan eipä tuo tuntunut paikallisten meininkiä vaivaavan. Tunnelma oli hilpeä ja rento. Niin kuin vain riparilla voi olla. 

Saavuimme paikalle klo 17. Alkupalana ja pääruokana oli tarjolla hernekeittoa sekä pannukakkua. Ai että! Paitsi että Tumella kiersi mahassa koko seuraavan yön ja melkein koko seuraavan päivänkin. No, kuka sen tietää mitä tuo Vuolteen poika on syönyt. Lomilla kun on ja kouluruuat vaihtuneet potero-safkaan.  

Keikkahan oli oleva aika erikoinen senkin takia että ala-äänien majesteetti Samideus Klaboremus oli lomalla tältä keikalta ja varsin diskanttivoittoista settiä oli luvassa. Toinen todellisuus oli se, että sähköluutut oli jätetty kämpille ja akustiset ritsat lyöty Espace echon peräluukkuun. No, aivan hyvällä kaikesta asenteella joka jätkä oli keikalle valmistautumassa ja päätellen kannatti lähteä. PA oli pikkuruinen ja lainassa Päivärinnan taksi-pojalta. Aivan toimiva setti kun ei halleihin lähetä näillä.  

Sundit tsekattuamme alkoi nuortenilta johon ahtautui kaksi leirillistä väkeä(Kälviä ja Lohtaja+Sley) sekä muutamia ulollisia rohkeita. Ohessa teimme väkevän biisilistan johon Basileios Palmu piirsi kuvaelman evankeliumin salamasta joka tuhoaa natsisimin ja kommunismin logot. Taiteilija tuo Palmun isäntä. Visailujen ja muun tsembalon jälkeen kävi kutsu lavalle ja mielellämme tottelimme. Ripari yleisö oli alussa hieman nihkeää mutta ei voinut lopulta vastustaa meitä Augustin veljiä. Tosiasiassa taitaa olla tuo evankeliumin väkevä pyssy joka murtaa kovimmatkin karjut. Keikalla käsiteltiin myös Juhana Serranon kesätyöt ja hevibändien anatomia part 1. Ohessa Pasi puhui asiaa ja rakkauttakin käsiteltiin syvälliseen tapaan.  

Kylläpä on mukavia nämä riparikeikat. Kerta kaikkiaan! Vaikka Ala-äänet olivat kateissa ja jutut paikoin levottomia, Herra taisi pelastaa tämänkin keikan. Päätimme siirtyä pikapuoliin kotiosastolla koska seuraavana päivänä oli koittava taas aikainen aamu ja työmiehen lauantai etelässä. 

Kiitos Musti, Sirpa, Oili ja muu vetäjäporukka! Kiitos myös keittiöväelle! Kiitos jokainen riparilainen ja Siunausta loppuleirille! Kiitos Herralle kaikesta ja ranskalaisesta autoteollisuudesta!  

Esa

 

****

Keikkapäiväkirja - Kälviä, Kirkko 24.05.08

”August 10 v. juhlakonsertti”

Juhlapäivä. Tuona keväisenä ja aurinkoisena iltana oli nimittäin luvassa normaalia suuremmat meiningit, August-historian ensimmäinen oma konsertti Kälviän kirkossa. Eikä siinä vielä kaikki, kyseinen tapahtuma oli siis oleva kymmenvuotis-juhlakonserttimme! Lähtöasetelmat kohdallaan, eikö vaan.
Iltapäivän koittaessa päämajan miehittivät Esa, Juha ja allekirjoittanut. Vakaa aikomus oli kerätä tarvittava talkoovälineistö ja roudata se kotoisaan kirkkoon. Tottuneina kehäkettuina asiat sujuivat mallikkaasti ja pian oltiin kirkolla. Paikalla taisikin olla jo Sami West Audiosta, joka huolehti illan tekniikasta. Samihan on sama mies, joka tuurasi Seppoa Sennheiseriä etelässä muutama viikko takaperin…

Sitten vaan laatikkoa kantoon ja tavaraa pystyttämään. Osa porukasta lähti noutamaan vielä Transporterillisen valoja Päivärinnan isännältä. Isojen kamojen pystyttäminen vie aina oman aikansa, mutta onneksi oma SepeSoundimme kurvasi mustangillaan pihaan ja tuli apuun. Eipä aikaakaan kun haettiin jo rumpusundeja. Myöskin Kaksikko Tume&Saimon löysivät kiireiltään suoraan tsekkiin mukaan, joten porukka alkoi olla kasassa. Parpalan Januskin aikoi tulla illalla kameran varteen. Sundit katottiin ja vähän ennen H-hetkeä kaikki oli niin valmista kun vain voi. Jännitystä iltaan aiheutti se, että joku onneton oli buukannut samalle myöhäis-illalle eurohumpat. Huono musiikki kun tuntuu kiinnostavan ihmisiä enemmän kuin kirkko ja hyvä musiikki. Pientä lisähermostuneisuutta aiheutti myös allekirjoittaneella ensimmäistä kertaa käytössä olleet korvamonitorit, sekä 27min ennen keikkaa vaihdetut kielet (kiitos Janukselle nopeasta vaihtoavusta).
Vaan eipä auta jäädä tuleen makaamaan. Astuimme kuudelta omille tonteille ja kylläpä lämmitti mieltä, kun näki väkeä olevan!!

 

Hitaasti mutta varmasti lähdimme käyntiin ja biisit alkoi rullata. Tuntoaisti aisti yleisön lämpenevän bändin mukana, kun uusin musamatsku sai seuraa keikan aikana potpurista, jonka rakensimme  kolmesta ledendaarisesta viisusta; ”Pyörällä seinään”, ”Hiilipuolen pojat” ja ”B52”. Kuulijakunnan hymyt kääntyivät kaarelle viimeistään nyt. Tuskinpa kerkesimme viimeisen biisin jälkeen asettaa soittimia ständeihin, kun kovat encorevaatimukset oli jo käynnissä. Kiitos, kiitos!

Tässä välissä lavan valtasivat kirkkoherra Niemelä ja kappalainen Palmu, jotka jatkoivat juhlallisuuksia mm. kukittamalla lopulta August-yhtyeen koossapitäjät ja tärkeimmät henkilöt, eli vaimot. He jäivätkin lavalle vielä ”Isänmaan” ajaksi. Eipä oo ennen näyttänyt bändi niin hyvältä!
Niin oli mieleenpainuva juhlakonsertti taottu läpi. Soitot ja laulut menivät kuitenkin kohtalaisesti, välillä jopa hyvin, joten ei syytä huoleen.

Ilta jatkui vielä nuorten illalla kirkossa, jossa puhumassa oli kovan luokan muusikko, nuorison kanssa pelaava Matti Aspvik. Lisäksi saatiin todistaa Kälviän nuorten musisointia ja spektaakkelia. Illan kruunasi iltapalan jälkeinen messu, jossa saimme vielä olla palvelemassa ”kanttorin” tehtävissä. Kiitettävä määrä väkeä oli loppuun asti paikalla, vaikka mitä ilmeisemmin Euroopan huonoimpia biisejä oli jo alettu järjestellä tuskafestareilla.

Tähän on tultu, kymmenen vuotta takana ja toivottavasti tämä on todella vasta alku, kuten olemme uhkailleet.

Kiitos Sebastian, Janne, Sami&West Audio, Petri, Kälviän seurakunta&nuorisotyö, yleisö. Kiitos sinulle, joka luet näitä päiväkirjoja.
Kiitos yläkertaan kaikesta johdatuksesta ja varjeluksesta, myös tästä illasta.

Juhana

 

****

Keikkapäiväkirja, Lahti & Tampere 3.-4.5.2008


”Vuolteen Vainu Oy”

Allekirjoittanut polkaisi jälleen vuokra-Volkkarin tukikohdan pihaan aamutuimaan, jossa Augustin läsnä oleva kvartetti aloitti Tetriksen peluun. Tavoitteena oli nimittäin mahduttaa pakuun sekä sähkösetti että akustisen keikan kamat baarijakkaroineen, joten haastetta riitti. Tällä kertaa hieman ahtaaksi käynyt, mutta usein himottu, takapenkin sikaosasto jätettiin miksaajatuuraaja Samille, joka noukittiin Kokkolasta mukaan matkalle. Määränpäänä oli Lahden urheilutalo.

Matkalla kävi selväksi kuinka arktinen pohjanlahti pidättelee rannikolla kevään saapumista. Puiden lehdet nimittäin kasvoivat toiseen potenssiin jokaista sataa kilometriä kohti sisämaahan päin ajettaessa. Ensimmäistä kertaa keikkamatka kulki Jyväskylän kautta ja arvoimme mahdollista visiittiä paikallisessa Musapörssissä, mutta järkeilimme sen olevan suljettu siihen aikaan iltapäivästä ja Jyviksen helmi jäi näkemättä. Matka sujui muusikon käsikirjaa (Musik Produktiven katalogia) selaillen.

Lahdessa Vuolteen Vainu Oy joutui yllättävän koviin haasteisiin. Poliisit perässä pakulla koitettiin poukkoilla kohti keikkapaikkaa ja lopulta siinä myös onnistuttiin. Hetken kuluttua Vainu Oy:tä työllistettiin jälleen, kun kitarasankari Junnun ja valomies Peetu olivat saapumassa Juna-asemalle. Muutamaan otteeseen vainu meinasi pettää, mutta haju löytyi juuri ratkaisevalla hetkellä ja asemalle ehdittiin sopivasti ajoissa. Pojat kyytiin ja takaisin keikkapaikalle, jossa ystävämme Kunnon Teemu otti meidät hoteisiinsa ja johdatti paikalliseen upporasvottamoon, jossa voimia kerättiin suoliston rasvavoitelulla.

Lahden keikka oli rakennettu kuntarajat ylittävän sählyturnauksen ympärille ja väkeä oli paikalla erittäin mukavasti. Äänentoisto ja valot jouduttiin käytännössä kasaamaan itse, joten soundien tsekkaukseen ei juurikaan jäänyt aikaa. Tunnelma oli kuitenkin hyvä ja väki oli hyvin mukana, joten ilta oli lopulta onnistunut ja Lahdesta jäi erittäin positiiviset fiilikset. Kiitos Teemu ja kaikki tapahtuman järjestämisessä mukana olleet tahot! Kamat pakuun ja nokki kohti Tamperetta, jossa seuraavana päivänä odotti akustinen päiväkeikka.


Illalla saavuttiin Tampereen hoviin, jossa sitkeimmät jäärät jatkoivat vielä jääkiekon MM-kisojen alkulohko-ottelujen seurantaa pitkälle yöhön.

Aamulla lähdettiin saunan kautta Junnun järjestämälle viiden tähden hotelliaamiaiselle, joten ei päivä voinut enää paremmin alkaa. Vatsa täynnä pistettiin soittopelit pystyyn Tampereen Luther-talolla, jossa ohjelmassa oli messun säestystä ja oma keikka sen perään. Tunnelma oli alusta asti hyvä ja lämmin. Oma keikkakin meni varsin mukavasti akustisten keikkojen vähäisyydestä huolimatta ja väki oli hyvillään. Jopa ikäihmisten paatuneet korvat saivat vielä viimeisinä päivinä todistaa, että livemusiikkikin voi kuulostaa hyvältä. Näin ainakin palautteen perusteella. Kiitos siis teille kaikille Tampereella mukana olleille, kiitos Lasse, kiitos talousosuuskunta-Niemelä ja kiitos Taivaan Isälle, joka varjeli matkat ja soitot.

-Tumppa

****

Vammala 12/04/08


August vammala 20008

Valokuvat: Janne Parpala

Päivä starttasi ”noin puoli ysin” maissa tutun kaavan mukaisesti treenikämpän kulmilta, johon allekirjoittanut kurvasi komealla vuokra-volkkarilla sopivasti myöhässä – Samin, Esan, Juhan ja Jannen odotellessa. Paku möyri tiensä perä edellä treenikämpän edustalla lepäävän suonsilmäkkeen ylitse ja kamat löysivät ennätysajassa takakonttiin. Juha roudas ja muut kahto. Tästähän ei voinut seurata muuta kuin se, että lähdettäessä Juha valloitti pakun sikaosaston (takapenkki) totaalisesti eikä muilla ollut juuri varaa edes vilkuilla siihen suuntaan. Totuus oli kuitenkin se, että Niemen poika ei ollut terveydeltään aivan täydessä iskussa, joten moista käytöstä voitiin katsoa läpi sormien – tämän kerran.

Matka taittui kohti syvää etelää tuttuja polkuja pitkin eikä tälläkään kertaa Hyllykallion Top Soundia voitu ohittaa noin vain. Meikällä oli vähän ongelmia saada tuore Vibrolux käyttäytymään riittävän äkäisesti joten mm. Fenderin taltuttava muropedaali oli hakusessa. Asiantunteva Dodge-mies oli salamana pedaaliarsenaali kourassa johdattamassa Augustin poikia TS:n pyhimpään nurkkaukseen. Se oli sitten siinä...   …rahaahan se vain on ja soundi voi olla monesti myös rahasta kiinni. Joka tapauksessa matka pääsi jatkumaan uuden Emeraldin vihreän säröpurkin kera.

August sami 2008Pedaalitestausten tohinassa nälkä pääsi yllättämään eikä Juustoportti onneksi ollut enää kaukana. Kaikki söivät tällä kertaa lounaan – jopa Sami (joka edelliskerralla osti kahvin ja sämpylän lähes samalla hinnalla, kun muut veti tarjottimellisen maistuvaa lounasruokaa, jonka kruununa odotti leipäjuustopalat hillon kera). Vatsa täynnä otettiin nokka kohti Tamperetta, jossa Junnu, Junnun Maija ja Sebastian olivat hollilla. Matka jatkui Vammalaa kohti saman tien.

Vammalassa oli täysi tohina päällä FOGin poikien tsekatessa. Pian pääsimme kuitenkin lauteille ja tsekki oli ennätysajassa takana. Sali oli muuten hieno ja asiallinen, mutta skittasoundit ovat eri tiloille monesti yllättävän herkkiä ja Junnu jäi pureksimaan hampaitaan soundiensa suhteen, jotka vielä edellisellä viikolla olivat Siikajoella samoissa säädöissä olleet hunajaa. Ariel&Supremosin muusikot olivat jo jonossa äänikatselmusta varten ja painumme alakertaan, jossa paikalliset olivat muistaneet meitä salaatein, lihapiirakoin ja banaaneilla. Sapuskasta huolimatta, Juicen olotila ei näyttänyt kohentumisen merkkejä, mutta tämä mies ei olekaan ihan mikä tahansa mies. Metronomin kutsua ei voi estää edes orastava vilustumisoireilu.



August rokHäppening alkoi viideltä housebändin ja puheiden voimalla. Meidän osalta päivä jatkui hetken kuuntelun jälkeen Vammalan luonnonkauniissa järvenrantamaisemissa, jossa raaveimme biisilistan hiekkatielle. Sitten vielä Janne napsi muutamat bändikuvat ja suuntasimme takaisin keikkapaikalle, jossa Ariel ja pojat olivat starttaamassa settiään. Hienon setin vetivät. Suuntasimme avaamaan ääntä ja vedimme vielä stemmat läpi. Ilta oli jo melko pitkällä siinä vaiheessa…



Lähdimme saliin, jossa FOGin pojat, nuorta energiaa puhkuen olivat päättämässä tiukkaa settiänsä. Taitavia poikia. Kello alkoi lähestyä kymmentä. Yleisöllä alkoi olla korvat pehmeässä kunnossa ja lapsiperheet luovuttivat tässä vaiheessa. Augustin jääräpäiset pohjalaismuusikot pistivät kuitenkin rokaten ja keikka vedettiin hyvissä puitteissa ja loppu yleisökin taisteli yhdessä bändin kanssa pitkän illan loppuun. Keikka oli monessa suhteessa hyvä ja laulutkin toimii koko ajan paremmin ja paremmin. Tapahtuman venyminen vain harmitti. Janne tykitti kameralla kuvia minkä ehti ja hienojahan ne olivat – kiitos taas kerran mahtavista fotoista! Setin jälkeen väsy alkoi olla jo hyvällä mallilla ja olikin oikein rentouttavaa aloittaa yöllinen 400km matka kohti kotikontuja. Jalasjärven ruuhkaisella ABC:llä pysähdyttiin vielä kevyelle evästykselle n. klo 2:30. Sitten aamu viiden jälkeen pääsimme yöpuulle, joten tulevasta päivästä ei siinä valossa ollut hirveitä odotuksia.



Kiitoksia kuitenkin Vammalaan paikalle osuneille ja kiitokset hienoille artisteille. Pointsit myös paikallisille huoltojoukoille hyvistä murkinoista. Kiitos Markku & Aikagospel. Seuraavaksi suunta on Lahteen, jossa rokkaillaan 3.5. Sinne siis kaikki mukaan!

-Tumppa

 

 

****

Siikajoki 04/04/08

”Oulun siika on pyhä kala”

August Siikajoella 2008

Perjantai = viikon parhaasta päästä. Tarkottaa nimittäin viikon loppupuolen avausta ja näin ollen vapaampaa ihmis-eloa - mitä arjen rutiineihin tulee. Viikonloppu tarjosi jälleen mahdollisuuden myös livesoitantaan. Sounds fine! Aamun avaus koittikin allekirjoittaneella 8-9:n välillä, olinhan laskeutunu kotiseudulle jo edellis-iltana Tampereen katupölyt silmissä ja hiekka suussa. Kyllä tuntui hyvältä hengittää! Toisaalta merituuli jaksaa aina puhaltaa täällä karkiasti, joten parempi pipo päässä kuin pyöräteline suussa. Ööö, hä?!

Kävin joka tapauksessa aamulla reenikämpällä soittelemassa reilun tunnin ja saldona oli kipeät korvat, mutta ok soundit. Sitten Kokkolaan noutamaan keikkabussia ja samalla Seppo Sennheiseriä junalta. Kyllä nyt helpottaa kun Sepe on messissä ja miksaukset hoituu! Varmaa on, että Juice kuulee tänään muutakin kuin metronomin. Edellä mainittu muuten soittelikin jo ja kertoi aikeistansa ottaa töistä kunnon ennakot. Oikein.

Torkkuva miksaaja aseman kulmilta kyytiin ja kohti Kälviää laitehävityksen kautta, josta lähti matkaan kielipaketti. Kyllä oli Eurolla taas heikko kurssi tai vastaavasti rautalangan hinta nousussa. Voi… Eipä voi pahemmin väittää, että Hullut päivät olis levinny Kokkolan leveyspiirille. Lounas-aika oli tästäkin huolimatta jo käsillä ja nautimme äitin tekemää perunamuusia lihahöystöin. Ai että x1. Eikä aikaakaan, kun Juice lasketteli Rellulla pihalle. Puhuttiin hetki joutavia ja tehtiin sitten asiallinen suunnitelma lähitulevaisuutta varten, se meni näin: 1: auton pakkaus ja 2: sumpit.

Ferrarin velipuoli Fiat Ducato söi tavarat sisäänsä melko kivuttomasti ja tilaa jäi vielä muusikoille sekä Vuolteen pojan uutukaiselle Vibroluxille. Nimittäin, hoviroudari Parpalan poika Janne aiko tuoda tuliaisia Oulusta tullessaan keikalle. Esmeraldokin fiilisteli kohtapuolin paikalle Raybanit päässä ja kiroili (ei rumasti) italialaista autoa. Viimeisteltiin porukalla roudaus ja mentiin toteuttamaan suunnitelman toista osaa.

Lähtö oli sovittu kello kolmeksi. Siitä huolimatta Tumppa ja Saimon kerkesivät vielä hienosti kahavipöytään ja tästä oli hyvä lähteä liikkeelle. Noudettiin vielä mennessä kylältä plexi lyömäsoittimien äänentason kurissapitämiseksi, koska huhut kertoivat, että Siikajoella ruukataan soittaa pienissä saleissa rock´n rollia. Sepe-sound oli jo sen verran hereillä tässä vaiheessa päivää, että tarttui auton rattiin ja toimitti koko porukan keikkamestaan Garminin ansiokkaalla opastuksella. Takaosastossa epäiltiin määränpäätä ja varsinkin viimeistä mutka-erikoiskoetta, mutta lopulta saavuimme Heikinhovin kartanolle, missä Janne jo verrytteli. Järjestäjän puolelta meidät vastaanotti Sakari ja Tuija.

Yleensä kun saavutaan keikkapaikalle, käydään ihan aluksi katsastamassa tilat ja taputtelemassa käsiä yhteen, jotta päivän perus-reverbeihin päästään käsiksi. Mutta nyt mentiin jonossa tiedustelemaan Bora-Boran takapenkkiä, missä Fender rönäsi ministerin omaisesti. Ohoi, putket lämmitti jo tässä vaiheessa! Tuomo otti varovasti kaapin kantoon ja menimme hoviin. Tekniikan Antti&Co olikin jo pystyttänyt takavuosikymmenien legendaa hehkuvan nuorisotalon saliin äänentoistolaitteistoa, joten aloimme kasata rivakasti soittopelejä iltaa varten. Tuomo laittoi uuden laitoksen luottavaisesti tulille. Itsellänikin oli turvattu olo, kun sain oleilla Samin mahti-Ampegin vierellä.

Juha ja KoivunenLava itsessään oli mitä parhain; pieni, mutta puinen ja viihtyisä! Takaseinää koristi mm. aakkos- Koivusen ja Tuiskun kuvat, joista jälkimmäinen oli kuulemma tuijottanut Juicea herkeämättä koko illan, plexin kautta heijastaen. Ei ihme jos tympäsi! Liekö nuo idols-sankarit käyneet samalla lavalla ennen meitä ja jääneet kummittelemaan. Seppo sääti ja komensi meitä&laitteita vuoron perään ja äänen tarkastelu menikin nopeasti. Kohtalaisen kuuloista värähtelyä saatiin aikaseksi. OK! Janne pystytti tällä välin kaupan, jossa voi btw. tästä eteenpäin kuunnella August-materiaalia ennen kauppojen tekoa (tekijänoikeudet tästä keksinnöstä Jannella).

Illan toiseksi tärkein osuus, eli mahan täyttäminen painoi tässä vaiheessa päälle ja Sakari lähettikin meidät jalkapatikassa kohti tuntematonta ruokapaikkaa. Matkan puolessa välissä huomasimme kuitenkin, että yksi puuttuu joukosta. Kertakaikkiaan, missä Janne? Heikko on laskupää isännillä perjantai-iltaisin. Onneks J vanhana yleisurheilijana ja pituushyppääjänä otti meidät muutamalla loikalla kiinni ja jatkoimme kohti huitsinnevadaa. Kylläpä vain, heti siinä Siikajoen Osuuspankin kulmilla oli oikein vanhan lännen tyyliin saluuna, jonka nimi tulikin jo mainittua. Väkevyysmittarit oli pitkästä aikaa koetuksella, nyt mennään äärirajoilla. Revolverit esille!

Tunsimme olevamme oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai ainakin melkein. Rasvaa tilaukseen ja sheriffit pöydän ympärille. Kokolihaburgereita odoteltiinkin sitten loppuilta, mutta minkäs teet, kun pitää ensin kaataa biisoni, josta sitten vuollaan täytettä sämpylän väliin. Burgereita tippui pöytään silloin tällöin, eikä kulahtaneiden Cerwin-Vegojen toistamat loputtomat Suomi-iskelmät lyhentäneet nälkäisten kantrimuusikoiden odotusta ollenkaan. Olipahan kokemus tämäkin ruokailu, mutta rasva maistui, ai että x2. Totesimme yhdestä suusta, että onneks keikkapaikka ei oo kuitenkaan tämä.

Ravitsemuksen jälkeen siirryimme arpomaan illan oikeaa riviä biisien osalta ja keskittymään itse asiaan. Nuorisoa oli eksynyt paikalle aivan hienosti ja keikka saattoi alkaa. Monitorit elää. Go Sepe!! Soittotunnelma oli aivan hyvä ja muutenkin kaikki tuntui menevän oikean suuntaisesti. Ensimmäisen puolentoista veisun aikana tosin toinen puoli PA:sta oli kuulemma pimeänä, mutta näille ei voi mitään… Piuhahan voi mennä rikki täysin itsestään?! Myöskin allekirjoittaneen saama, ja savukoneen tarjoama kolmannen asteen savumyrkytys aiheutti pientä päihtymistilaa keikan aikana. Joka tapauksessa etenkin eturivissä olleille erityiskiitos mahtavasta tsempistä! Väki vaati vielä encorea suuren maailman tyyliin ja vanha biisi ”Isänmaa” palveli meitä kaikkia tällä paikalla.

Soittojen loputtua oli mukava vaihtaa kuulumisia paikallisten ja paikattomien kanssa. Roudauksen lomassa nautimme vielä salaatti-patonki-limppari –iltapalaa; ai että x3. Asiat on kuulkaa hyvällä mallilla kun ei tartte lähteä biisonin kaatoon keikan jälkeen. Joskus on pitäny, ja kyllähän sen tietää, että ei se helpolla kaadu Gibsonin kaulalla keihästäen, eikä kummemmin käristy putken hehkussa.

Esa ja Tume SiikajoellaTavarat kasaan, autoon ja matkaan. Sepe tarttui vanhana rahtarina taas rattiin ja nokka kohti tukikohtaa. Matkan aikana tarinat oli perinteisesti jyrkällä laskulla huononemaan päin, mutta selvisimme silti kunnialla ja raja kerkesi nousta ainoastaan K5-tasolle saakka. Hapotusta helpotti suklaa ja karamelli, jotka auttoivat pahimpaan sokerin ja miksei suolankin nälkään. Matkaahan tällä soudulla tuli yhteensä kutakuinkin vain 300km, joten kotona olimme puolilta öin. Olimme silti yksissä tuumin masentuneita Tuomon puolesta, joka joutui lauantaina poikkeuksellisesti työmaalle. Artisti joutuu taas maksaa…

Kiitos te Siikasalon seurakunnan alueen nuoret ja kaikki, jotka paikalla olitte!! Ilo oli meidän puolellamme. Kiitos kovasti Sakari ja Tuija&Co mahdollisuudesta poiketa Siikajoella, sekä hyvistä järjestelyistä! Kiitos myös tech-osaston Antti&Co ja August-crew Sepe ja JaPa. Kiitos kotijoukot kannustuksesta ja huollosta. Kiitos jälleen yläkertaan matkasta, joka sujui käytännöllisesti katsoen ongelmitta. Toivoa on, että tästäkin lyhyestä iltahetkestä jäi jollekin evästä taskuun, ainakin itse saimme paljon ja koimme näin! Nähkäämme taas.

-Juhana

****

Keikkapäiväkirja – Ryttylä 22.3.08

”Janne roudaa…”


Suurin unelmin Kälviän taiteilijapojat lähtivät valkenevassa aamussa kohti etelää. Kello soi itse kunkin kotona 6 ja 7 välillä eikä roudaukset paljoa naurata vaikka uudenkarhea vuokra Caravelle imeekin sisäänsä kaiken mikä oli ajatuskin. Jopa Sampan mahti-Ampeg löytää paikkansa.
Silmänsä olivat aukaisseet ja tarantella kämpän pihalle itsensä ajaneet siis bändi + Janne, joka roudaa ja kuvaa sekä myy levyt + Maija, Junnun henkilökohtainen assistentti ja levypöydän vastaava. Tällaisen crew:n mukaanlähdön mahdollistaa vain Hertzin vuokra-auto VW Caravelle ja Juhana Niemelä joka hoitaa näitä meille. Maksaa rahaa mutta kyyti on kiva!

Kyllä, folkkari käyntiin ja keula Kokkolaa kohti missä Vuolteen poika odotteli ABC:n pihalla. Ovela veikko kun muutti Kokkolaan eikä ikinä tarvi roudaillaJ
Kaikki kyytillä ja Juice ajaa. Hiljainen lauantai menossa mutta Niemen poika tykittää vakkarin äärirajoille. Hyvä että Junnun navi pysyy mukana. Ryttylässä odottelee Quiet Action nuorten pääsiäisfestari missä määränä on soitella ilta kymmeneltä. Checkki kuitenkin jo ennen viittä, joten tästä tulee taas oikea työmiehen lauantai. 

Oikeasti näin aikaiselle lähdölle on syynä se että Nurmon Hyllykalliolla majailee sellainen soitinkauppa kuin Top Sound. Kauppa on mallia amerikka: Iso, laaja ja sisältää paljon soittimia, etenkin kitaroita. Tume oli lähtenyt jopa sillä mielellä että tänään matkaan lähtee jotain. Uutta kitarakaappia on isäntä ollut vailla jo pitkään.
Perillä odottelikin makea maali. Juice hoiteli meidät tänne hyvin taksikuskin kokemuksella. Ja eikun samettikoppiin soittelemaan ja koettelemaan lompakon laitoja. Tumen onneksi paikalla on Fenkun vibrolux ja jotakin muutakin. Fenkku on kuitenkin sen verran hinnoissa että poika tilaa sen seuraavalla viikolla muusikoiden netistä. Itseäni jäi kaivelemaan tietysti Gibsonin Hummingbird joka oli myös yllättävän halpa. Köyhänä ei ole elämä helppoa!

Tunti vierähti nopeasti amerikan ihmemaassa ja kello kävi jo kohti Juustoportin lounasta. Seinäjoki ohi ja siellä se lehmä odotteli isäntiä ja yhtä emäntää syömään. Tiedättekö hyvät ystävät, että joskus on halvempaa syödä kunnolla iso ja maittava lounas kaikilla höystöillä kuin valita muovinen kylmiösämpylä. Sami voi kertoa tästä aiheesta lisää.

Janne otti tässä vaiheessa auton haltuun ja ajoikin meidät ennemmin kuin arvaakaan Ryttylän opistolle. Navigaattori teki kaikkensa eksyttääkseen. Siitäkin huolimatta olimme etuajassa perillä. Oli aikaa vähän tsiikailla paikkoja, kuunnella raamattutuntia ja istuskella artistikahvilassa syöden keksiä ja mandariinia. Niin, ja roudata. Muutkin kyllä joutui kantohommiin kuin Janne. Iso apu kuitenkin tuo Parpalan poika.

Soundcheck paljasti karun todellisuuden. Paikka oli niin hankala kaikuineen että monitoreja ei voinut luukuttaa, eikä Tico saanut soittaa kepeillä. Aina tätä!!! Miksaaja oli aivan mukava mies, mutta kyllä meillä omaa Sepiä oli ikävä. Kyllä oma mies on aina mies paikallaan. Tästä lähtien Seppo sun lomat on peruttu ja varsinki se Ruotsi!

Keikan alotus venyi ihanasti puoli tuntia ja kun n. 10:30 isännät pääsi lavalle, piti oikein vääntää se keikkanappula päälle aivoista. Jos tykkää soittaa ontossa onkalossa rokkia, niin silloin ryttylän stage on hyvä mesta. Kukaan ei kuullut mistään eikä kestään mitään. Monitorit mykkänä ja ainoa hilpeä kaveri oli miksaaja. No, onneks on lihasmuistissa vielä nää biisit.
Ei se nyt näin huonosti mennyt. Ja olihan meillä aivan kivaa kun unohtaa nämä tekniset vaikeudet. Yleisö jaksoi kannustaa hienosti bändiä lentoon ja ainakin palautteen mukaan ilta oli bueno. Aika erikoinen ilmiö on muuten se tuntuma, että viime keikoilla yleisö on kannatellut bändiä eikä toisin päin. Mutta onhan se kivaa kun itse saa vaikka luulee lähtevänsä antamaan. Kiitos kuitenkin hienolle yleisölle jota oli tuvan täydeltä.
Ja kun vielä paikalliset fanit Sande ja Osku tarjos keikan päälle kermavaahtokaakaot, niin eihän tätä iltaa voi kauheasti moittia.

Kamat kasaan ja Teinilään(asuntola) elbaamaan. Pyhä valvontayö jäi ikävä kyllä vähän torsoksi kun univelka painoi miehiä punkkaan. Joka tapauksessa meitä kantaa ja ilostuttaa edelleen se tosiseikka että KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!!!
Ei kai sitä muuten jaksaisi näitä reissuja jollei siinä olisi jotain syvempää tarkoitusta. Ties kuinka mones aikainen aamu peräkkäin taas todisti tämän. Räntäsateessa vaan roudaamaan kamat caravelleen ja suunta kohti ABC:n aamupalapöytää. Siitä sitten Tampereelle minne jätettiin nuoripari Junnu & Maija. Loppumatka meni rattoisasti keskustellessa mm. Japanilaisten autojen hengettömyydestä ja muuten vain maailmaa parannellessa. Radio dei soitti aivan oikeutetusti ”Kivi” –biisin. Sopiihan se päivän teemaan. Perillä oltiin kolmen maissa. Ei niin virkeinä mutta onnellisina.

Kiitos Ryttylän nuorisotiimi! Kiitos Soundsystemsin Timo&co! Kiitos Maija ja Janne seurasta ja avusta! Kiitos folkkari(aivan hyvä auto)! Kiitos Jesse ristin kantamisesta ja kokonaan tehdystä työstä!   


****

Keikkapäiväkirja  - Kokkola 15.3.08



Kun levyn tekee, se pitää julkaista. Ja kun sen julkaisee, on se hyvä tehdä komeasti. Kokkolagospel -tapahtuma tarjosi tähän hyvän sauman. Oikesti on vähän rasittavaa juhlia keskellä keikkaa, vaikka siihen aihetta onkin. Mutta sitä se teettää kun on äänilevytaiteilija.

Perinteinen roudaus suoritettiin jo hyvissä ajoin iltapvästä ja paikalla olikin Tommi Kalenius kavereineen tsekkaamassa. Kaikki vaikutti jo valmiilta. Lauloimme pikaisesti laulajien kanssa stemmat kohdilleen. Levyjulkkarien takia stagella tulisi olemaan myös extraa: Nimittäin Hanna Korpijärvi ja Riikka Hertteli taustalauluissa. Ja hyvinhän se tuntui menevän. Hienoa oli saada hieman lisäväriä settiin. Otonkin(Iivari) piti tulla mutta kirottu influenssa kaatoi rokkarin sänkyyn. Harmittava takaisku oli se mutta päätimme olla murehtimatta asioita joille ei mahda mitään. Kiitokset kuitenkin Otolle yrityksestä! Otto palaa varmasti kanssamme jammailemaan kunhan taas tulee sopiva sauma.   

Reenien jälkeen kävimme Koutosen Tatun kutsumana ruokapöytään Kokkolan seurakunnan alasaliin nauttimaan mantelikalasta, pannukakusta ja muista höystöistä. Erinoimaisen dilishosh! Kiitettävää toimintaa järjestävältä taholta. Kun artistista näin pidetään huolta, ei kehtaa huonoa keikkaa soittaa.


Tapahtuma alkoi Tommin konsertilla klo 17. Hyvältä näytti ja kuulosti Kaleniuksen setti. Taitava poika tuo Tommi! Erityiset tsempit haluamme lähettää kitaristi V-P:lle joka kipeästä kädestään huolimatta suoriutui tehtävästään niin kuin vain ammattilainen tekee.
Ennen seuraavaa konserttia oli pikku tsekki tauko ja niinpä August pääsi vihdoin lavalle hiomaan illallista. Lavamiksaus on kuulkaa iso asia! Olemme olleet syystäkin kovasti tyytyväisiä miksaajamme Sebastianin työhön mutta erillinen lavasäätö helpottaa helpottaa kummasti kaikkien elämää. Tsekkaus oli vähän turhan nopea ja jätti toivomisen varaa. Muttei auta. Augustinkin on joskus venyttävä ja taivuttava kellon mukaan.

Ennen meidän keikkaamme soitti Mikko Nikula alias ”Goes to heaven”. Ja hyvin veti. Hyviä biisejä, evankeliumia ja kiva ja rento tunnelma. Vakuuttavaa työskentelyä!
Keikkamme alkoi välittömästi Mikon lopetettua kun mukavat ja säntilliset juontajapojat huusivat Kälviän karpaasit lavalle. Kaikki oli pedattu hyvää keikkaa varten. Melko hyvin se menikin. Paitsi että Juhalla prakas metronomi heti alkuunsa ja ehkä meitä muutenkin vähän hermostutti tuo levyhässäkkä. Tunnelma oli kuitenkin katossa vaikka teknisesti keikka ei ollutkaan niin bueno. Nämä ovat kuitenkin aika pieniä murheita kokonaisuudessa. Sana oli esillä, yleisö mahtavaa joissa oli paljon myös riparilaisia(pointsit teille!=). Pertti Lukkarila adjutantteineen Aikamediasta huolehti virallisesta julkaisusta mallikkaasti ja kävihän siellä itse MacOlssonkin lavalla. Aivan priimaa siis.


 

Mutta olipahan hyvä tapahtuma! Länsipuiston sali oli täysi ja tekniikka isolla. RMC tampereelta järjesti hienot puitteet soitella. Näin sen pitäis aina olla. Kiitos siis Antti & co. äänipuolelle! Kiitokset Kokkolan seurakunnalle ja Tatulle joka teki ison työn tapahtuman eteen! Kiitos Tommi ja Mikko hienosti pedatusta illasta! Kiitos alasalin kokille maittavista eväistä! Kiitos Hanna ja Riikka että lauloitte kuin enkelit! Kiitos Aikamedia ja Pertti ja Anna että teitte keikasta juhlaa! Kiitos Maija levypöydän hoidosta! Kiitos Taivaan Isälle siitä että kesä koittaa ja valo voittaa!



****

Lohtaja, nuorisotalo Väiski 8.2.2008


Kyllä Augustin poikasia taas vietiin. Roudausta reenikämpälle tulivat harrastelemaan Junnu ja Esa. Pian paikalle pölähti myös Hillo. Tehokkaasti kamat Saabiin jota tietenkin ajoi Saabismiin parantumattomasti sairastunut Niemelän poika.

Olimme sopineet West audion Samin kanssa treffit(roudasta) Lohtajan väiskiin klo 11. Oi onnea! Tästä alkaa Augustin “Ennen kesää” -kiertue. Vihdoinkin keikkatauon jälkeen päästään soittamaan elävälle yleisölle!
August on ollut media piirittämä viime ajat. Niin myös tänään. Koko viikon levy on soinut Radio Deissä ja biisejä on esitelty kaikelle kansalle. Tänään oli vuorossa Keski-pohjanmaa lehti ja Jouni Nikula. Mies soitti edellisenä päivänä ja halusi jututtaa uudesta levystä ja muustakin. Onneksi Jouni on vanhoja tuttuja ja kaikin puolin mukava mies. Media saapui parahiksi kun suurimmat kamat oli kannettu sisään ja PA:n pystytys hyvässä vauhdissa. Jouni haastoi meitä ja kysyi kaikenlaista. Ja kuvaaja fotosi minkä kerkesi. Aivan hyvä juttuhan siitä taisi tulla. Junnu pelkäs että tulee merikarkeita kuvia. Turhaan! Ko mallit on korioita niin on kuvatki komioita!

Tämä päivä oli siis August meets Punainen lanka, joka puolen päivän maissa laskeutuikin Lohtajan centrumiin. Mainio bändi ja rutkasti energiaa jota suurimmalta osalta äijäbändeistäkään ei löydy.
Ensin oli vuorossa koulukeikka Lohtajan yläkoululaisille klo 14. Me oltiin Junnun kaa kahdestaan vastuussa Augustin kunniasta joten pelottihan se. Punainen lanka soitteli meidän jälkeen vähän rokkia ja molemmat siis soitti tosi vähän. Zetor, Tyttö ja Juna oli meidän valinnat. Mielestäni suoritus oli tyydyttävä kun lasketaan että meitä oli vain 2/5 bändistä paikalla.

Ja ei kun syömään! Näläkäsinä ko sujet heitimme kanakeittoa ja lättyä naamariin Lohtojan seuriksella. Aijettä hyvää! Keittäjä-Annille kiitokset!
Sebastian saapu navigoinnin avulla paikalle ja jonku ajan päästä myös Sami, Junnu ja Tume(ilman navia). Vihdoin päästiin soittamaan koko orkesterin voimalla ja tsekattiinkin valtavasti. Solisti kadotti tässä vaiheessa parhaan terän äänestään mikä olikin varsin järkevä temppu. Tyhmästä päästä kärsii koko bändi!

Varsinainen keikka alkoi klo 19 ja biisilistaki saatiin väännettyä suht kot kivasti. Yleisöäkin oli saapunut varsin kiitettävästi todistamaan merkittävää hetkeä. Keikka sujui melko rennosti ja hyvillä fiiliksillä. Tume katkaisi Kiveen kielen mikä taisi olla ensimmäinen kerta vähään aikaan. Menoa ei pikkuasiat kuitenkaan haittaa ja ennen kaikkea: Todella hienoa olla taas esiintyvä orkesteri!
Tämä oli myös eka keikka jolla Juice käytti klikkiä. Kokemukset olivat hyvät. Klikki ei kiilannut.

Punainen lanka jatkoi tästä ja Augustin nälkiintyvät veljet roudasivat  vermeitään kirkkoon, missä meillä oli messussa vielä muutama soitelma. Sytkäri kuulosti akustisena versiona varsin villiltä. Hyvä keikkabiisi, totesi bändi lähes yhteen ääneen.

Kiitos Oili ja Lohtajan seurakunta! Kiitos crew:lle: Sebastian, Sami ja Hillo! Kiitos Punainen lanka hyvästä seurasta ja yhteistyöstä! Kiitos Taivaan Isälle musiikin lahjasta ja johdatuksesta!

E s a 


****


Raahe, Kultalan leirikeskus 13.10.07

“Kyllä keikka on aina keikka!”

Näin tuumaili Augustin nuoret taiteilijat Junnu, Tume, Juice ja Esme n. klo 16:22 jatkoripari-keikan alkua odotellessa. Sami the bass ei näin aatellu. Virallisen selityksen mukaan ei vaan kerenny näin nopeasti keikalle. Tämä puute kirveli kyllä muita veljiä, mutta koska kyseessä oli akustinen ja hentoisa keikka, kestimme miehen lailla.

Tämä komppania kokoontui tänään reenikämpälle n. klo 12 verryttelemään ja hakemaan virettä keikalle. Kämppä oli jäätävä ja niin oli solistin äänikin. Tuli aivan vuoden takainen kiertueen alku mieleen, jolloin Joensuu ja Lahti kuulivat todella ruosteista kultakurkkua. No, kitaraveijarit hoiti laulupuolta reeneissä ja solisti säästi sundit Raaheen ja konserttiin. Kyllä kannattiJ

Nopea roudinki Juhan pimeätaksi-folowoon ja kokka kohti pohjosta. Junnun navigarmin on ylen väkevä vehe, vaikkaki Juice der Tico Niemi tykitti niin raskaalla jalalla ettei siinä mikään navigointi vempele mukana pysy. Jos myöhäsä lähtee ja ajoisa on perillä niin miten on ajettu? Juha#¤%=!

Kultalan leirikeskus klo 14:56. Ajoissa perillä! Ja enemmänki. Mukavan olosta väkiä tuo Raahen nuoriso. Hieno leirikeskus ja salissa olikin jo äänentoisto pystyssä jonka nuoriso-ohjaajat Pete & Co. olivat pystyttäneet. Kannettiin kamat sisään, ihmeteltiin, juotiin kahvit ja tsekattiin sundit. Aivan hyvät oli! Pete pyys mua laulamaan sundicheckisä, mutten juuri laulanu. Liian hapokasta laulella kurkku näin hapoilla.

Kyllä oli käpälät hartaasti ristissä ennen keikkaa. Sen verran epävarma oli tähtisolistin fiilinki. Kaikki voitava oli tehty: mm. carmolista, propolmaxia ja kyypakkausta oli nautittu pitkin päivään. Ei oo häävit eväät, mutta Herramme Jeesus on kingi. Enemmän ku 13 kyypakkausta ja kaikki mediciinit yhteensä.

`Bout klo 16:36 astuimme stagelle valloittamaan Raahen nuorta seurakuntaa. Gloria haihtui yllättäen aika pian. Sen verran apuja ylhäältä tuli notta keikka voitiin laulaa loppuun. Ei kai se sundi nyt mahottoman ihana voinu olla, mutta ääntä kuitenki lähti. Kaikenlaista koiruutta tapahtu kyllä keikan tiimellyksessä, mm. parit Gibsonin kielet helähti poikki ja mitä kaikkia. Keikkaaki yritettiin avata Junalla vaikka lista kerto eka biisin olevan Kesän. Kyllä voi olla Käläviän poika pihalla. Kertakaikkiaan! Kiitos Tumelle ojennuksesta! Ja pojille isot bonukset illan houstaamisesta. On ne eri poikia!
Summasummarumma aivan hieno keikka kuitenkin! Yleisö oli alusta lähtien hyvin messissä ja tunnelma oli rento lennokas. Levytki kävi kaupaks ko markkinoilla. Illan kruunas vielä keittiön tarjoamat kebabit ja ranskikset. Hyvä Turkki!

Kiitokset Raahen nuoret, Terho ja Pete ynnä muut työntekijät, keittiö, garmin, ruotsalainen autoteollisuus, ABC:n suklaa - ja vintagepulla ja etenki kiitos Jumalalle siitä että tämäkin keikka oli mahdollista toteuttaa!

Esa


TAKAISIN MEDIA -SIVULLE