Kuinkas se menikään... (Syvät vedet -albumin äänitykset: 4 biisin demosta kokopitkäksi levyksi)

Augustin uusin hengentuote kantaa nimeä Syvät vedet. Levyn teko käynnistyi oikeastaan jo syksyllä 2002, kun hankimme studiolaitteistoa ja plarasimme manuaalia. Päädyimme oman studion kasaamiseen siitä syystä, että saamme tehdä levyä rauhassa ja hioa sitä niin paljon kuin huvittaa, eikä kukaan ole hengittämässä niskaan. Mielestämme tämä myös kuuluu. Levyllä vallitsee rento tunnelma ja varsinkin luurikuuntelussa erottaa hyvin pieniä yksityiskohtia ja kerrostumia joita siellä on. Nyt oli myös mahdollisuus tuplata ja triplata kitaroita ja lauluja eikä ollut onnistumisen pakkoa. Levyllä on myös niitä tärkeitä ”ensimmäisiä ottoja”.

Tammikuussa 2003 aloitettiin sitten varsinainen työ. Sitä ennen oli täytynyt tehdä karsintaa laulujen suhteen kovalla kädellä. Potentiaalisia biisivaihtoehtoja oli noin tuplasti mitä levylle pystyi laittamaan. Haimme jo tuossa vaiheessa jonkinlaista kokonaisuutta, minkä takia levyltä joutui jättämään pois harmittavan hyviäkin ralleja.

Kokoonnuimme Kälviän Vuolteelle vanhaan ja tyhjillään olevaan maalaistaloon, jossa sitten Sami ja Juha aloittivat pohjien äänitykset. Pakkasta oli tylyt 30 astetta useampana päivänä. Mm. B52:n, Valtakunnan Hämärän ja Kiitoksen rumpu- ja bassoraidat äänitettiin tuolloin. Loput pohjat valmistuivat kevään aikana ja toukokuun puolella päästiin sitten kunnolla kitaroihin ja lauluihin käsiksi.

Kesä meni sitten kiitettävästi levyä vääntäen. Tahti oli yleensä sellainen yksi kitara tai lauluraita päivässä. Kesän loppuun mennessä kaikki alkoi olla purkissa ja elokuun paikkeilla siirryimme miksauspuuhiin. Se olikin työläämpää kuin olimme kuvitelleet ja miksaus jatkui oikeastaan masterointipäivään (25.9.) saakka. Jokainen biisi meni useampaan kertaan uusiksi, kun niitä kuunneltiin ”tuoreilla korvilla”. Miksauspäivät venyivät helposti yli 12 tunnin mittaisiksi, jolloin tuumasi usein ”zetori karata käsistä”.

Levynjulkkarikeikka oli kuitenkin sovittu jo elokuun puolella ja vaikka kiire meinasi tulla, niin ehdimme saada kaiken kuntoon. Tume väänsi kansia koko syyskuun ja välille niidenkin osalta pidettiin yhteistä palaveria, että päästiin yhteisymmärrykseen. Kannet kerkesivät painoon ajallaan ja komeathan nuo ovat.

Masterointi tapahtui Studio 57:ssa Masin johdolla ja näin saimme levyyn rutkasti lisää bottnea ja poweria. Masin kissat Raimo ja Terttu ansaitsevat erityiskiitoksen. Toivottavasti kerma maistui.

B52 (1999)

Levyn avausraidaksi päätyi tämä ”pommikonelaulu” joka on myös yleensä toimiva keikkabiisi. Tässä on sitä kuuluisaa ”rasvaa”! Eli ei olisi mennyt purkkiin ilman makkaraa ja Los Torosta (sinappi). C-osa onnistui yli odotusten ja ylipäänsä koko lauluun saatiin hieno tunnelma. Tekstiä voi tarkastella monelta kantilta.


Hiilipuolen pojat (2002)

Uudempaa materiaalia joka toimi alusta saakka hienosti. Biisissä on reggae-fiilistä ja komeaa kitaravallia. Rytmiryhmä kuin suoraan Jamaikalta. Huomioitavaa on myös pökerryttävät taustalaulut kerrossa. Falsetti kunniaan!


Välikysymys (2002)

Kuten laulun nimestäkin voi jo päätellä, tämän viisun tekstissä on poliittisia kielikuvia.

Laulu tasapainoilee ironian ja vakavuuden välillä. Yllättävän hankala biisi, jota oli vaikea saada rullaamaan, mutta onnistui lopulta kun hinkattiin. Vanhat seura-urut ovat piste i:n päälle.


Vastarannan kiiski (1998)

”Vastis” on ollut keikkasuosikki jo pitkään ja ansaitsi viimein päästä levylle. Tekstissä käsitellään yksinäisyyttä. Kitaroita on taas leveästi ja biisissä on draivia. Huomion arvoista on Junnun texas-kitara ja djembe lopussa. Toimii!


Valtakunta (1998)

Levy sai nimensä tämän biisin mukaan: ”Syvät vedet meitä kuljettaa…”. Tästä tuli parempi kuin uskalsi odottaa. U2 kitaroita on ja tunnelmaa myös. Keskeinen biisi keskellä levyä. Herkkä tunnelma ja jännite säilyy loppuun asti.


Hämärä (1997)

”Hämis” on levyn vanhin kappale ja siitä löytyykin jotain alkuvoimaa. Halusimme tähän rouheita kitaroita ja kellarimeinikiä. Rokkenroll!


Vihreä Zetor (2003)

Zetori on kantria. Tuorein kappale levyllä joka keikalla saamansa suosion perusteella piti saada mukaan. Häpeilemättömän melodinen ja kepeä ralli jossa lienee hitti-ainesta.


Taivas (2002)

Huoleton hurlumhei kappale joka on sävelletty Suomen suvessa auringon paistaessa. Alkuperäinen idea oli enemmän kantria josta tulikin enemmän groovea. Äänittäessä pääsimme vaikeuksien kautta voiton puolelle.


Kiitos (2002)

Ehkä levyn tasapainoisin biisi. Selkeä ja seesteinen ilman mitään turhia kiemuroita. Asiapitoisuus on vaikuttavaa. Junnun käsialaa.


Isänmaa (1999)

Onnellinen loppu. Tässä on vain kaikki kohdallaan. Antakoon tämäkin kappale ikävää Isänmaahan joka ylhäällä on.