Joensuu 28.9.2006

Kaukana kotoa - tour starttasi Tampereelta n. klo 9:oo. Ennen kuin bussi oli lastattu täyteen monenlaista oli onneksi ja onnettomuudeksi tapahtunut. Edellisenä iltana Kälviällä pahaa aavistamaton kolmikko Juha, Esa ja Otto(Samin stuntti) latasivat pienen omakotitalon kokoiseen peräkärryyn soittimet ja Elvis-puvut mukaan. Vetoautoksi osoittautui lopulta Juhan epäluotettava ruotsalainen auto. Valuimme liikkeelle vesisadetta ja luonnonlakeja uhmaten jo valmiiksi myöhässä. Tunnelma oli melko luottavainen kunnes tuo epäreilu ruotsalainen ajoneuvo jätti meidät ja laukesi perähärmän peltojen keskelle. Kaikkia melkein itketti. Katkeruus härmää ja ruotsia kohtaan valtasi hetkeksi mielet. Mainittakoon, että sillä välin Tuomo oli jo onnellisesti Tampereella, junalla kun meni. Meitä ei naurattanut. Vietimme härmän peltojen keskellä monta yön pimeää ja pitkää tuntia. Neuvokkaana poikana Juha kuitenkin soitti apuvoimat paikalle. Vaihdoimme vetoauton toiseen ruotsalaiseen(!!!) joka kuitenkin veti meidät lopulta perille Tre:lle. Kello oli hapokkaasti aamu 5. Nautimme parin tunnen yöunet.

Aamulla kuitenkin Juhana keitti meille mahtavat puurot ja kaffit. Roudasimme ja astuimme bussiin jossa smells like dingo. Paikalla olivat onnellisesti myös Sebastian, Lasse, Pasi ja Ville.

Saavuimme iltapvällä Noljakan hienoon kirkkoon jossa Terho oli meitä vastassa. Roudasimme tehokkaasti ja kämmenet hellinä. Ville opasti meitä keltanokkia kuinka hommat pelittää. Päivän aikana oli käynyt selväksi että solistin ääni oli oleva illalla mielenkiintoinen. Vähintäänkin käheä raspikurkku. Sitä se oli ja paljon muuta. Väkeä olisi joensuulaiset mahtunut upeaan kirkkoonne vieläkin enemmän, mutta kiitos kuitenkin teille jotka paikalle tulitte. Uskon että meillä oli hyvä ilta. Te paikalliset jotka ette tulleet, teillä oli parempi olla hyvä syy poissaoloon! Tämä oli kuitenkin kieruteen avauskeikka. Ja ok sellainen. Kiitos Villelle säädöistä! Kiitos isäntä Terholle järjestelyistä ja vielä Kiitos Hotelli Aadalle mainiosta aamupalasta!




Lahti 29.9.2006

Syötyämme täyttävästi Joensuun aamupalat moonliner livahti vääjäämättä etelämmäs. Bussimatka kului jälleen gran turismo turnajaisten merkeissä. Oikeasti kukaan ei vielä kovin hyvin osaa sitä pelata. Matkalla Junnu löysi Neumannin konjakkipullon linerin penkin välistä, mistä olimme porukalla hermona. Heinolassa söimme lindstömin Teboil pihvit ja pian saavuimmekin jo Lahti cityyn. Valtava kaupunki jossa ei ole tarpeeksi bussipaikkoja Luther talon edessä. Hätävilkkua apuna käyttäen kuitenkin roudasimme jo kuin tottuneet ketut rivakasti pa:n kasaan. Tila oli kivan oloinen joskin kovasti kaikuisa taas. Soundcheckissä revimme kaikki pelihousut induktiosilmukan takia joka aiheutti Sepellekin melkein sydärin. Ystävällinen talonmummo oli keittänyt meille kahvit leiponut sämpylät. Kiitollisina nautimme maittavan välipalan ennen keikkaa.

Keikka alkoi ja loppui jälleen Esan kipeällä kurkulla, mutta muuten meíninki oli jo parempaa. Kaikki oli vähän paremmin kuin eilen. Se lupaa hyvää viimeisiä keikkoja aatellen ;).

Tämän päivän aikana Pasin vitsit aukeni muillekin kuin Lasselle. Pasi onkin oikeasti hauska kaveri! Otto(bassburger) söi kahden päivän aikana ainakin kolme hampurilaista. Ajoimme moolinerin Kälviälle ja Sepe, Lasse ja Pasi painuivat Tre:lle junalla. Matkalla kotiin katsoimme Oton kanssa Goo Goo Dolls DVD:tä joka on Oton lemppareita. Junnu ajo läpi yön niinkö rekkamies. Kiitos Mummolle hyvästä hoidosta, Lahden laumalle pienoiselle ja tietenkin Pasille, joka oli ehkä kanssamme kiertueella viimeistä kertaa.

Vaasa 2.10.2006

Viikonloppu levossa teki kutaa koko ryhmälle. Maanantaina raahauduimme back to bisnes ja puolilta päivin bussin nokka käännettiin kohti etelää. Junnu oli mennyt jo edellisenä päivänä paikan päälle haistelemaan Vaasan merikarkeita tuulia. Juice, Tume, Ottoman ja Esaias huudattivat keikkavolvoa kunnes saapuivat viimein tukkimaan keskustan kadut. Roudausten tiimellyksessä paikalle saapuivat Junnu, Sepe, Lasse ja yllättäen myös Pasi. Great Pasi! Upea Luther talo oli pian keikkakunnossa vaikkei voimavirtaa ollutkaan käytössä. Meininki oli kuitenkin voimallinen parin päivän lepäämisen jälkeen! Mattikin saapui ennen keikkaa kiertuekingiksi levypöytävastaavaksi ja roudaripäälliköksi.

Olipa kiva soittaa kun solisti ei nolannut epähuomiossa koko bändiä raspikurkullaan. Puhelakossa olleet äänihuulet toimivat nyt lähes hyvin. Vaasan kultakurkkuiset evankeliset opiskelijat olivat ilahduttavan monilukuisina läsnä. Iltamessu keikan päälle oli kirsikka kakun päälle ja ravitsi rääkkintyneet kehäraakki muusikot koko viikoksi!

Luther talolta ajoimme Lepikkoon yöpymään. Olimme silmät ymmyrkäisinä hienosta leirikeskuksesta, iltapalasta, pingispöydästä, pöytäjalkapallosta ja Roger Mooresta joka viihdytti meitä tovin. Ennen nukkumaanmenoa teimme ostoslistan seuraavalle päivälle Top Soundiin: Pojille Oranget, sähkörummut, pikkumikseri, mandoliini, huuliharppu jne.

Kiitos Mustille tsemmpauksesta ja järkkäyksistä! Kiitos tytölle pizzasta ja teestä! Kiitos teille Vaasan EO!


Seinäjoki 3.10.2006

Voiko ihanammin aamu enää alkaa! Leirikeskuksen emäntä oli keittänyt meille sellaisen aamupalan että voi että! Söimme ja söimme ja söimme ja sen jälkeen pelasimme ja vähän vielä pelasimme pingistä ja pöytäfudista. Juha vauhkoontui pingiksessä pingpong(Oton termi) asteelle, siis täysin hurmioon. Muutkin villintyivät pelottavalla tavalla pelien tiimellyksessä. Erikoinen aamupäivä siis kaiken kaikkiaan, mutta epäilemättä tarpeellinen. Leirikeskuksen sauna kruunasi kaiken ja vielä emännän täydellisesti maustettu jauhelihakeitto. Tuomo pakotti meidät katsomaan lähtiessä katsomaan Mustasaareen maailman pisintä siltaa. Olihan se ihan hieno ja pitkä joo.

Soundcheck oli sovittu klo 16 Seinäjokisaliin joten kävimme ennen sitä Top Soundissa as we spoke. Myyjä tyrmäsi tylysti hehkuttamamme oranget ja tyrkytti Tumelle Kochin putkivermettä. Aivan hyvältä sekin soundasi. Esa oli hurmiossa Gibsonin humminbirdistä joka oli ältsin hyvä tietenkin koska se oli Gibson, kitaroiden mersu. Lopulta Juha osti maailman parhaan haikkatelineen ja muut kieliä ja Lasse choruksen.

Seinäjoki salissa oli merikarkeutta havaittavissa. Upeeaa paikka jossa valot oli jo valmiina. Säästyimme täydelliseltä roudauskokemukselta. Sebastian Sennheiser räätälöi melle taas hyvät soundit. Kiire tuli taas ja keikka alkoi suunnilleen lennosta. Selvisimme siitä kuitenkin. Yleisö tuntui pitävän illasta. August ja Lasse&co on hyvä tiimi! Vielä muutama paikka oli tyhjänä 500 hengen salissa:)

Kiitos Vaasan emäntä ja isäntä(sanunalämmittäjä)! Kiitos Top Soundin myyjät! Kiitos Seinäjoki-salin henkilökunta ja Musti&Seinäjoen crew!


Oulu 4.10.2006

Kun massiivisen Seinäjokisalin uumenista saatiin tavarat taas autoon, oli päästävä vielä nälästä eroon. Ratkaisuna tähän oli vain yksi ja ainoa, Jerikon grilli. Bassburger Otto Osti semmoset eväät, että heikommat alta pois ja netti kiinni; ranskalaiset makkaralla, hot dog ja kerroshampurilainen. Jos noilla ei nälkä lähe, niin millä sitten? Muillekin rasva maistui ja matka Kälviälle alkoi.

Reilut 6:n tunnin unet siis kotona, ja aamulla kohti Oulua. Väsymystä havaittavissa, mutta myös toivoa näkyvissä. Väsyneimmät nukkui vielä matkalla. Ouluun saavuttiin suht. ajoissa, koska tiedossa keikat klo 13.45 ja 18.30. Siispä kamat sisälle ja pystyyn. Seppo alkoi säätää kappeli-saundeja kohdilleen. Edelleen aikaa oli ja kerettiin jopa syömään yliopistolle ennen keikkaa. Makaroonilootat naamaan ja kohti päiväkeikkaa. Oulun EO-porukka oli jakanut 800 flaieria kampuksella mainostaen päivän ja illan tapahtumia. Muutenkin infoaominen ja mainostus, sekä ihmisten rohkaiseminen oli omaa luokkaansa! Kiitos OULU! Päivän tapahtumaan olikin eksynyt mukavasti väkeä. Sanotaan, että kiertueen ensimmäiseksi päiväkeikaksi varsin bra.

Keikan jälkeen kaffit, sitten hinkattiin vielä muutama biisi iltaa varten buenoksi. Vielä välipalaa, köllöttelyä ym. bussissa ennen iltaa. Illan keikka jäikin historiaan hienona kokemuksena. Väkeä oli ja tunnelma erittäin mainio!!!! Juna-biisin kruunasi Lassen tekemä video ja Tuomon ja Oton chalalala-stemmat! -Kertakaikkiaan!! Kiitos vielä yöpaikan järjestäjille! Nyt matkalla kohti Lordin kotikulmia, GPS neuvoo kuskia...

Rovaniemi 5.10.2006

Saavuimme Joulupukin kotikaupunkiin n. klo 10:30. Suuntasimme moonlinerin nokan viisaiden ihmisten luokse, yliopiston pihaan. Tarkoituksena oli soittaa klo 14:00 yliopiston kahvila Loviisassa. Lasse peruutti jälleen pramiasti bussin hyville roudaus etäisyyksille. Pohjanlahden lempeät puhallukset olivat vaihtuneet jäämeren merikarkeaan viimaan. No, pipo päähän ja kaapit kantoon! Kahvilasetti oli akustinen, joten vältyimme liialta roudaukselta. Palellutimme hetkeksi lappilaiset kahvin juojat ja pullan syöjät pitämällä tylysti roudaajan oikeudella ovet selällään. Anteeksi arvon kahvilanasiakkaat! Söimme hyvin yliopiston ruokalassa maittavat ja “joillekin” hyvin edulliset muonat.
Tsekkasimme soundit lyhyesti ja odottelimme rauhassa mitä tuleman pitää. Rovaniemen ihmiset osoittautuivat hyvin ystävällisiksi vaikka tunkeuduimme röyhkeästi Evankeliumin asialla tieteen tyyssijaan. Oli oikein mukavaa soitella leppoisasti puoliakustisena. Paikalla oli laskutavasta riippuen sopivasti/hyvin paljon ihmisiä. Vastaanotto oli joka tapauksessa lämmin ja vastaanottavainen.

Kolmen maissa ajoimme sitten kamat paikallisen viihdepaikka Wiljamin pihaan. Tila osoittautui kerrassaan parhaaksi mahdolliseksi rokkauspaikaksi. Ei kaikua, iso lava, nouseva katsomo ja vielä valoja monta kiloa katossa. Juha pääsi ensimmäistä kertaa kiertueen aikana soittamaan kapuloilla niin kuin rumpali aina pitäisi päästä!!! Seppo oli jälleen kuitenkin helteessä vaativien bändiläisten seassa. Vaadimme nykyään aina(varsinkin Otto) Jeremyä(Camp) kamojen kasaamis musaksi. Seppo kestää meitä oivallisesti. Kiitos ja anteeksi!

Keikka alkoi hämmennyksen vallassa: Oliko näin hyvä soitto paikka mahdollinen. Olimme pienen ylilatauksen vallassa ja virheet värittivät keikkaa. Rovaniemen innokas yleisö kuitenkin oli armollinen meitä kohtaan ja kannusti pohjanmaan poikia yli pahojenkin koomausten. Lasse jatkoi samalla linjalla tekniikan takellellessa. Lasse kuitenkin tsemppasi taistelijan lailla ja hoiti hommansa kuin kone. Illasta muodostui kaiken kaikkiaan lopulta mahtava! Yleisön ja bändin välillä oli poikkeuksellisen hyvä yhteys. Saimme keikan aikana tietää jopa mistä saa lordikebabia ja paljonko se maksaa. Ennen kaikkea kuitenkin kirkas evankeliumi oli pääosassa. Toivottavasti jollekin se tuli avuksi ja meille muille ainakin matkaevääksi.

Otto tsemppasi meidät tänään mahtavaan roudauskuntoon ja kamat olivat autossa ja autosta pois törkeällä vauhdilla. Ajoimme yöksi nukkumaan Ounasvaaraan hotelliin maailmankatolle nukkumaan. Paikalla meitä odotti pöydissä porosalaatit. Ou gurmee!!
Elämysten päivän jälkeen hiukan unta palloon ja aamulla saunaan ja kunnon aamupalat kitusiin. Kiitos Joulupukki ja tontut, yliopisto, nuori EO ja etenkin sen avuliaat tyttöset, Wiljami crew ja Ounasvaaran maistuvat porot!


Kokkola 6.10.2006

Lordikebabit jäivät syömättä, mutta porojen valtakunnasta oli lähdettävä pois ja kohti uusia seikkailuja. Ei muutakin navigaattori laulamaan ja pojat ajamaan. Aika monelle tässä vaiheessa maistui nukkumapaikat bussin perällä. Pattijoella tilannekatsaus ja pullaa kitusiin. Hyvä pulla voi joskus käydä ateriasta! Todistimme sen. Matka meni nopeasti jos/kun oli mahdollista ottaa rennosti nukkuen tai pelaten ja DVD:tä katsellessa. Olimme yllättävän pian kotikulmilla. Suuntasimme Backstage cafeen ja eikun hätävilkku roudingit käyntiin. Kunnon bändi sotkee kaupungin liikenteen saapuessaan paikalle. Me olemme tehneet sen jo aika monesti. Sauna-ahon Pekka oli meitä vastassa opastaen väsyneitä matkaajia. Viikon kiertue alkoi jo tuntua, mutta toisaalta hyvin menneet viimepäivät antoivat energiaa. Ottokin sai viimeiselle keikalleen kasattua kunnon bassokompleksin. Jätkä oli ekstaasissa! Tuttu paikka, vaikkakin pieni enteili hyvää iltaa. Kamat kasaan saatuamme Korhosen Tatu&Co. vei meidät Pedrinakseen nauttimaan “kevyttä” kenttäeinestä. Käy se soundcheck näinkin! Pyörimme kuitenkin takaisin pääkallopaikalle jossa meitä odottivatkin illan special quest Riikka Hertteli ja paluun tekevä mestaribassman Sami. Hienoa Sami että olet back! Pikainen tsekki ja reenaus. Kaikki tuntui toimivan.

Väkeä valui paikalle tupa täyteen ja ilta saattoi alkaa. Viimeinen juna ja Lassen videotykitykset käynnistivät illan. Olo oli kodikas. Riikka auttoi meitä riemastuttavasti yhteislauluissa. Sami ja Otto vuorottelivat basson varressa ja enkooret pojat vetivät yhdessä. 2 basistia yhtaikaa lavalla kuulostaa katastrofilta, mutta nämä pojat eivät olekaan mitä tahansa bassonnyplääjiä! Yleisön vastaanotto oli mahtavaa! Otto otti yleisönsä viimeisellä keikallaan. Kiitos Otto, the one and only truly Bassburger!!! We love ya! Ylitit kaikki odotukset ja olit todellinen Augusti! Toivotaan ja uskotaan että tästä kiertueesta jäi sulle enemmänkin kuin vain känsät käteen roudauksesta. Kiitos Tatu ja Pekka Kokkolan srk! Kiitos Kokkolbyn EO ja Kälviän uskolliset kannustajat ja tukijoukot!

Kiertueella on ollut oikeastaan koko ajan nouseva suora. Nyt soitot sujuu ja laulajan äänikin on auki. Parasta kaikessa on ollut kuitenkin hyvän Jumalan huolenpito ja hoito koko ajan. Se on uskomatonta!!! Odotamme tulevia! Hämeenlinna, Tre, Tku, tulossa ollaan!


Hämeenlinna 12.10.2006

Aamunkoin hämärässä valossa August ja Hillo, alias Timo Hietala käynnisteli matkailu-Mersua Kälviällä. Timo lähti meitä roudamaan ja hoitelemaan valoja loppusessioihin. Etelänloma odotti. Samaan aikaan Tume ja savukoneenkuljettaja, roudari, valokuvaaja, levy/paitamyyntivastaava, bussikuski Janne Parpala olivat ajaneet junaa hapoilla Oulusta jo monta tuntia. Kokkolan asemilta noudimme pojat kyytiin ja suunnaksi otettiin Jalasjärven juustoportti. Lähdimme matkaan taistelijan asenteella! Juustokeitaalla juustot ja hillot kitusiin ja on the road again! Suuntana Nokia ja myöhemmin vielä Hämeenlinna. Mersu lauloi ja matka meni muutenkin hyvin, kiehuvaa auton akkua(löytyi kuskin penkin alta myöhemmin) lukuun ottamatta. Nokialle oli saapunut vain muutamia minuutteja aikaisemmin Sebastian ja Juhana. Myös Lasse hiippaili pian paikalle. Miehet bussiin ja bussi käyntiin. Tai eipä sittenkään!!!! à Haloo, kuuleeko starttimoottori?! Ei vastausta… Tässä vaiheessa ei voinut todeta muuta kuin että voihan VOLVO! Onneks tälläkertaa ei oltu härmän perällä. Mutta silti!
Muutamia puhelinyhteyksiä, uutta relettä paikalliselta huoltamolta jne. Mutta kiitos bussin kotikorjaamon ohjeiden ja Timon työkalupakin, lineriin satiin jo jotain elämää. Vanhoina sähkömiehinä vaihdettiin lopulta parit henkilöauton moottorin kokoiset akut viihdepuolelta moottoripuolelle, ja johan pölähti savut putkesta! Äkkiä keula kohti Hämeenlinnaa. Taas myöhässä, mutta kuitenkin!
Etelän leveää moottoritietä pitkin on mukava ajella, ja paikallinen kodikas Luther-talo olikin pian edessämme. Ei muuta kuin taas kadun liikenne hetkeksi stoppiin, jotta sai auton ahtaasta portista sisäpihalle. Kamat kantoon ja setit pystyyn. Aikaa oli lopulta lähes normaalisti(muutamia minuutteja), mistä olimme hyvillämme.

Lasse tsemppasi meidät taas lauteille, niin kuin jo monesti ennenkin. Oli viimeisen rutistuksen ensimmäinen veto. Paikalla oli murto-osa hämeenlinnan 55000 asukkaasta, mutta eipähän tarvinnut kuitenkaan yksin soitella. Komeasti kajahti Hämeenlinnassa ja tuntui hyvältä olla jälleen tositoimissa. Tästä oli taas hyvä jatkaa matkaa. Söimme matkalla Oton megamuistoateriat Hesessä ja painuimme Tampereelle saunaosastolle pitämään kriisipalaveria, kuuntelemaan Tumen Metallica-balladeja ja nukkumaan.
Kiitos ystävät, uudet ja vanhat siellä Hämeenlinnassa! Toivomme teille virvoittavia aikoja Herrassa!


Tampere 13.10.2006

Tampere! Are you ready?!? Aamusauna, kahvi, Junnun puurot ja mummon hillot. Siinäpä resepti jolla orkesteri heräili uuteen päivään. Ja mikäs siinä, olihan illalla tiedossa eksoottinen ulkoilmakonsertti lokakuun helteissä!! Päivällä oli jonkun verran luppoaikaa, joten eksyimme Epe´siin mm. Pate Mustajärven kanssa. Mukaan tarttui muutama Juha Tapion uutukaisäänilevy. Kävimme mutkan myös hulluilla päivillä, mikä oli erehdys. Paikkasimme tilannetta vohvelikahveilla ja suuntasimme roudanmaan keskustorille. Paikalle saapui pitkästä aikaa Ville ja Jari ja muitakin Tre:n gurmandeja.

Aikamme päiviteltyämme muusikon elämää ja kelejä, setti saatiin kasaan ja lava kuntoon. Valot aiheuttivat vain ylimääräistä päänvaivaa. Kuitenkin kuin absurdit alienit soundcheckasimme keskellä Tamperetta keskellä iltapäivää. Outo fiilis, mutta hyvä! Aina pitäisi checkata ulkoilmassa: Kuin lenkillä kävisi, ja ohikulkijatkin kuulevat evankeliumin! Annoimme vihdoin olla ja lähdimme nakkikeiton jämille Luther talolle. Norman(illan toinen artisti) oli jättänyt meille sitä vähän. Söimme Lassenkin edestä.
Ilta viileni ja pojat oli aralla mielellä. Sebastian oli hermostunut. Kax bändiä on vähintään tuplasti enemmän kuin yx. Mikä on vastaanotto? Tarkeneeko? Turhaa pelättiin. Norman sulatti Tamperelaisten sydämet jyhkeällä hevillä ja ihmiset olivat jo valmiiksi pähkinöinä kun Lasse & Augustit valtasivat lavan. Lämpötila n. 9 celciusta ja nousussa. Ei paha! Väkeäkin oli vaihteeksi kuin markkinoilla. Hyvä Tre! Bändi teki kaikkensa koomatakseen keikan. Ehkä ulkoilmakonsertissa tuli happihumala ja ajatus harhaili. Mutta ei se mitään. Hauskaa oli, lopulta! Illan lopulla virkavaltakin kävi ihmettelemässä meininkiä. Erikoinen, hieno kokemus. Tuntui hyvältä soittaa siellä missä ihmiset ovat. Toivottavasti joku sai jotain! Kiitos Tre:n EO ja muut kuulijat, kiitos Tre:n teatteri kärsivällisyydestä, kiitos ja anteeksi Junnun naapurin rouva kun solisti hiippaili parvekkeenne läpi aamupalalle.


Turku 14.10.2006

Uusi päivä valkeni kuin uuden karhean kiukaan vastukset konsanaan. Ulkoilmakeikan karaisemat ja jälleen kerran aamusaunan kuumentamat Augustit suuntasivat kamelikaravaanin lailla kohti Turkua. Matkalla tosin saimme ilon ja kunnian poiketa Nokialla tervehtimässä Lassen perhettä yhteisen ruokailuhetken merkeissä sekä perehtyä Lassen musisointiarsenaaliin. TexMex painotteiset herkut varustettuna lähes hengenvaarallisen tulisilla afrikkalaisilla maustekastikkeilla selättivät kaikki kiertueella koetut makuelämykset! Tästä ei päivä enää paljon paremmin voinut jatkua. Kiitos Lasse ja koko perhe!!!

Karavaani jatkoi matkaansa tässä vaiheessa kolmen ajoneuvon voimalla kohti Turun Luther kirkkoa, jossa paikallinen naulakko oli viedä osan Augusteista kanveesiin kesken roudauksen. Muistona tästä kuhmut Junnun ja Tumen takaraivoissa. Setti saatiin kasaan jo lähes rutiinilla, mutta äänikatselmusta vaivasi jälleen yhden mikrofoni-monitori-parin käsittämätön kierto-sihinä-ongelma, joka kuitenkin hävisi kuin itsestään muutamia minuutteja ennen keikan alkua. Sebastianilla lieni jo nitrot huulilla, mutta tilanne laukesi juuri ajoissa.

Turkulaisia osallistui EO:n vuosijuhlaan varsin mukavasti ja bändi kiertuemiehistöineen rutisti viimeisetkin mehut lopuillaan olevan EO75v-rundin eteen. Myös Lasse kunnostautui tällä kertaa soittohommissa, joten Turun yleisö oli etuoikeutetussa asemassa. Keikan loputtua olo oli enemmän ja vähemmän haikea. Vajaan kolmen viikon aikana toistakymmentä keikkaa oli kokemus, jonka olisi toivonut jatkuvan pidempäänkin. Kaikki hyvä loppuu aikanaan vai loppuuko. Joka tapauksessa tunteet olivat herkässä ja ajatukset vähintäänkin metrin pään yläpuolella, sillä kiertuelaisten suunnatessa kotimatkoilleen, lähes puolet kiertuelaisista jäi heti kättelyssä jumiin Luther-kirkon pihaan ja toinen puolisko löysi itsensä umpikujasta keskeltä Turkua. Kaikki tämä Juicen GPS-oppaan ollessa 5 min kuskien ulottumattomissa.Tekniikka on ihmeellistä ja elämä toisinaan vielä ihmeellisempää. Kaiken kaikkiaan bändi voi hyvillä mielin muistella mennyttä kiertuetta kaikkine säätöineen. Toivottavasti tästä kaikesta jäi jotain murua purtavaksi myös teille kaikille EO:laisille ja muuten vain paikanpäällä olleille. Elämä jatkuu ja kitarat surisee edelleen. Kiitos kaikille teille vanhoille ja uusille tuttavuuksille! Toivottavasti törmäillään jossain päin jatkossakin. Vielä ollaan matkalla, mutta koti lähestyy päivä päivältä. August vaikenee kiertueen osalta. Tsau!