TÄSTÄ ETUSIVULLE


STUDIOPÄIVÄKIRJA

Studiolta kuuluu jos jonkinlaista ja vieläpä lähes reaaliajassa! Tervetuloa siis "grillin ääreen":)

Pikalinkit

| Kesäkuu -pohjat |
| Kesäkuu - akkarit + Lauluja |
Kesäkuu - bassot + perkat |
| Elokuu - laulut |
| Syyskuu - kitarat + lauluja |
| Syys-Lokakuu - taustalaulut + extrasoittimet |


****

Studiopäiväkirja - 17.6.2007

“Onko tämä materiaalia?”

Eräänä kauniina sunnuntai-aamuna rumputaitelija Juha Niemi sekä tuottajaihmemies Jonas “MacGyver” Olsson suunnistivat studioon päämääränään muikeat rumpusoundit. Pojat kävivät tuumasta toimeen: Kalvon vaihtoa, virittämistä, mikkiasettelua… Juhan ylpeys ja lempilapsi Kumu ei kelvannut tällä kertaa, vaan virveliksi koitui Jonaksen syvä Ludwig. Hyvältähän tuo kuulostaa, Juhakin joutui katkerana tunnustamaan.

Tässä vaiheessa tähtisolistikin oli jo saapunut paikalle ajettuaan Kokkolaan kaksi kertaa. Toista kierrosta ei tehty huvin vuoksi vaan rumpali hyppyytti hakemaan vielä yhden virvelin reenikämpältä Kälviältä. Hain, näin ja koin. Pojat olivat tekevinään kovasti töitä kun solisti saapui. Kuitenkin heti melkein tuli lähtö syömään ja Kokkolan pizzeria palvelikin meitä hyvin.

Muonatauko pidetty ja asiaan. Pienen säädän jälkeen muutama otto “Viimeinen Juna” biisistä ja Mac Olsson oli tyytyväinen. Jonas tunnusti päätyneensä tuottajaksi nimenomaan kaikkien meidän idolin MacGyverin innoittamana. Phoenix foundationin jälkeen tuottaminen on lähimpänä ihmemiehen duunia. Kunnioitettavaa kunnianhimoa! Miehen editoidessa Junaa päätimme Juicen kanssa kisailla leikkisesti. Studio-olympialaiset kruunasivat päivän. Päivän lajeina olivat pituushyppy ilmanvauhtia ja sekä kuulantyöntö sählypallolla. Urheilutuokio virkisti meitä kovasti ja koimme kerrankin onnistumisen iloa. Tyyli oma, kuvat puhuvat puolestaan.



Junan ja olympicläisten jälkeen oli tunti aikaa, mikä päätettiin käyttää tehokkaasti. Juice tempaisi lihakset kipeänäkin “Kesällä kaikki on toisin” - biisin purkkiin ja Jonas diggaili as we speak. Toistaiseksi.

Summasummarum hieno päivä ja hyvä aloitus koko sessioille. Tätä on odotettu neljä vuotta(“Syvät vedet” 2003). Arvelen, että levystä on tulossa legendaarinen!

Esa.

****

Studiopäiväkirja - 18.6.2007

Juha ”Tico” Torres & Esa “Richie” Sambora

Venezuelasta joo.. Joskus todella erikoinen läpänheitto saa soiton svengaamaan. Tuottajamme Jonas osaa tämän osan psykologiasta. En yritä selittää, mutta kuvitelkaa nyt Bon Jovin “Livin on a prayer” lattariversiona… Että näin :)

Aikaiset aamuherätykset ja muusikko eivät ole hyvä yhtälö. Aloitimme tänään työt klo 16 ihan vain arkirealismista johtuen. “Ticolla” oli tänään normipäivä ja herätys sen mukainen: 06:50. Todella karua.
Tavoitteena oli jälleen saada kahden biisin rummut narulle. Jonaksen viimeisteltyä edellisen päivän Kesäbiisin Tico ja Richie heittäytyivät “Pietarin laulun” kimppuun. Hapoilla, mutta kuitenkin. Jonkin verran oli käynnistysvaikeuksia mutta taistelimme biisin läpi, muutaman kerran. Biisi koki vielä tässä vaiheessa sovituksellisia muutoksia. Luovuimme mm. yhdestä kertosäkeestä ja rasmuskompista.

Editointivaiheessa suunnistimme jälleen Juhan kanssa ulos. Olympialaiset jatkuivat tänään uljaalla petankki-pelillä. Alku sujui tasaisissa merkeissä, vaan loppua kohden alkoi Ticotico nöyryyttää Richiä pahemman kerran. Muutaman 6-0 kierroksen jälkeen oli aika lopettaa ja tunnustaa tosiasiat: Muusikon elämä on parhaimmillaan kun tapahtuu, ja hyvä on parhaan pahin vihollinen.

Virallisen pelitauon jälkeen paljastui että pätkä pietaria oli vielä soitettava. Soitimme kunnes oli valmista, toistaiseksi.
Hetken muonituksen (kahvia ja herkullisia kaurakeksejä) jälkeen oli aika seuraavan kappaleen. Ristillä riippuva mies on yksi uusimmista biiseistä ja koko orkesterin + Juunaksen lemppareita tulevalle levylle. Kappaleen tempoa laskettiin aika rajusti mikä paransi huomattavasti meininkiä. Tico oli lämmennyt tässä vaiheessa jo liekkeihin. Mies veti kuin parhaimpina Venezuelan päivinä. Hyvä Juiz!!

Enempää tarina ei kerro koska allekirjoittanutta kutsuivat perheenisän velvollisuudet. Tuottaja ja rumpali vaikenevat. Studio on vaarallinen paikka… Huomiseen!

Esa.

Psst: Ai niin: Rukousapua otetaan vastaan tämän levytyksen johdosta. Toistaiseksi kaikki on sujunut mukavasti, mistä olemme kiitollisia. Pyyntömme on, että näin saisi jatkua.

****

Studiopäiväkirja - 19.6.2007


“Olet maan päällä kuubalainen…”

Herra tuottaja on hauska, mutta vaativa heppu. Rumputaiteilija Juice sai paiskoa tänään kannuja olan takaa. Voi sanoa että kyllä kannatti: Kolmen biisin rumpupohjat tallentui ansiokkaasti (epäluotettavan) Macintoshin syövereihin. Sanojen vääntelyn ohella syntyi hienoa jälkeä. “Vala(i)skoon“, “Kaukana kotoa II” ja “Sytytä” oli päivän saldo. Näistä KK II ja Sytytä oli ne biisit joita Juiz pelkäsi eniten. Kuitenkin selviytyi voittajana Victorystudion taisteluista. Hyvä Juice!

Päivä alkoi Juunaksen tarinalla satakaksikymmentä vuotta vanhasta valaasta jonka jälkeen olikin rentoa ruveta paukuttelemaan. Sytytä sai aivan uudenlaisen lopetuksen, semmosen “näitä ne nuoret on tykänny laittaa…” -tyylisen. Ei paljasteta liikaa, mutta sanottava on, että aivan awesome siitä lopulta tuli.
Soiton ohessa söimme maittavia eväitä joista mainittakoon edelleen herkulliset kaurakeksit sekä uutuutena vanhan liiton neekeripusut. Aiettä! Kuvien perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä. Anteeksi brunberg ja muut einestuottajat!

Päivän olympialaji oli footbag. “Sitä ne nuoret on tykänny pelata”. Havaitsimme että laji on kovasti haastava pelata sandaaleilla ja lisäksi käy kunnon päälle. Tuota nuorten peliä tullaan näissä sessioissa todnäk. pelailemaan vielä toisenkin kerran. Paremmuutta ei tällä kertaa voitu ratkaista, koska kyseessähän on joukkuelaji.

August-tiimi kiittää taas Taivaan Isää suotuisista kompeista ja filleistä! Komppi rullaa vielä ainakin huomenna, minkä jälkeen on akustisen kitaran ja basson vuoro. Tällä hetkellä ollaan yli (vai ali?) odotusten aikataulussa, mikä voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Ei siitä kuitenkaan vielä sen enempää. Jonas sanoi että tästä voi tulla erittäin hyvä levy. (Ehkä) Paras!

Esa.

****

Studiopäiväkirja - 20.6.2007

“…Meillä on ongelma, oikeesti!”

Oikeesti tuumas Augustin laulumieski säikähtää kun herra tuottaja näin virkkoi heti päivän alkuun. Joillekin ongelmat on vain sitä että kesäloma alkaa ja jääkaapissa on 6 kpl ylittämättömän maukasta jäätelötuuttia. Ai niin, pakastin ei toimi ja miehiä on vain kolme. Mitäs nyt?

Spekulaatiot siitä että bändillä olis jotain ongelmia voidaan siis lopettaa tähän paikkaan. Kyllähän se joskus on ongelma kun kesäloma alkaa, eikä tiedä mitä tekis. Juice alias Ticolla ei kuitenkaan ollut tekemisen puutetta. Kolme biisiä oli vielä soitettavana ja kaks jäätelöä syömättä. Oi onnea!

Alkuun Tico oli taas vähä jäykän sorttinen kaveri mutta kyllä taas rupes irtoamaan kuolematonta rumputaidetta tyyliin Jamaika vs. Ruotsalo (=Ticon kotikylä). Aika jätkä tuo meidän Juha!
Päivä lähti käyntiin footbagilla Jounaksen viimeistellessä edellisen päivän juttuja. Vähän oli hakemista tuon joukkuepelin kans vielä. Oli siis parasta lähteä soittopuuhiin. Eka viisu oli “Tyttö pieni” jota ei kauaa tarvinut naputella. Suurin vaikeus oli saada jouhevasti äänitettyä tuo vispilöistä kapulaan tarttuminen. Eikä sekään nyt mikään ONGELMA ollut. Paljastetaan kuitenkin että vessapaperi on välttämätöntä soittaessa vispilöitä. Eimeejakeluuneihän?!?

Editointivaiheessa käytiin taas Juicen kans hieromassa joukkuepelin saloja ja johan nyt alkoi pelikin rullata. Uusi ennätys ja tyyli ennen kaikkea! Kuva kertoo enemmän kuin Käläviän miehen sanat. Hieno laji tuo ja olympialaiset on muutenki hieno asia!

Pelailun tiimellyksestä oli palattava sorvin ääreen. Jonossa oli seuraavana “Ääretön” joka totta tosiaan on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen. Biisi on kallistumassa pahasti tuonne Texasin suuntaan. Lue: Kantri.
Tässä viisussa näkyy taas Jonas-pojan nerous. Lisäksi J on vielä hyvä kannustamaan. Väkevä-kyltti kesken täydellisen koomauksen ei voi olla vaikuttamatta positiivisesti.

Aikaa oli vielä kahden biisin jälkeen. Viimeisenä oli vuorossa varjelija johon piti vähän säätää virettä ja hakea saundia. Oltiin totisesti loppusuoralla Juicen osalta. Pari tunteikasta ottoa ja tämäkin viisu oli selvä. Olimme tyytyväisiä. Harjoittelu on ystävät tärkeä ja helpottava asia. Sen todisti meille neljän päivän aikana rumputaitelija Juha Niemi.

Saimme siis rummut nauhoitettua etuajassa. Tätä ei Jonaksellekaan ole tapahtunut koskaan ennen. Mutta eihän se mikään ihme ole. Studio kun on täynnä ihmemiehiä. Huomenna aloitamme akustisen kitaran äänityksen. Silloin allekirjoittanut on tulessa Jea! Memphis kiittää ja kuittaa, Elvis has left the building.

PS: Tähän loppuun vielä yleisökysymys kaikille: Onko Grand Canyon mielestäsi a) Iso kuoppa b) Upea luonnonihme c) Vessa?

Esa.

TÄSTÄ ETUSIVULLE

****


Studiopäiväkirja - 21.6.07

“Arvaa mitä, soita paremmin!”

Rummut siis uljaasti jo purkissa. Oli aika kääntää katseet kohti akustisen kitaran äänityksiä. Gibsoniin oli vaihdettu kielet ja kaiken piti olla jees. Vaan ei. Soundia etsittiin pari tuntia mutta Jonas ei ollut tyytyväinen. Neumann 69 ja kumppanit ei saaneet poimittua sellaista hunajaista ääntä mitä toivoimme. Kitarassa vika siis.
Ei auttanut kuin Amerikan-herkun nöyrtyä. Luotimme tuottajaan lähdimme hakemaan alavetelistä jotakin lööf-akkaria. Ja sinnehän se paikalliselle ABC:lle toi meille muuan Wiikman joka kitaran omistaa. Kiitimme ja kurvasimme takaisin Kokkolaan. Matkalla Juunas soitti meille aivan älyttömän legendaarista biisejä mersun stereoista. Kälviän pojat olivat pähkinöinä. Huey Lewis tuli J:n kaapista ulos. Kaikkein hienointa on kuitenkin se, että myös Juunas digailee kantria, tai siis countrya.

Studiolla jälleen. Olssonin poika soitti paikalliselle kitarakorjaajalle joka lupasi katsastaa gibsonin seuraavana aamuna(klo 12). Kävimme Loefin kimppuun ja totesimme sen rumaksi mutta aivan hyvin soivaksi soittimeksi. Nyt oli kuitenkin löydyttävä jotakin erilaista. Asialliseksi avuksi osoittautui Sallin Karin amerikoista muinoin tuotu Yamaha josta oli pohjaa paikkailtu ym. Joka tapauksessa Jonas piti sen saundista koska se “ei yritä olla mitään mitä se ei ole”. Selvä!

Amerikan Yamahalla soitin vielä illan lopuksi “Kesällä…” ja “Sytytä” biisit. Päädyimme siihen ettei tämä kitara “ongelma” välttämättä huono asia koska joudumme joktap käyttämään eri kitaroita eri biiseihin. Tänään oli jammun vuoro.

Joutui Kälviän presidentti nöyrtymään kitaransa kanssa. Hyvä kuitenkin että meillä on tuottaja joka ei tee kompromisseja. Tämän asian myönsi myös Kälviän kenraali J. Niemi joka ansiokkaasti oli messis.

Esa.

****

Studiopäiväkirja - 22.6.07

“Voit soittaa asianajalleni”

Aloitimme aamusta koska Juhannus painoi päälle ja menoja oli illemmalla yhdellä sun toisella. Junnu oli geimeissä mukana, hapoilla mutta kuitenkin. Mies oli saapunut ihmisiin aamuyöstä ja valppaana oli noutamassa meikää klo 9:40. Itsekin olin nukkunut huonosti yön. Sen verran pyöri studiot mielessä ettei saanut nollattua tilannetta.

Päivän kitaraksi osoittautui Loef, made in Kruunupyy. “Ristillä riippuva mies“, “Pietarin laulu” ja “Valaiskoon” päivän saldona. Aivan ok.
Viikon aikana on jutut käyneet jo sen verran levottomiksi, että asioita uhkaillaan hoitaa jo (leikisti)lakimiesten kautta. Onneksi olemme rauhallisia miehiä emmekä juuri riehu. Junnu teki allekirjoittaneelle oman uhkailukyltin, mikä kyllä helpotti tilannetta. Ei ole helppoa olla tarkkaamon lasin “sillä” puolen.

Junnu vei Gibsonin huoltoon jo yllättävän aikaisin. Ei olisi kannattanut. Kaveri ei ollut työkykyinen. Jos otat, et duunaa! Kitarassa ei kuulemma ollut mitään vikaa, se oli vain aivan paska!?!? Semmosta.

Loefillä tulimme kuitenkin hyvin toimeen. Kitaran on pikkukoppainen ja dynaaminen. Päivän biiseihin se istui mainiosti.

Juho Niemelä, tuo Kälviän lahja Callistolle ilahdutti meitä vierailullaan. Kiva Juho kun kävit tsemppaamassa! Jätkä oli laittanut uudet Sunit ja oli aika fillareissa niistä. Samoin kuin Jonas on “uudesta” mikseristään jonka osti eller anasti svenska teatterista Helsingistä. Laite on iso kuin hirvi ja muutenkin muikea, etenkin sen sisältö. Jonas haluaisi äänittää sillä jotakin meidän levylle. Emmimme hiukan. No, ehkä.

Päivän lopuksi Jonas editoi vielä hiukan. Keskustelimme tulevista, lähinnä kuinka köyhä bändi August on finanssipoliittisesti, ja kuinka hyvä olisi, että jostakin ilmestyisi joku joka kustantaisi levyn. Tärkeintä on kuitenkin se että levystä on tulossa todella hyvä!

Esa.

****

Studiopäiväkirja - 25.6.07

"Täyspitkää kasettia”

Uusi äänitysviikko aukeni vähän turhan aikaisin, mutta aukeni kuitenkin. Olin klo 8:45 hakemassa Tumea ja sieltähän se veijari kömpi kyytiin. Oli vielä hiukan hapoilla Italian matkasta. Eiköhän se helpota kun pääsee taas back to business ja helteet hellittää.

Saavuimme studiolle `bout yht`aikaa Jonaksen kans. Sallin isäntäkin viuhahti hakemaan postia aamutuimaan. Hymyili meille ovelasti. Aika äijä!

Aika unisena käynnistimme koneet ja viritimme akkaria paraatikuntoon. Uunituoreet Elixirit helisivät Loefissä muikeasti. Kohtalainen kitarahan se on vaikkei Amerikan ihme.

Jounas oli ilmeisesti kiillottanut uutta tiskiään pikkutunneille. Sen verran onnellisesti haukotteli tuottajasankari. Pikku hiljaa pääsimme kuitenkin asiaan.

Viikon ensimmäisenä viisuna sai kunnian olla “Ääretön”. Jounas oli kehitellyt niin spesiaali-Texas-näppäilyt että meikäläinen oli saanut hinkata sitä kuukauden. Monenlaista muutakin hässäkkä mm. hankalia taimi-juttuja oli tässä biisissä. Loef toimi tässä(kin) erittäin hienosti.

Äärettömän jälkeen oli vuorossa “Kaukana kotoa II”. Tuo Juunaksen unelmien laulu. Ja arvatkaa mikä teki kitarannyplääjän niin onnelliseksi: Giiibbsooonn! Tume kävi roudaamassa uudet kielet siihen ja kylläpä toimi upeasti. Elixirit ei jostain syystä pelittäny Victory audion tiloissa Amerikan herkussa. Epäilemme että syynä on tuo Porilainen Neumann tai sitten ne SSL:n etuasteet. Ainakin Mac ja monasti myös Pro Tools. Gibsonille kelpaa vain paras ja luotettavin.

Tässä välissä koimme ihanan jälleennäkemisen. Otto Iivari, tuo aito Leobarby ja August-stuntti tuli meitä tervehtimään. Ottohan on nykyään in the army now. Ja sieläki ohjusosastolla. Jätkä on kovassa kunnossa. Juoksee kuupperiaki yli 3000 m. Epätodelliset lukemat rokkarille. Varokaa sitä miestä!

Tervetuloa Otto lauleskelemaan sitten paremmalla ajalla!

Ruokatauolla Tume grillasi meille tanssimuusikon lihaa jossa oli alan marinaadit. Tumehan on vanha kulinaristi, joten jälkiruoaksi saimme vielä grillattua banaania ja jäätelöä, a`la Vuolle. Grilli rules! Jonas ajatteli tehdä mustista banaanikuorista mikkikoteloita. Heidi ompelee.

Ruoan jälkeen viimeistelimme KK II:n ja soitimme akkarit “Tyttö pieneenkin”. Kolme biisiä per päivä tuntuu olevan aika maksimi ainakin mulle ja Juicelle.

Taas yksi erihyvä äänityspäivä takana. Studiossa hehkuvan kuuma meininki vaan ulkona koleaa ja kylmää, sadetta ja muutenkin kelit hanurista. Täydelliset kasetointikelit!

Esa.

****

Studiopäiväkirja - 26.6.07

“Et kai sää bendaile salaa? ”

Akustisen äänitykset jatkuivat letkeissä tunnelmissa jälleen aiaiaiai-aikaisin aamulla. Kaks viisua oli vielä soitettavana. Ja kyllähän pelimannit soittaa kun antaa pelin käteen. Kun päivän saa aloittaa Gibsonin luuttu käpälissä ja Victory Audiossa Mac Olssonin tuottamien jouluvalojen keskellä, on elämä mallillaan. Väkevyysaste lähestyy silloin vaarallisia lukemia.

Varjelijassa ilmeni aamutuimaan sellasta pientä Ilkka “mitäänenooottanu” Nummistomaista jäykkyyttä, joten Jonas sai piestä pelimannista tuimalla kädellä turhat kitkat pois. Lopulta puolitoista tuntia ja peli oli selevä.

Kun vauhtiin oli päästy, jatkoimme muitta mutkitta eteenpäin. Todelliseksi koetinkiveksi ja Augusto-mittariksi oli osoittautunut kohdallani “Viimeinen juna”. Sillähän aloitettiin muinoin akkari-äänityksiä eikä siitä mitään tullut. Tosin sillon takkuili miehen lisäksi myös kamat.

Paljon oli kikkailtavaa ja biisi piti ottaa uudestaan haltuun. Näpit ruvella, sinnillä, kaurakeksien voimalla ja Mac Olssonin äänittäjäntaidoilla koitti se hetki että kaikki akkarit oli soitettu tänään tiistaina klo:12:15. Olimme tyytyväisiä.


Pienen ynnäystuokion tuloksena paljastui seuraavaa:
Gibsonilla
vedettiin: Kaukana kotoa II, Tyttö pieni, Varjelija ja Viimeinen juna.
Loefilla Ristillä riippuva Mies, Pietarin laulu, Valaiskoon ja Ääretön.
Ja Sallin vintage Yamahalla Kesällä kaikki on toisin ja Sytytä.

Väkevyyttä levylle lisää varmasti se että siellä on kuultavissa erilaisia kitaroita. Eikä sähkäreitä ole vielä edes purkitettu!

Mac oli sen verran pihvin tarpeessa että oli aika kostuttaa grilli, hakea vitsarilta lisää hiiliä ja evästä. Meikä oli tänään grillivastaava kun kerran vapauduin soittajanpallilta.

En voi kiistää että epäonnistuin. Grilli oli kylmä, pihvit huurteessa ja Juunas hermona.Lopulta Tume paljasti kikan: Puhalla sinne grilliin niin… Niinpä:}

Pihvit meets texascorn ja pizza meets dukes musteni loppujen lopuksi aivan komeasti (huomaa oikeaoppisesti hehkuvat hiilet!!!). Juunasta lepytti vielä markahuollon tuomat uudet lelut. Poika oli tilannu uutta Toolsia ja Focusraittia kaikkien iloksi.


Tässä vaiheessa myös Sami the Bassman oli saapunut ja bassosaundia ruuvattu. Kyllä täytyy sanoa että Big Mac O:n saundeissa on itse Väkevyys läsnä. Tässä ja kaikessa muussa komppasivat myös askeltäin saapuneet Vuolteen poika ja Niemen (lomalla jo liian pitkään?) Tico.

Totuus ystävät: Basso on valtavan tärkeä soitin! Varsinkin kun sitä soittaa meidän Sam the man. Nyt biisit alko kuulostaa vasta biiseiltä ja bändi oikealta.

Tahti oli rapsakka: Tyttö pieni, Pietarin laulu ja Juna valmistui muutamassa tunnissa. Hiukkasen vireongelmia ja salassa bendailua, mutta kyllä täytyy sanoa että jätkä on peto! Ja kyllä tuota Jonaksen tuottamaa tiukkuutta noissa pohjissa kuuntelee mielellään. Kaikki on kohdallaan. Huomenna jatkamme. Basso isolle!



Esa.

****

Studiopäiväkirja - 27.6.07

“Jätkä soittaa niinkö vanaha..!”

Päivä alkoi heti aamusta basson äänityksillä. Trubadurix-Esmeralda saapui paikalle hiukan pidempään nukkuneena vasta puolilta päivin. Sen verran vaati otti kunnon päälle toista viikkoa kestäneet olympialaiset sekä akkari-äänitykset.


Uusia alataajuksia olivat jo saaneet osakseen “Varjelija” sekä “Sytytä”. Jälkimmäiseen Mac Olsson & The Boys tuottivat niin ultimate kuvioita, että viimeistään nyt biisi rokkaa biisonin lailla.

Pojat olivat ruokatauolla kun solisti murtautui studioon. Tai siis, Jonas oli ruokatauolla ja komppiosasto katsastamassa Ticon vintage volvoa. Turhaa hommaahan se oli. Epäottavista jarruista pomppas kosla. Ois Tico kannattanu painaa sitä jarrua…

Juunas oli kehkeillyt Sytkärin uuteen outroon akkarituplauksia, jotka kävin Sallin vanahalla jammulla soittamassa sisään. Uusi lopuke kuulostaa todella mahtavalta!  Maha täynnä kaikenlaista jatkui pian basistin tähtihetket. Sami, tuo bendaajien eli venyttäjien kuningas oli tulessa. Timangin tarkkaa työskentelyä kopsahti pian “Äärettömään”, mihin Mäccäri tuotti vielä viimisen päälle upiat kuviot. Niihin on sekä Ode Iivari että Olsson tyytyväinen. Klassiset terssibassot ulaäänikieliltä kruunasivat teoksen.

Tico Niemi oli anastanut orkesterille maittavia munkkipossuja joita nautimme tässä välissä. Juunaskaan ei voinut vastustaa sokerin ja rasvan kutsua. Sovimme että laihduttaminen on selvintä toteuttaa urheilun avulla,  niin voi syödä mitä tahansa ja milloin vain.

Esalla kaikki on toisin, eiku siis Kesäbiisi johdatteli meitä iltapäiväkahvien jälkeiseen elämään. Kertsin kimuranttia kuviota joutui jonkin verran hieromaan, mutta muuten Saimoin taisi taas selvittää biisin niinkö vanaha..

Footbagistä on muodostunut oiva studioliikunta-laji. Tänäänkin Juicen kanssa oli pramian olosta peliä ja eilen Tumen kans. Tuo pieni pallo tuottaa meille rajatonta riemua (ja nivusten revähdyksiä)!

Iltapäivästä kävimme Samin kanssa hakemassa Raikulta uudet kielet bassoon ja fiilistelimme matkalla uudempaa Dream Theateria. Pikaisen pyrähdyksen jälkeen homma jatkui studiolla jämäkästi. Tico soitti Kesähittiin ride ja tamburiini raidat. Itse sain toimia ihmistelineenä tamburiinille. Johtaja Olsson oli tiukkana ettei teline liikkunut milliäkään. Ja kun vauhtiin oli päästy allekirjoittanut riffitteli vielä tinapillillä kuolemattomat linet loppukertsiin. Pojat olivat sanattomia.

Päivän loppuun bendailija soitti vielä KK II:sta, mikä saatiin jo hyvälle alulle. Jonaskaan ei voi kiistää sitä, että levystä on tulossa väkevä isolle veellä! Huomenna vielä hieman bassoa ja perkussioita ja  toivottavasti myös tinapilliä…   

Eesau

****

Studiopäiväkirja - 28.6.07

“Pitäsköhän sitä ihteki rueta värittähän?”

Sano muuan isäntä ku kävi taidenäyttelysä. Kymmenen päivää äänityksiä nyt takana. Kaikki pohjat(rummut, bassot ja akustiset) on nyt vedetty. Olemme erittäin onnellisia ja kiitollisia hienosti menneistä sessioista. Kaikki saatiin purkitettua hyvillä fiiliksillä ja aikataulussakin. Taiteilijat olivat terveitä(oikeasti!) ja yhteistyö tuottajamme Jonas ”Mac” Olssonin kanssa sujui lakimiehistä huolimatta erittäin positiivisissa merkeissä. On todellakin rehellisesti annettava tunnustusta Jonakselle siitä, että biisit tuntuvat nousseen ihan uusiin sfääreihin. Mac sai myös piiskattua soittajista kaiken irti, eikä tyytynyt “ihan hyviin” ottoihin. Teemme ystävät vuosisadan levyä!

Viimeinen päivä alkoi basso-äänityksillä. “KK II“, jota jo eilen Saimon pääsi aloittamaan taisi olla tämän päivän ensimmäinen purkitus. Aika maittavia kuvioita oli bendailija yön kypsytelly. Vaikutteita oli selvästi otettu mustan musiikin groove-osastolta. Stevie Wonderki ostais, muttei myis.
Väkevistä alataajuksista myöhemmin sai osansa myös “Ristillä riippuva” ja “Valaiskoon“. Hyvä Sam! Et oo turhaan bendaillu. Kaks päivää ja kymmenen biisiä. Siinä on tahtia johon vain venyttäjien kuningas pystyy!

Samin bassottelun ohessa Juunas oli soitellu koskettimia isännän otteella. Mainittakoon niistä painavat Johnny Cash pianot KK II:ssa ja vintage mellotronit Ristillä riippuvaan. Ison maailman meininkiä! Memphis kalpenee!

Loppupäivä olikin sitten varattu muskarille. Luvan kans leikkimistä lyömäsoittimilla. Juicella oli hikinen(talja se vaan hikoilee) iltapäivä vastatessaan suurimmasta osasta percussioista. Tuotantopäällikkö ja solisti kävi välillä antamassa tekohengitystä ja sotkemassa Ticon luontaista latino-groovea. Jokainen biisi sai osansa: Shakeriä, tambua, gongia, djembeä… Päivän soitin oli ehdottomasti “Kelevoton“- shakkeri, joka kuulostaa livenä kovasti vaatimattomalta mutta levyllä ykköseltä.
Ehkä väkevimmän kohtalon sai “Pietarin laulu” johon porukalla kolistelimme analogi rumpukoneen. Mac äänitti ja laittoi kolinat ojennukseen. Tähtenä tuikkivat Juicen jalka, kaiutinteline, paperilautaset ja kumppanit. Lopputuloksessa on kuultavissa mm. kuohittu hevonen( tipahtava percca kori meets djembe) ja ehkä myös naapurin pystykorva(Juicen jalka). Mahtavuutta!

Lopulta leikit oli leikitty. Siivosimme Victory Audiota, pakkasimme vermeet autoon ja veimme Jonaksen kämpille. Kävimme vielä porukalla ihailemassa Macin legendaarista äänipöytää jossa on aitoa nahkaa ja puuta ja analogivalot ja kaikki! Onnenpoika tuo Juunas!

Sorvin ääreen Augustin veljet palaavat heinäkuun aikana. Suunitelmissa on värkkäillä ainakin alustavia sähkökitaroita ja lauluja. Palaamme asiaan kunhan jotain tapahtuu.
Pyydämme teitä sulkemaan meidät rukouksiin aina kun muistatte. Paras apu ja parhaat otot tulee aina yläkerran Isältä! Siunattua kesän jatkoa jokaiselle!  Esa

****

Studiopäiväkirja - Elokuu 2007

Loppukesän ohjelmaan on kuulunut päälaulujen äänittämistä. Äänitykset ovat tapahtuneet edelleen Victory audiossa Big Mac Olssonin piiskaamana, vaikka budjettimme ei tähän myöten annakaan. Pohjien jälkeen oli kuitenkin vahvasti sellaset tuntemukset että tämä levy tehdään niin hyvin kuin mahdollista, koska materiaali jo pohjien perusteella kuulostaa todella vakuuttavalta. 


Ja mikäs tässä on ollut lauleskellessa. Mac Olsson ei kelpuuta ainoatakaan keskinkertaista tavua vaan kaiken pitää olla priimaa. Äänihuulet ojossa biisejä on siis laulettu, ulvottu, kuiskailtu ja karjuttu legendaariseen Neumann U67:aan, joka on muuten kyllä miesten mikki! Vaihtoehtona ois ollu lylyn lampolan Rode K2, mutta kyllä vanha Neukkari ja Jonas on ollu lyömätön yhdistelmä. Joka pennin arvoista touhua, vaikka niitä pennejä ei ookaan! Ehkä joku ymmärtäväinen kustantamo lähtee meitä tukemaan, ainakin positiivista viestiä on jo kuulunut maailmalta.

Kahdeksan biisiä on siis päälauleltu ja seuraavan kerran tämä mahtilevyn teko jatkuu virallisesti 12.9. jollain on vuorossa puuttuvat laulut “Junaan” ja “Äärettömään” sekä tietenki jo kauan kaivattuja sähkökitaroita. Sähköpojat Tume ja Junnu onki jo siihen malliin viritelly Fendereitä että kyllä kohta lähtee! Tume itse asiassa jo jonku biisin onki soittanut lampolassa. Saas nähdä mitä Big Mac niistä tuumaa. 

Ai niin. Levyn kannetki on jo työn alla ja ideariihi on pyörinyt ja pyörii edelleen. Kuvia miehistöstä ja vähän muustakin otettiin viimeinkin viime torstaina ja kenties nämä nettisivutkin saavat uutta ilmettä niiden myötä. 

Kiitos sinulle mielenkiinnosta ja esirukouksista sekä Siunausta syksyyn!

Esa.



****

Studiopäiväkirja - 12.9.2007

"Eihän me ny tämmöstä voi laittaa. Tämä levyhän tulee myyntiin!”

Ou jea! Tapahtui taas näinä päivinä plektran tuolla puolen, että Skeletor teki paluun back to business. Oli aika valjastaa kaikki mahdollinen guitarointi-arsenaali Mac Olssonin pajalle, jossa tulevina päivinä äänitetään kitararaidoista mahtavimmat Augustin tulevalla, jo kauan kaivatulle pitkäsoitolle.

Aivan alusta, klo 14 paikalle saapuivat “hapokasta” ja menevää elämää (täysin kunniallisesti siis) viettänyt Juhana “Junnu” Niemelä sekä tietysti Mac. Pojat valmistelivat kovasti laitteistoa äänityskuntoon, kun allekirjoittanut ratsasti paikalle kesken työpäivän kontrolloimaan tilannetta. No, kontrolli petti saman tien kun Mac esitteli Victory audioon ajautunutta uusinta uutta syna-arsenaalia. Kawai jolla pystyy bendailemaan kaikkea! Syystä Jonas oli pähkinöinä.
Skitta-vahvari osastolle oli riviin laitettu modernihkoa Fender-soundia edustava Deluxe (kiitokset Kumpulaisen Jukalle jo tässä vaiheessa!), Marshall 4X12+JCM 2000 nuppi, sekä legendaarinen vintage-unelma: Fenderin brown deluxe 60-luvun alkupuolelta. Tämä herkku on lainassa Jermaine yhtyeen pojilta. Kiitokset myös Tampereen suuntaan! Lisäksi poikien omat Line6 ja Peavey -kombot pääsivät studion perukoille asti.

Tarkkaamossa vahtivuoron vaihdoksen tekivät iltapäivällä allek. ja Tuomo”Tume, Tumppa…” Vuolle. Tässä vaiheessa soundeihin oltiin jo tyytyväisiä ja äänilevytaiteilijat pääsivät varsinaisen työn makuun.
Päivän ja illan aikana äänitettiin rytmikitaramatskua ainakin “Tyttöön”, “Kesään” ja “Junaan”. Tämän sai myös levylaulaja todistaa illan päätteksi, Saldona oli myös kourallinen uusia ideoita, jotka jätettiin vielä muhimaan Junnun liukkaisiin sankarinäppeihin. Aiemmin päivällä vielä aavistuksen kireä Junnukin oli nyt rentoutunut illan mittaan. Tästä osoituksena muikeat soittosuoritukset edellä mainíttuihin viisuihin, mistä Pat Metheny, Mikko Kuustonen ja Esa Kaartamokin olisi kateellinen.

Tästä on hyvä jatkaa! Mainittakoon myös Juicen eli rumputaiteilijamme Ticon vierailu studiolla katsastamassa mm. Willie Nelsonin kannuksista tehtyä kantrikapoa. Huhut muuten kertovat Juhan miettivän taksiautoilijan uraa :)
Olemme kaiken kaikkiaan onnellisia tästä tilanteesta. Hienoa tehdä taas hienoa levyä seuraava reilu viikko. Ja vaikka kivaa onkin, niin rukousapu on edelleen tarpeen. Haltuun!

Esa.  

****

Studiopäiväkirja - 13.9.2007

“Jätkähän nojaa niinettä melekein kaatuu!”

Näin epäili MacTuottaja kun Guitarmies yritti soittaa pientä Jazz-henkistä pätkää KKII:seen. Taimi ei oikein osunu, vaikka Toolsin klikkihän siinä tietysti kiilas, joohan? Mutta siitä saatiin lopulta aika legendaarinen Jazz-pätkä. Vieläki meinaa huojua kun sitä muistelee.

Toisen päivän saldo oli jo huomattavasti parempi, mm. Sytytä sai marinaadia pintaan. Molemmat luutunsoittajat oli vauhdissa tänään ja vauhtia ei hiljentäny yhtään solisti, joka hiippaili studiolle vaivihkaan. Tume soitteli mm. Junaan aika täydellisiä taajuuksia.

Biisit etenee kohti valmistumista sekunti sekunnilta. Välillä hitaasti, mutta Quality on päivän sana. Sundit ja virehet pitää olla priimaa, muuten ei RECCI-valo pala.

Kitaroiden kieltenvaihtotauolla Esme hyppäsi vielä lasin tuolle puolen ja lauloi Juna-veisun nauhalle. Sanotaanko näin, että toiset osaa laulaa ja toiset ei. Esme kuuluu ensiksmainittuihin. Ja me muut…? Sanomattakin tiedetään (vaikka se onki jo sanottu monesti), että tuottajamiehen seulasta ei tosiaan mee minkään instrumentin kohalla kakkoslaatu läpi. Laulut oli kyllä sitä priimasta priimointa, jos näin voi sanoa. Tähtisolisti=Esa. Mainittakoon vielä, että Junan tekstiä viimeisteltiin valmiiksi vielä noin puoli tuntia ennen punaisen napin painallusta. Kiitokset puuttuneesta rivistä lähtee frau Sirpalle=tähtisolistin vaimo!

Juhana.


****

Studiopäiväkirja - 14.9.07

“Frank Marshall & Edgen Olavi”

Kyllä vain. Ensimmäinen kitaraviikko on nyt takanapäin ja hyvillä mielin lähdemme viikonlopun viettoon. Ohjelmaan kuuluu muuten myös soittelua Ylistarossa unplugged-henkisesti. Tervetuloa vanhaan pappilaan koko Etelä-Pohojanmaa ja muu Suomi!

Oikein auvoinen on kyllä näiden kolmen päivän jälkeen. Kitararaidat on valmistuneet tasaisen varmasti ja se mitä menee seulan läpi on laatua. Tiedättehän jo Olssonin isännän. Ei auta puljailla eikä bendailla. Erityismaininnan ansaitsee “Viimeinen Juna”, joka alkaa olla kitaroidenkin osalta valmis. Tumppa tilutti Junaan vielä aika speissimäiset alut. Huh!! Hunajaista on ja dilsaa paljon. Siis delayta. Uskokaa pois!

Hienoa on myös se, että kaikki päälaulut ovat nyt lauletut. Viimeisempänä Ääretön. Aivan mahtavaa!!


Nyt on aika painua pehkuihin ja toivoa ettei hyökkäävä flunssa kaada miestä toipilaaksi. Kiva olis keikalle päästä.
Ensiviikkoon ystävät. Fiilikset nousee raita raidalta.

Esa.
Juhana. 

****

Studiopäiväkirja - 17.9.2007

“…Tarkottaako tuo Space niinkö avaruutta?”

-Tuumas Sadanpäämies J. Olsson, kun kantoi studiolle iltapäivällä Rolandin avaruuskaikulaitetta (Space-echo). Sitähän se kenties tarkottaa ja epäilemättä paljon muutakin. Vintage-kohinaa ainaki ja hyviä sundeja.
Maanantaina pitäis olla muusikon vapaapäivä, siltä se alko tuntua. Vaikka päivä alkoikin MacOlssonin esittelemällä Rosanna-rumpukompilla, joka svengas hirven lailla, samaa ei voi sanoa kitarasessioista. Alkupäivästä saatiin toki muutamia vibrajuttuja narulle, tosin vain kahteen biisiin.

Kaikki lähti kuitenkin siitä, kun Juice saapui taxillaan paikalle ja lähti lähes samantien lypsämään kaffimaitoa ABCDE:ltä. Asiat eteni sillälailla, että maitoa saatiin, mutta kahavinkeittimen tippalukko oliki jumittunu ja kyllähän se tiedetään, mitä siitä seuraa. Kun keittää pannullisen kahvia ja pannu ei kostu tippaakaan… Se on keittimen loppu. Tässä vaiheessa Juizekin jo luovutti ja lähti paremmille kahviapajille. Joonas vaan totes, että pitäsköhän se Mokkamasteri oikein laittaa, niitä ne nuoret on paljo käyttäny. Onneks Sam the man Bassman saapui paikalle rauhottelemaan tilannetta. Tuomo oli saapunut myös ansioituneesti paikalle ja laulatti Fendereitä samalla kun toinen kitaramies siivos kahaviviljelmiä pöydältä ja ootteli uutta keitintä. Tume veteli Kesäbiisiä ansioituneesti purkkiin ja lopulta kahvitkin saatiin kun ite Salli toi uuden keittimen.

Tosivaikeudet alkoi taas, kun samaisen biisin revittelyosastolle suunnitellut kahden kitaran kolmimuunteiset oktaavi-terssi-tankkaukset jäi soittamatta. Aluks Macci sano, että ”ne on monesti viritelly tuolla virittimellä noita luuttuja”. Mutta joutu tähtituottajakin viimein luovuttamaan ja virhe vei vireestä voiton. Saattoi siinä nakkiongelmatki painaa, mutta todellisuudessa niitä kuvioita oli mahoton toteuttaa, vaikka olis ollu ihte MetalliHammetin tai Edge Olavin sormet paikalla. Niinhän se sano entinen isäntäki, että ”ikään ei oo ollu näin vaikiaa ja nyt taas”. Tuntien pähkäilyn ja kokeilemisen jälkeen Tuomo otti kuitenki suivaantuneena rautasen putken sormenpäähän ja pisteli semmosta settiä spase-echon läpi, että tulukaapa kaverit kokeilehen. Rautalangasta saa väännettyä monenlaista ääntä jos osaa.
Esmeraldoki kävi vielä illalla todistamassa Tuomon slaidit ja osti heti. Niin osti Jonaski, kehu vaan, että nyt on pojat, nyt on hyvä sundi.

Semmostahan se nauhottaminen on, että ko menee huonosti niin menee huonosti ja ko menee hyvin, niin saattaa mennä jopa vähä paremmin. Toivotaan loppuviikolle enemmän recordinapin painallusta.

Juhana.

****

Studiopäiväkirja - 18.9.2007

“Paappa ripa ja soita paremmin”

Tiistai alotettiin jo poikkeuksellisesti ja normaalin happomuusikon lifestylen vastasesti heti aamusta klo 9.00. Isot pojat on puhunu, että jotku rentut lopettaa päivän vasta noihin aikoihin. Ei oo valakosen miehen hommaa… Mutta mehän ei ollakkaan mitään normaaleja muusikoita, valakosia kylläki ja hapoilla… Nimittäin, priimaa kun tekee niin sitä pitää kyllä oikein tekemällä tehä. Joku kirvesmies-naulanvääntäjä saattaa sanoa, että hyvää tuppaa tulehen, vaikka keskinkertasta yrittää. Näin ei oo ystävät studiolla. Ei ees suuressa maailmassa. Vai onko, kertokaa hetimulle jos näin on!!

Rivanlaitto kuuluu August-veljien ja BigMacin kommunikaatiossa Top 1:seen, nimittäin sehän tarkottaa kaikkea. Mutta kun taajuudet on samat, niin hommat hoituu. Pitkä päivä aloteltiin saundailemalla mm. Ristillä riippuvaan ryminäosuuksia. Virehet oli taas hapoilla, mutta onneks Esa bendaili studion ovea auki jo kymmenen maissa ja alako veivata uutta teräslankaa kahteen LesPauliin ja Japanin Telecasteriin. Ihimetteli vaan, että ”vieläkö Junnu, vieläkö lisää kieliä?” Onneks solisti vältty pahemmilta verenvuodatuksilta, mutta kieliä meni kilometritolokulla. Näillä leveysasteilla se tarkottaa myös rahanmenoa. IndianaJonas osti uusien kielten virehet mutta ryminöitten valmistuttua sitä tympäsi kyseinen biisi ja säätämiset jätettiin tuonnemmaks. Onpahan ainaki tavaraa mitä säätää. Ja mute-button on aina hätävarana.


Stratokostajaan ei kieliä tarttenu vaihtaa, kun se rankasee jokatapauksessa kuuntelijan kuuloaistia mitä miellyttävimmillä sundeilla. Näin tapahtui myös Varjelijassa ja KKII:ssa. SexPistols ostais kuulemma kyseisen saundin heti. Pitäskö pistää myyntiin? Lindholmin Daveki sen aikoinaan sano, että ”antaa kitaran laulaa vaan”. On muuten aivan hyvä biisi, ainaki maailmanluokan. Vaikkakaan ei sieltä positiivisimmasta päästä.

Studiopäivä oli tälläkertaa hyvä ja kaikenlaista tapahtumaa nauhalle jätettiin.Vintage-kohinaaki tietenki Rolandin voimin. Toolssihan ei siihen pysty, kun on liian hyvä. Nauhotuksia tuli tänään vain seittemän tuntia, ja kaheksas säästettiin tuonnemmaks. Loppupäiväks mentiin vielä Tuomon kans T&M:lle miettimään ”Tyttöä”, ”Pietaria” ja ”Kesää”. Iltahan siinä vierähtiki nätisti. Yritin vielä lähtiessä survoa Fenderiä eteisen seinästä läpi naapurin puolelle, hapoilla kun olin. Onneks ei menny ihan läpi asti ja laukku pelasti vielä kitaranki. Mutta jotain hyvääkin saatiin illalla aikaan, mm. Pietariin uutta herkkää kuviota ja Kesään slaidia. Slaidi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mutta kun hyvä isäntä soittaa hyvää slaidia, niin lopputulos voi olla vain priimaa. Huomena kokeillaan, ostaako MacRipa nämä kokeilut!! Yöt.

Juhana.

****

Studiopäiväkirja - 19.9.2007

“IsoEskon efekti-itkefe noksEosI”

Juhulapäivä. Koulusta kun lintsaa, ja muutakaan erityistä ei jaksa tai ei voi nauhottamisen lisäks tehä, niin sai nukkua. Ja lounaalta suoraa studiolle. Mitä autuutta. Kahen maissa saavutin pääkallonpaikan, ja Jonas bendaili tuloaan, mutta ehti kuitenkin näköpiiriin jo ensimmäisen kahdenuutisten jälkeisen radiorenkutusbiisin aikana. Hetkeksi en sulle rupia. Muuten priimaa, mutta saisko vielä yhen kertosäkeen?
Sama mies (siis MacOlsson) kerto taannoin, että joku, sanotaan nyt vaikka IsoEsko (nimi saattaa olla muutettu) oli kertonu, että sen serkulla on semmonen kitaraefektilaite, joka kääntää kaiken toisinpäin. Eli kun soittaa sähkiksellä ”jotain” niin elementti pauhaa samanaikasesti, että ”niatoj”. SiisHä??

Once again, suomenkielellä tämä tarkottaa seuraavaa: ajattele, että aiot sanoa jonkun lauseen ääneen. Ja kun aloitat sen, niin kaverisi alkaa puhua samaa lausetta takaperin, siis aloittaen toisesta päästä tietämättä yhtään, mitä sanoja lauseeseen kuuluu. Ei hyväneaika… Tuosta on vintage kaukana. Melekein puistattaa. Olssonin isäntä uskalsi vahvasti epäillä kyseisen laitteen olemassaoloa. Yhdyimme mielipiteeseen. Hohhoijaa. Kuuluisa väkevyysaste lähenee taas ääretöntä.

Mutta. Soittoakin oli taas ohjelmassa. Yritin myydä Jonakselle eilen tehtyjä kokeiluja. Kauppoja hierottiin ainaki ”Pietarin” osalta. Niinpä lähdettiin kaivamaan priimaa sundia, mutta vain välttävä saatiin aikaan. Tuskin jäiset nakit autto asiaa yhtään. Mutta semmosta se on, ei maha mitään. Välillä hapottaa. Parin tunnin saldo oli siis varsin ohuehko. Onneks Tuomo pääsi töistä ihmisten aikoihin ja tuli yhdessä Telekostajan kans kostamaan huonolle sundille. Päätettiin siirtyä siis Valaiskoon-nimiseen hittibiisoniin. Ja ai ai. Taas tuottaja näytti mikä on miehiään ja viilas alkuperäisiä kuvioita entistä paremmille sfääreille. Laitettiin molempien osalta biisi valamiiks asti. Ja sitä maisemaa löytyy kaverit tästä veisusta. Saattaa tulla vielä fiuluja ja kaikkia.

Tuomo soitti vielä ”Sytytä” –biisiäki, jonka nauhalla olleet kuviot meni uusiks. Mutta priimaa kun haetaan, niin näiltä ei voi välttyä… Sanotaanko näin, että lopulta, sitä saa mitä tilaa. Tilauksessa oli jo aiemmin päiväkirjassa mainittuun aivan awesomeen “näitä ne nuoret on tykänny laittaa” –tyyliseen lopetukseen slaidia. Kantri-unelmareferenssiä haettiin netistä, ja kitaraksi valikoitu omatekonen Gibson, joka painaa kuin rauta, mutta soi kuin puu parhaimmillaan. Kertakaikkiaan, mitä mustan miehen sundia ja Kantri-Lifeä. Hevonen vain puuttuu. Pitäisköhän laittaa? Kun ne nuoretki…

Taustatietona kerrottakon, että Tuomo söi päivällä vanhentuneen burgerin, josta löyty lisäksi piisonin jänteitä tai meksikon rajalla kiinnijääneen diegon leukaluun palasia. Toivottavasti kyseessä oli jänteet. Tällä tapahtumalla ja soittokuvioilla on varmasti joku yhteys. No oli tai ei, niin aika täydellistä. Hyvä Tume!

Studiolla on muuten kuiskailtu jo kuukausia kantrityyppisestä, salaperäisestä ”Kruunupyyn miehestä”, joka olisi tulossa soittamaan joihinkin biiseihin lapsteeliä. Ja että siinä ei sitten muita kitaroita enää kaivata. ”Kruunupyyn mies” on jo hiippaillut joidenkin bändiläisten uniin. Taas on väkevää. Ehkä liianki. Asia jää nähtäväksi ja kuultavaksi. Huomena on taas speciaalipäivä, kun alotetaan 13.00 ja parin tunnin päivällistauon takia lopetellaan yömyöhällä. Täytyy vetää naamaa välillä peruslukemille, ettei suupielet repeile taas huomisissa naurusessioissa. Herra tietää mitä on tulossa, onneksi.

Juhana.

****

Studiopäiväkirja - 20.9.2007

“Aivan hyvä!...Mutta pojat, kitarasoolo kestää 3 minuuttia.”

Rekkamiehillä ja muusikoilla on paljon yhtäläisyyksiä; molemmat tekee keikkoja, mahottoman pitkää päivää, syö rasvaa ja juo kahvia. Ja molemmat on hapoilla sekä kuuntelee niitä samojen biisien kertosäkeitä aika monesti. Eläke-ikäkin taitaa usein mennä aika samoihin. Ainut ero on ehkä siinä, että rekkamies yleensä tietää mitä tekee. Muusikko tietää vain mitä on tullu tehtyä, harvemmin sitäkään.

Tänään tuli taas tehtyä kaikenlaista. Aika väkeviä suorituksia muun muassa. Alkupäivästä vedeltiin laulavia rokkikitaroita ”Sytytä” –biisiin tuplaus –tai ruplausmielessä, niin kuin meilläpäin jutellaan. Ruplausta tuli tuottamaan myös Juha ”Kumu” Niemi ja Esa ”Gibson” Klapuri, joka toi taas seittemälläsadalla ruplalla meille kieliä. Eri touhua. Meininki on ko Moskovan torilla. Esa kokeili vieläpä sohvankulmalla istumista, mikä paransi yllättäen Macin mielestä studion stereokuvaa. Kannattaiskohan isännän harkita akustointi-yrityksen perustamista? Ehkä.

Pian paikalle pyöräili myös Tuomo, samalla kun allekirjoittanut vaihtoi rokkauksen hapottamia jouhia viuluun. Mutta Tuomo, Vuolteen Tuomo painaa hommia täysiä. Aika hapokasta pitemmän päälle käydä päivät työmaalla ja istua loppupäivä toisella työmaalla. Ja viikonloppuna kolmannelle työmaalle eli keikoille. Ei oo ihimisen hommaa, mutta eipä oo kukaan niin väittänykkään. Vielä nälkäpäiväki sattui tälle päivälle. Mutta nälästä ja maitohapoista huolimatta mies oli hyvällä tuulella ja esimerkiksi slide-osasto rokkasi taas Amerikan lailla. Kuulisittepa vaan (toivottavasti kuuletteki joskus). Jos joku kehtaa väittää miehen saundia huonoks, niin kuullunymmärtämisessä on pahasti ongelmia. Sama mies nauhotti tavaraa myös Pietariin ja Ristillä riippuvaan. Sundeja tarjosi taas mm. vanhempi Fenderin ruskea kaappi. Ja ”Telecaster”.

Tänään koitti viiden aikoihin siis tuo eilen mainittu parin tunnin evästauko, jonka aikana kävimme Tuomon ja Juhan kans huoltamolla ja Tuomon ja Esan kans kirjastossa lukemassa Sundia, Sueta ja Infernoa. Juha katosi tällävälin suurkaupungin vilskeeseen pimeällä taxillaan. Kaikenlaisia bändejä sielä oli taas lehdistö haastatellu ja arvostellu. Esimerkiksi tanssiorkesteri Yötoivetta. Kiteeltä taisi olla isännät kotosin ja emäntä Ruotsista. Onneks niinpäin, olis nimittäin aika merikarkia orkesteri, jos emännät olis Kiteeltä ja isäntä Ruotsista. Huhhuh... Nii, evästauko pidettiin, koska tuottajalla oli kuulemma jotain tärkeää menoa. Vaikka on varsin selkeää, että mies kävi kotona tsekkaamassa TV:stä Kauniit ja rohkeat ja vielä Päivien viemää VHS-videolta, vintagemiehiä kun on. Mutta kyllähän sen ymmärtää, kai se Rick Rubin on niittenki ohjelmien sundit tuottanu?

Studiolle palattuamme jatkoimme hommia. Äkkiä nälkäkin jatkoi hiipimistään mahan kohdille sundeista päätellen, ja uskalsimme jo ottaa pientä purtavaa. Mutta hommat jatkui napakasti. Jonas kerkesi harrastaa jotain syntikkakokeilujakin Pietariin. Harmoniat kunniaan.

Loppuillasta MacHarrastelija huokasi, että ”Pietarin laulu” kuulostaa aivan hyvältä, mutta kitarasoolo alkaa ”tuosta” ja loppuu… biisin lopussa. Vaikka mielestäni 3 minuttia on vain se aika, kun mikroateria säteilee hehkuvan kuumaksi. Ja ainoastaan B.B. King tietää soolojen pituudet yksinoikeudella. Tuottaja sanoo kuitenki olevansa aina oikeassa, ja kyseiseen kappaleeseen päätettiin paneutua uudestaan vanhoilla korvilla huomena. Jotain torvi-ideoita kyllä heiteltiin jo ilmoille. Myös muita soitettuja otoksia pitää vielä uusia. Sovituksellisia asioita. Taiteen tekeminen on välillä sitä, että 10 askelta eteen ja 11 taakse. Sitte 1 sivulle ja siitä kohti uusia maailmanluokan kuvioita, maailmanluokan sundeilla varustettuna.

Tänään siis sovitettiin kovasti kuvioita soittamisen lisäksi. Sekä musiikillisia, että ulkomusiikillisia. Niistä lisää myöhemmin. Päivän kruunasi jokatapauksessa se, että studiolta palatessa pöydällä odotteli kirjekuori, jossa lukee päällä, että Herra Juhana Niemelä. Thomannin pojat on lähettäny kuumia tarjouksia, täytyypä tutustua. Huomena jatkuu soitannot, aamulla klo 10.00.

Juhana.

****

Studiopäiväkirja - 21.9.2007

“Nakit, riviin järjesty!”

Perjantai tarkoittaa sitä, että on viikon viimeinen nauhotus- ja työpäivä, eikä haittaa. Vaikkakin jo ennen kitarasessioita oli tiedossa, että valmista ei tule vajaassa kahdeksassa päivässä. Mutta mitä sitte, eilen päätettiin, että jatketaan vielä kolme päivää hommia ensviikolla. Aika hapokasta €uroja ajatellen, mutta seki nyt on tiedetty jo kauan. Elämä jatkuu ilman rahaakin. Ja levy tehään valmiiks jokatapauksessa.

Nakkeja lämmiteltiin ahkerasti aamupäivällä ja nauha täyttyi taas välillä epävakaasti, mutta varmasti ja Qualityä tarkkaillen. Tiedätte taas Olssonin… Vireongelma=nakkiongelma 50% tapauksista, ja siksi Jonas piiskaa ankarasti soittajia, että nakit liikkuis oikeissa muodostelmissa pitkin Fenderien ruusupuuotelautoja. Tänään saatiin taltutettua em. Pietarinlaulun sundiongelmat sekä lisää matskua mm. Varjelijaan, Kesäbiisiin ja Ristillä rippuvaan.

Tuomo fillaroi paikalle heti töistä päästyään klo 13 aikoihin ja Esakin kolisteli studion ovea johonkin aikaan. Myös Juha taxeili paikalle iltapäivällä ja virnisti tullessaan, että ”pojat, täälähän on vähä kireä tunnelma”. Saattoi Niemenpoika lausua osittain oikean runon, mutta tässä orkesterissa kireileekin vain kukin itselleen, ei toisille. Niin ja huonoille sundeille. Väsymys se vain painaa loppuviikosta, kun tiukka ja kiireinen viikko alkaa olla lopuillaan. Rekkamiehet tietää.

Tänään ymmärrettiin onneksi pitää kunnon evästauko, eikä MacLihatuottaja pystynyt olla käymättä Grillillä. Eipä tietenkään. Tuliaisina lounasburger x 1. Tällä välin söimme Tuomon kanssa lasagnea Italialaisittain, kuumia koiria Amerikan malliin, ja tähtisolistin vaimon tekemiä muffinsseja Kälviän malliin, jotka olivat ylihyviä. Suklaamuffinssi, jossa on sisällä Dumle. Tarvitseeko edes sanoa enempää? Nämä maistuivat kaikille Victoryllä vierailleille.

Mutta kertakaikkiaan, väsymyksestä kuus, levystä näyttäisi tulevan semmoinen kuin oli ajateltukin. Ensviikolla painetaan vielä loputki kitarat nauhalle entistä liukkaimmilla&suolaisemmilla nakeilla ja lämpimämmillä sundeilla. Siitä on sitte parempi ko hyvä jatkaa.

Weekend ei tälläkään kertaa tarjoa paljoa fyysistä lepoa, koska huomena ollaan 8 miehen voimin ja täysin setein konsertoimassa Kokkolan Vasikkasaaressa. Mukana taas Sebastian ”Mix” Nahkala ja Timo ”Light” Hietala. Ja Sami West Audiosta ratsastaa paikalle kamoineen. Toivotaan huomiselle suotuista iltaa kaikin puolin! Ei oo mahoton ajatus, etteikö August alottais keikkapäiväkirjanpidon. Ollaanhan sitäki jo testailtu viimevuoden kiertueella. Ja rukoilua saa harrastaa kaiken toimintamme puolesta edelleen. Kiitos siitä. Maanantaihin ystävät!

Juhana.

****

Studiopäiväkirja - 24.9.2007

“JAAMITÄKÖMIELTÄMÄÄOON?!”

No mitä nyt vaan, sinähän se tuottaja oot!! Vai mitä? Yritin vain kysyä Herra Tuottajalta, että mitä mieltä Johtaja mahtaa olla eräästä guitar-kuviosta. Jonaksen mukaan studiolla on päästy tavoitteeseen, jos kukaan ei enää uskalla sanoa mitään pelkäämättä, että hänelle nauretaan. Sehän tarkottaa taas sitä, että lopulta kukaan ei puhu enää mitään, ja kaikki aika käytetään soittamiseen. Varsin loogista. Tähän mennessä Ihmemies on naureskellut mm. seuraavaa: Esan sanotukset (lähes 100% painokelvotonta kommenttia, mutta tässä kevyt esimerkki?”Nosta pääsi”=”Osta pässi”), Samin salabendailut, Juhan kuvitteelliset henk. koht. ongelmat, Tuomon kiilamainen/kuulamainen saundi ja Juhanan volume-ongelmat (kitaran volumepotikka lähes aina nollilla tauon jälkeen vaikka recci jo pyörii). Toisaalta olemme porukalla haukkuneet ProToolssia/Applea ja odottaneet millon se kaatuu. Eli tasoissa ollaan ja äänihuulet värähtelee edelleen. Mutta huumori sikseen, levytys on vakava asia.

Ainaki välillä. Viikonlopun jälkeen on taas tuttua ja turvallista palata studiolle eväät mukana, vaikka keikallakin oli varsin asiallista lauantaina. Mutta ei siitä sen enempää täällä.

Aloittelin päivän vaihtamalla uudet kielet guitariin ja ajelin puoliltapäivin lounaan kautta studiolle. Juice olikin sielä jo Johtajan kans lelukori lattialla. Korista löytyi kaikenlaista helistintä, kapulaa, koristinta, dubloa ja kalvoa… Kaverit piti sielä muskaria kahestaan ko nuoret. Virittelin siinä sitte luuttua vielä sen aikaa kun Juiz svengasi perkkoja erään toisen orkesterin tulevalle levylle. Jonas laittoi lasin toisella puolella jalalla koreasti Juicen paukutellessa toisella puolella. Eri poikia nuo rumpalipojat.

Ei aikaakaan kun Esa kurvaili taas paikalle pitelemään kuria. Hyvä EZ. Laitettiin siinä porukalla Brown Deluxen putkia tulille ja fiilisteltiin ”Tyttö pienen” sovitusta. Lopulta sain omalta osaltani senkin veisun valmiiks ja mentiin ”Äärettömään”. Siitä kohti ”Ristillä riippuvaa”. Biisien kokonaisuudet alkaa hahmottua. Kuulostaa asialliselta. Harmiksemme Juha ja Esa joutui poistua jo tässä vaiheessa tarkkaamosta, Esa hammastapurren töihin ja Juha muualle hammastapurren, koska oli kakkosautolla liikenteessä.

Evästauolla lähdin noutamaan päällikön kanssa kebabia salaatilla tai toisinpäin vihasten ammattikoululaisten bussipysäkin välittömästä läheisyydestä. Ei jääty haastamaan riitaa. Palattuamme virittelin, bendailin ja kalastelin Jonasta mukaan Helsinkiin ensikeväänä. Se on ite remonttimies Knopflerin Markku keikalla sillon. Jonas ei vielä luvannut mitään, mutta kaikkienhan sinne pitää lähteä jok. tap. Markkua on pakko tukea, kun ei oo viimeaikoina nuo levytkään oikein menny kaupaks. Tiesti joitain satojamiljoonia vain yhteensä…

Pian lounaan jälkeen Tuomo Golffasi Victoryn ovelle ja olikin kerennyt palautua normityöpäivästä jo useiden minuuttien ajan. Eikö tämä nauhottaminen koskaan lopu? No loppuuhan se, siitä päästiin varmuuteen illalla, kun hommat edisty taas hirven lailla. Sain soiteltua lopulta viimisetki riffit toistaseks, ja bendausvuoro siirtyi Tuomolle, joka sai myös osaltaan Ristillä riippuvan valmiiksi. On hieno ja herkkä biisi. Esan kirjoittamat sanotukset puhukoot vielä aikanaan puolestaan. On kuulkaa, on... Mitä sundeja!! KERTAKAIKKIAAN.

Lopuksi vielä takaisin Tyttö-biisiin, joka tuli kahta vaille valmiiks, kun Tuomo vinkautti nauhalle muistiin aika muikean solon huomista oikeaa Recciä varten. Mutta kellon lähestyttyä taas ääretöntä, oli parempi lopetella, että MacSalaattikin pääsisi joskus kotiin. Applehan puuskuttaa BackUppeja vielä ”hetkisen verran” aina päivän päätteeks.

Huomena saattaa hyvinkin olla se päivä, että elektrooniset kitarat on hinkattu valmiiks. Näin toivotaan! Huomena nähdään, mikä on tilanne. Kiitos taas mielenkiinnostasi ja antoisaa viikkoa!

Juhana.

 

****

Studiopäiväkirja - 25.9.2007

“Tämä on Amerikkaa!! ”


Eilen seurasin lähes herkistyneessä tilassa, kun Thomanin ansioitunut asiakas Herr Junnu Niemelä rimpautti viimeiset riffit sähkiksiä tulevalle August-kiekolle. Omista jäljellä olevista kuvioista sessioiden viimeiset soolotukset ja kantririffit olivat lähinnä kuriositeetti sen tosiasian edessä, että jääkaapissa oli vielä 400 grammaa lasagnea ja Saarioisten kinkkuläppä tuhottavana yhdelle illalle. Hyvästä ruokahalusta tunnettuna tämä tosiasia ei illan mittaan osoittautunut kuitenkaan todelliseksi haasteeksi allekirjoittaneelle.

Tyttö pieni oli siis päivän ensimmäinen viimeisteltävä veisuu, johon oli mukava fiilistellä soolon pätkää. Vaikka piisi tuntui kitarasankareista lähes hankalimmalta veisuulta ennakkoon ajateltuna, onnistui tämäkin kappale kasvamaan uusiin ulottuvuuksin suurelta osin myös mr. Mac " burgersauce Al " Olssonin kaivamien pianosoundien ja sielua hoivaavien Doctor Philharmonic-jousten myötä. Ison maailman meinikiä!! Mahtavaa!

Soolon hinkkauksen loppumetreillä myös Junnu saapui fiilistelemään ja todistamaan kitaroiden osalta viimeisiä studiotyöskentelyn vaiheita - mukanaan tietysti tuoretta pullaa ja pöönäpaketti!!! Eikun pannu kuumaks! Mac pääsi jälleen yllättämään maailmalta oppimillaan tavoilla. Nimittäin konservatiivisille keskipohjalaismuusikoille pullapitkon leikkaaminen studiosaksilla oli rinnastettavissa lähes pyhäinhäväistykseksi. Tässä vaiheessa iltaa järkytysnäytelmää oli saapunut seuraamaan studiolla todella kunnoitettavat määrät tsempannut Klapurin poika Esa. Järkytyksestä vähitellen toipuneena kantrikuljetukset saatiin lopulta taiteiltua Ääretön kappaleeseen. Omalta osalta illan ehdotonta helmeä olivat vielä Jonaksen, Junnun kera tuottamat, Knopfleri-Jaakonahokuviot saman piisin alkupuolelle, jotka sain kunnian luritella epävakaan Omppukoneen syövereihin. Se oli siinä sitten!

Loppuilta meni vielä kamojen keräilyssä ja piisien fiilistelyissä. Kauan kadoksissa olleet, hävinneeksi luullut kitaristien piuhatkin paljastivat itsensä studion kertaalleen, mukamasta tarkastettujen, piuhakirstujen pohjita. Väsyneet muusikot venyttivät poistumistaan studiolta vielä hetken verran YouTuben kipeitä ja legendaarisia mm. "batman" pätkiä nauraen.

Seuraavana on vielä luvassa omatoimiäänityksiä mm. taustalaulujen osalta sekä vieralevien muusikoiden lurituksia, joista lisää myöhemmin. Peruslätty alkaa kuitenkin olla kasassa ja fiilikset senku jatkaa nousuaan. Luvassa on todella asiallista August-sävelkulkua kautta linjan aina käsinkosketeltavan herkästä tunnelmoinnista kunnon pauhuun!

Tuomo


****


Studiopäiväkirja - 28.9.2007

“Memphiksen Elvis ja Hakaniemen tori ”

Oli kulunut vasta muutama päivä kitara-äänitysten loppumisesta kun innokkaat  nuoret olivat koputtelemassa Victory audion oven pieliä. Mukana tällä kertaa myös ja erityisesti Peltokorven Elvikseksikin kutsuttu erittäin lupaava rocktähti Otto Iivari. Otto on yrittänyt ujuttautua viime ajat Helsinkiläiseen hippikulttuuriin mutta vaikealta näyttää. Piirit tuntuu olevan liian pienet ja kahlitsevat Oton egolle ja Hakaniemen torinkin sijainti on vielä hieman hakusessa. Memphisin kulmat on vaan tutummat. Ja hyvä niin!

Kello oli noin kukon laulun aikoihin, nimittäin muusikon kukon, kun Macmurahtelija urahteli siihen malliin että tähtilaulajan ois syytä astella sorvin ääreen. Oton egoa pehmittääkseen Mac oli jäädyttänyt studion lattiaa edellisen yön, mutta turhaan. Memphisin kasvatin hymyä ei noin vain kangisteta. Ainoastaan Neumannin virransaanti kangerteli mikä tarkotti sitä että Iivarin pojan naamarin eteen roudattin entistä väkeävämpi vintage akg porvari kapseleilla ja mitä kaikkia. Tässä vaiheessa ja jo aiemminkin oli paikalle Saabistellu Niemelän Junnu, syömään pullaa ja kannustamaan Ottoa urotekoihin. Aivan hyväsä kunnosa oli poika, vaikka rankat sessiot on takana. Mac oli tuottanu paikalle kyllä semmoset nisut että!

Härgäsiä oli Oton otot ja kovasti positiivisella tavalla. Siis aivan hyvin poika vetää! Näitä vetoja saadaan kuulla tulevalla albumilla Sytkärissä ja Kesässä. Etenkin tuplaukset Sytkäriin oli väkevyyttä! Aijai nuoret ko tietäsittä! Vaan ettehän voi vielä tietää. Ihte isännätki vielä oikiastaan aavistelee kaikenlaista. On nimittäin yks Olssonin isäntä joka on mahtavampi muita näisä asioisa. Mutta kyllä sillä korvat on kuitenkin. Onhan?

Nyt on kivasti asiat kulkeutumasa toivottuun suuntaan. Kaiken tähän mennessä äänitetyn jälkeen voi nukkua yönsä rauhassa ja lisää höystöjä on vielä tulosa lokakuun puollela laulujen, fiulien, torvien ja mandoliinien muodossa. Julkaisijarintamaltakin kuuluu rohkaisevia viestejä. Ehkä tämä levy vielä joskus julkaistaan! Jääkäätte Isän haltuun! 

Esa.              


****

Studiopväkirja 07.10.07

“Äiti suuttuu, mut lauletaan vaan”


Kyllä vaan. Viime sunnuntaita vierähti taas pätkä studion puolella. Ystävämme ja tuttavamme Hanna Korpijärvi sattui olemaan Pohojanmaalla ja Käläviällä oikein sopivasti ajatellen taustalaulu-sessioita. Pitkästä aikaa palasimme omaan studioomme Lylyn lampolaan, jossa taustat pää-asiassa tulee laulettua. Paikalla olivat myös Esa ja Tume, jotka yrittivät tuottaa laulamista parhaan ymmärryksensä mukaan. Mac Jonaksen haamu oli myös demona mukana ja turvana. Varjelijan taustademot aiheuttavat edelleen valtavaa hilpeyttä. Jonakselle tiedoksi että Nuendo pystyy tunettaa jopa sun laulut! Siihen ei Mactoosa ja Toolssi pysty.  

Kireästä aikataulusta huolimatta Hansu lauleli neljään kappaleeseen oikein mallikkaasti. Juna, Kesä, Varjelija ja Ääretön saivat kivat kuorrutteet. Victoryn Neve ja Neumann vaihtui sinä päivän Lylyn Amekiin ja K2:een. Aivan hyvä sundi niistäki lähtee. Kiitos Hanna panoksestasi Augustin hitti-hotti-levylle! Toivottavasti ruoka oli vielä lämmintä ja ehdit pendoliinin matkaan.

Äänitykset jatkuvat viikon sisällä lauluilla ja muilla höystöillä. Käydäänpä vielä keikallaki Raahessa ens viikonloppuna jos Herramme suo. Niistä ja muista kuulet kun pysyt kuulolla ja vierailet meillä. Siunausta talviseen syksyyn jokaiselle! 

Esa.

 

****

Studiopäiväkirja - 14.10.2007

“Hymyile, laula niinkö Katri-Helena!”

Tänäsunnuntaina jatkettiin hommia taas taustalaulujen merkeissä. Studiolle saapuivat naureskelemaan Matti, Teppo ja Seppo, vai olikohan kyseessä sittenkin Esme, Tume ja Junnu. No jok. tap. eilinen keikka veti ilmeisesti niin hapoille, että päätimme aloittaa vasta klo 18. Laitoimme Rodeo K2:n lämpenemään ja avasimme ääntä. Esalla oli taas väkeviä eväitä mukana, nimittäin nenän alle tarjottiin vähän väliä Carmoliksia ym. laulajan eväitä. Tähtisolisti äännähtelikin jo ansioituneesti, vaikka äänikartiot olivat ruvella ja verillä eilisen keikan jälkeen. Mahtavaa. Lieneekö kyypakkausta liuotettu aamukahviin…

Sundeja hakiessamme, laulutilalla tuntui olevan kovasti asiaa takaisinpäin ja syyllisiksi osoittautuivat pellit, nuo onnettomat metallikiekot, joista lähtee sietämätön meteli. Kaiku kiekui siihen malliin, että roudasimme pellit kahvion puolelle ja peittelimme vielä loput kattilat lakanoilla. Nyt olimme valmiita. Tai ei sittenkään! Piti vielä viimeistellä keksipohjakakkulautanen tyhjäksi kahvilla huuhdellen. Samaan hengenvetoon totesimme vielä ykskantaan, että kaheksan aamut on liian aikasia kelle tahansa. Amen. Keksipohjakakku miellyttää muuten makuaistia kovasti, dumlemuffinssien lailla. Esalla oli onnenpäivät kun ei tarvinut laulaa….

Tuomo viritteli Nuendon&Amekin, Esa viritteli kuuloaistin kohdalleen ja minä reenasin luurit päässä ensimmäisiä settejä. Kesäbiisillä aloteltiin, johon täytyi raastaa kertosäkeet täyteen taustalaulua. Pikkuhiljaa päästiin vauhtiin ja jotenkuten jälkimmäisen urheiluruudun aikoihin jopa biisin loppupuolelle asti, jossa odotteli lähes itämainen sävelkulku. Ei siinä paljo katrihelenat auttanu, kun piti yrittää löytää oikeat askeleet. VOIKERTAKAIKKIAAN kun voi välillä vastustaa… Kaikenlaista. Lopulta luureista kuulu, että ”kyllä näistä saa parsittua”. Eli alkuun oli päästy, mutta kello oli silti jo Jotain.

Eteenpäin, sano muusikko peruutettuaan vintagebussin ojaan. Nuendon miettiessä Junabiisiä monitoreille, vaihdettiin laulajaa. Tuomo hyppäsi seinän toiselle puolelle, Esa koneelle ja minä sohvalle. Kriittiset korvat oli tosin menny pilalle jo ajat sitte, mutta minkäs teet. Tuomo myhäili hienosti Jonaksen tuottamat Pertti Salovaaramaiset, leppoisat ”se on Lahentiellä nähty orava” –tyyppiset taustat kertosäkeisiin. Voi olla, että vain oravat kuulee nuo taustat levyllä, mutta hyvältä kuulostaa kokonaisuudessa anyway. Käväisin tämän jälkeen vielä ruplaamassa Tuomon laulut.

Äkkiä kelloki kerkes jo huomisen puolelle. Voivoi. Palaveerattiin, että lienee päiväunien aika ja ajoimme koneet alas. Tuomo aikoi käydä varastamassa auton naapurista, jotta pääsisi kotiin. Oikein! Studio-olot voittaa normityöolot, muttei kotioloja. Muusikot osaa kaikenlaista… Ja kyllä se niin on edelleen, että tähtisolisti on tähtisolisti ja me muut ollaan jotain muuta. Mutta yrittänyttä ei laiteta hirteen, vai miten se menikään. Tänään lauletaan lisää ja huomena tiistaina on vuorossa VictoryAudiolla muita nauhotuksia Augustin tulevalle recordille MacOlssonin johdolla. Elämää on, ja niin pitää ollakki, että levy valmistuu.

Juhana.


****

Studiopäiväkirja - 15.10.2007

“Tunne maan vetovoima”


Edellisen päivän venyminen tämän päivän aamutunneille ei lannistanut sitkeähermoisia August-äijiä. Ennen puoltapäivää alkaviin laulusessioihin mennessä mm. bändin yhteisistä hiusvarannoista oli ehtinyt lyhentyä lähes viisi tuumaa. Junnu saapui parturin kynsistä hyvissä voimissa n. klo 11 ja homma pantiin välittömästi liikeelle - opiskelujen kustannuksella. Hapon kangistamana paikalle raahautui hetken kuluttua myös Ez, joka verryttyään tsemppasi Junnua aina yhtä helposti omaksuttavin määrein tyyliin "mieti / tunne maan vetovoimaa" ja "nosta kulmat Matti potenssiin kaksi (viittaus Matin ja Tepon duoon)". Tsemppi näytti tehoavan sillä tuleva August-levy sai jälleen minuuttikaupalla priimaa taustalaulantasundia a´la Herr J.N.

Kello 16 jälkeen peli alkoi näyttää Junnun osalta selvältä. Mm. Varjelija, Ääretön, Juna, Sytytä ja Kesäpiisi olivat saaneet hunajaista lainia päälinjojen tueksi. Päivällisen turruttama minäkin jouduin nousta studion sohvan pohjilta herkistelemään äänihuuliani ja kyllähän sieltä jotain kelvollistakin narulle tarttui. Ainakin Juna ja Ääretön olivat työn alla. Mun osalta laulajaiset vielä jatkuvat lähitulevaisuudessa ja niistä kenties myöhemmin näillä taajuuksilla. Mahtavaa!


Tuomo

 

****

Studiopäiväkirja - 16.10.2007

“Branford Davis ja Sibeliuksen Myrskyluodon Maija”

 

Friends! Isoja asioita ja amerikan ihmeitä tapahtuu taas Augustin levytyksissä. Tänään Victoryn audion ovi-aukosta asteli Mr. Sami “Branford Davis” Ihajoki ja muusansa Hanna “heavenly” Patana. Pariskunta tuli iloksemme soittamaan kasetille torvimusiikkia.

Oikeasti päivämme alkoi tänään Kokkolan koleassa aamupäivässä ja aikansa kun Sallin isännän ovia oli koputeltu niin puhelimeen tarttui solisti. Viestiähän sieltä oli pukannu että MacO:lla mersu hapoilla tai jotain. No, pian tuli itse Olssonkin paikalle ja pullapussia heilutellen sai tilanteen rauhoittumaan. Studion lämmittelyn jälkeen katsoimme sovituksia päivän taiteilijoille. MacOunastelija oli taas nähny kaikkien Augustojen sydämiin ja kirjoittanut aika muikeita legendaarisia Omppu-kone-torvi-sundeja apunaan käyttäen. Aivan hyvältähän ne kuulosti ja vielä kun yhdessä hiottiin pojan kans, niin johan oli paperilla amerikan sovitukset. Vaikkaki väärin kirjoitettu allekirjoittaneen toimesta, tietenki. Tämä kyseinen kappale oli siis Pietarin laulu, josta MacOsoittelija aikanaan hylkäsi Junnun kaikkien aikojen kitarasoolon, koska koko biisi on kuulemma sitte yhtä kitarasooloa. Vakavasti edellyttäen koko Kälviä ja viidesosa Tamperetta siis odotti Olssonin pojalta kovia näyttöjä.
Toinen kappale johon nuoren tähtituottajan ajatukset olivat asettuneet, oli Varjelija. Tähän kappaleeseen Mac oli aikanaan luvannut Sibeliuksen “Myrskyluodon maijan” kaltaista meininkiä. Eri poika säveltämään tuo Jonas. Tulihan siihen sitte näitä ja vielä lisäks Phil Collinsia ja Apula.. EIHYVÄNEAIKA!! Mutta hyvältä kuulosti täytyy se nyt myöntää, jopa Olssonin kone-pillien kautta.

Kahvipannun ollessa täydessä valmiudessa ja kuumennusta vaille saapuivat päivän töräyttelijät paikalle. Branfordia vaivasi tuomipäivän influenssa ja laputki oli mitä oli, mutta niin vain kävi, että punanen valo pian palo ja Hanna oli jo Käyris mutkalla puhaltamassa Varjelijaa kasetille. Sundi oli upian hyvä. MacOmppukorvaki joutu myöntämään muutamat elämänperusasiat siinä hetkessä. Yhdeksän ottoa ja sitten oli Mr.Davisin vuoro astella areenoille. Trumpan sundi oli turhan kireä tähän biisiin ja kokeilimme pojalle suuhun Flygaria(lue:Flyygelitorvi). Ja nyt toimi! C-osa sai herkullisen messinkisen mausteen pintaansa.
Pietarin lauluun torvia soiteltiin aika lailla samalla kaavalla, paitsi että J.OL halus niiden alkavan jo tokasäkeistön puolesta välistä. Tässä vaiheessa Tume the vikkeläsormi oli saapunut pullan tuoksu sieraimissaan studioon. Aika lomalla on Vuoltehenki isäntä ollu niinkö asiaan kuuluu täsä vaiheesa syyslomaa. Niin, C-Osassa puhaltajat pääsikin sitten enemmän esille ja kun vielä Branford vetäisi kerta kaikkiaan maukkaat sordinotrumppa-fillit osan loppuun akselilta New Orleans-Chicago-NY, oli joka jätkä ja mimmi monttu auki ko isännät Grand Canyonin kuopalla. ALERT ALERT! Väkevyysaste lähenee vaarallisia lukemia!

Ammattilaisilla ei kauaa torvet soi, ko on jo valamista. Kaks tuntia ja homma oli paketoitu. Kiitos Sami ja Hanna! Olitte loistavia! Uskomme ettei mopo ole vielä karannut käsistä, vaikka siltä saattaa jo välillä vaikuttaa. Palaamme asiaan taas kun tapahtuu. Stay tuned! Ja Happy syysloma kaikille joilla sitä on!

Esa.

****

Studiopäiväkirja - 21.10.2007

“…pimeää, pimeää, SYTYTÄ!”


Kävimme tänään pikaisesti Tumen kanssa rallattelemassa studiolla. Meiniki oli hyvä ja Vuolteen pojalla vire kohillaan. Sytkäri sai taas lisää stemmaa kylkeensä. Vaikka aikataulu oli tänään aika tiukka eikä kikkailuihin ollut varaa, sai Tume kuitenkin kikkailtua stemman poikineen laadukkaasti purkkiin. Sytkäri alkaa olla jo mukavalla mallilla stemmojenkin suhteen. Ainoastaan Macin kaavailemat ultra-ujellukset on vetämättä. Nekin taitaa olla Vuolteen pojan heiniä. Onhan Tume Princen vaaleampi velipoika ja korkeat äänet taipuu luonnostaan.

On kyllä mahtavaa äänittää tällastaki biisiä. Yksittäisinä kristittyinä sitä ollaan aika pieniä ja lepattavia liekkejä, mutta yhdessä saadaan kokea välillä roihuamista soihdun lailla. Yhteydessä on voimaa! Kunpa tämäkin kappale sais olla valona tälle pimeälle maailmalle.

Laulelot jatkuu ens viikonloppuna. Kirkkainta Valoa teidän kaikkien syksyyn, jotka uskollisesti jaksatte seurata orkesterimme seikkailuja!

Esa

 

****

Studiopäiväkirja - 26.-27.10.2007

“Emmäätiiä. Ei mulloo ajokorttia näihin koneisiin!”

Voiko paremmin viikonloppu alkaa? Suunnistimme Tuomon kanssa studion uumeniin varhain perjantai-iltapäivästä. Tarkoituksena jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin: Taustalauluja Mr.Bond! Lupaavia tunnelmia varjosti kuitenkin Tumen alustava flunssapöpö joka ebolan lailla pyrki tulehduttamaan tämän Princen velipuolen kultakurkkua. Suomalaiset ja varsinkin Augustit ovat kuitenkin väkevää soturikansaa, eikä meitä mitkään influebolat  kaada.

Eihän meillä paljon aikaa ollut temmeltää, mutta aivan hyvää laulelmaa Vuolteen poika esitti ainakin Kesäbiisiin ja Tyttöseen. Tyttönen jäi pahasti vaiheeseen kun arjen askareet rupesivat painamaan päälle, joten päätimme jatkaa suosiolla lauantain puolella.

Lauantai valkeni lepohetken jälkeen ja muutaman kontrollipuhelun jälkeen ryhmä taiteilijoita rynnisti studioon. Vihdoin paikalle ponnisti myös Niemelän nuori isäntä. Junnu katoaa aina välillä syvän etelän kaupunkeihin, mutta palaa onneksi aina välillä meitä morjenstamaan. Tälläki kertaa kyseessä oli oikiastaan vain välilasku reitillä Tampere-Teneriffa, mutta aivan hyvä ku kävit hakemasa “rokotukset” ennen pitkää eroa. Toivottavasti Matti & Teppo jaksaa viihdyttää. Sundin ainaki pitäs olla kohillaan. Se lähtee nimittäin kulmista ja niiden nostamisesta. Seuratkaapa vain folks!

Asiasta toiseen , nimittäin laulamaanhan sitä tultiin. Ensimmäistä kertaa elämässä myös Klapurin isäntä pääsi laulamaan taustoja Augustin tulevalle hehto-hittialbumille. Kamoja vielä säädellessä sisään astui myös Mr. alataajuuksien herra, Sam the bassman. Sami tuli aivan aiheesta paikalle. Nimittäin välillä kun Augustin isännät äänittää, pitää koneita olla ajamassa vähintään kaks muuta isäntää, ettei svengi ja sundi karkaa lapasesta. Eihän nämä tämän päivän kuskit myöntäny omistavansa tilanteen edellyttämiä kortteja, mutta aivan kelevollisesti Saimon ja Junnu piti bändin tiellä, vaikka päivän biisi oliki Kaukana kotoa II.

KK II:n kanssa vierähtikin sitte useampi tunti,  se kun oli taustoja osalta vielä täysin tabula rasa. Alku oli tietenki taas hakemista ja oikean tuntuman etsimistä. Isona apuna pieneen kurkun karheuteen oli jälleen verrattoman Carmolis-tipat, joita nautimme taas valtavat kulaukset. Kiitokset ihme-isäntä Carmolikselle, jos vain olemassa on! 
Loppupeleissä ja at the end, Kaukis oli saanut järkyttävän määrän stemmaa kylkeensä. Mutta kyllä se komialta kuulostiki. Tähän vaikutti valtavalla panoksellaan myös Vuolteen poika, joka oli vihdoin joutunu studiolle kirjastosta sundia lukemasta. Tume lauloi myös muutamat väkevät stemmat vaikka ebola kurkussa oli edennyt jo huolestuttavan pitkälle. Jälleen carmolis pelasti. Epäilemme, että carmolis saattaa pelastaa vaikka kuolemasta jos tiukka paikka tulee. Tätäki on varmasti jo testattu jollaki oikein isojen poikien happokiertueilla. Emme kuitenkaan suosittele.
Jokatapauksessa tämä päivä todisti meille kaikille, että Mac ”kuulisittepa miltä ne kuulostaa mu pään sisällä”  Olssonin jo puoli vuotta sitten tähän biisiin kuin ilmestyksenä saadut taustalaulu-kuviot toimivat kuin toimivatkin.

Loppupäivästä kun Junnu ja Sam olivat joutuneet väistymään sivummalle kuskin paikalta, lauloimme Tumen kans vielä Tyttö pienen stemmat valmiiksi. Kuulisittepa sen ystävät ja tuttavat! Aivan oli taas Amerikkaa ja ääntä monessa kerroksessa. Hieno päivä!

Vähän yli viikko on nyt miksausten alkuun ja aikamoinen rumba vielä edessä näiden laulujen ja mandoliinien ja viulujen parissa. Jos jaksatte, niin rukoilkaa meille turnauskestävyyttä koitoksiin. Vaikka tämä mukavaa onkin, niin arki ja muut asiat vaativat aina oman osansa. Ajan ja asioiden yhteensovittaminen vaatii joskus aikamoista taiteilua. Tähän mennessä on kuitenkin selvitty hyvin ja priimaa on tullut. Siitä kiitos Taivaan Isälle!

Esa

 

****

Studiopäiväkirja - 29.10.07

“Armahda!”


Sen verran jäi kaivelemaan viikonlopun lyhyeksi jääneet laulusessiot, että päätin tänään käydä päivällä kokeilemassa, josko jotain tarttuis ja taittuis purkkiin. Iloinen yllätys oli se, että Junnu, tuo Niemelän poika tepasteli samoilla kartanoilla samoihin aikoihin. Junnupa sääti meitsille sitte sopivasti tasot kohilleen ja eikun ääntä auki!

Sen verran oli kiireinen mies ja Teneriffan lennolta myöhästymässä ettei kerenny jäädä pidemmäksi aikaa tsemppaamaan solistia. Onhan se parempi olla ajoissa kentällä. Eihän nuo Zairelaiset tupolevit odota turhaan.

Pietarin laulu oli päivän laulu. Ja voi kyllä pitiki hinkata. Miten ja kuka on se solisti joka on laulanu sen kakkoskertsin niin ettei sitä voi saada ihmisten lailla purkiin!#)/&%””! Oikeasti melkeen sata ottoa vaadittiin siihen että siedettävää jälkeä tuli nuendon syövereihin. Ehkä tässä nyt on se juttu, ettei Klapurin isäntää ollu kukaan erityisesti piiskaamassa, saati sanomassa että riittää jo. Voi nysväys!

Töiden jälkeen vielä piti palata ja viimeistellä Pietarin laulut, tällä kertaa aidosta oktaavista. Eikä ollu sen helpompaa. Huonona päivänä saa näköjään tehdä kolminkertasen työn että kelpaa, ees hetkeksi.
Lauloinpa vielä kaiken säädön kunniaksi Varjelijaan ala-oktaavi tuplaukset viimeseen kertsiin. Kyllä vihdoin alko homma sujua ja sitte pitiki jo lopetella tältä päivältä.

Aina ei suju niin kuin elokuvissa, muttei tämän aina pidäkään niin helppoa ja mutkatonta olla. Välillä äänittäminen on vain ihan raakaa työtä ja sehän sopii meille karskeille karjuille. Peace! 

Esa

 

****

Studiopäiväkirja - 30.10.07

“Steve Sobel - nummien vaeltaja”


Tänään koitti kauan odotettu päivä. Augustin tuleva pitkäsoitto sai mausteekseen paria hieman eksoottisempaa kielisoitinta. Jälleen liian aikainen aamu aukeni muutamalle muusikon rentulle. Victory Audiolla tupaa oli lämmittämässä jo Mac”Jonas”Olsson eli OlssoninMac. Kympiltä paikalle tupsahtivat innokkaat nuoret miehet: Klapurin isäntämies ja päivän tähti Juha Ylikotila, straight from Ylivieska. Heti päivän alkuun Mac kertoi olevansa nykyään erikoisen hyvä miksaamaan. Haluan uskoa isäntää, koska meidänkin levy on vielä miksaamatta…

Olin kuupannut muutamaa biisiä etukäteen herra tuottajalle johon Juha vois soitella pelejään. Kuunneltiin tunnin verran ja sovitettiin mihin sopis mitäki. Loppujen lopuks neljä biisiä osottautu erityisesti kaipaavan näitä eksoottisia mausteita. Mausteiksihan  luokitellaan mustapippuri ja sipuli ja terva ja BUZUKI ja OKTAAVIMANDOLIINI, ainakin Augustin sopassa. Upeita soittimia, etenki upean soittajan kuten Juhan käpälissä.

Eka biisi jonka kertseihin ruvettin buzukin helinää pikkaamaan oli Ääretön. Hienosti sopii pelätyn Kruunupyyn miehen slaidailun kaveriks tämmönen, epäilen ma. Kahvia ja Jonaksen pullaa juotuamme Juha painui takaisin Neumannin eteen. 
Oikeastaan varsinainen mandoliini villityksen alkuunpanija on  Valaiskoon, jota Juha soitteli seuraavaks buzukilla. Tässähän oli jo valmiina allekirjoittaneen hiukan mandoliinilta kuulostava akkari, jota meidän oma mandoliinimiehemme rupesi nyt ruplaamaan ja täyttämään isommaksi. Myös loppukertsit ja outro sai osansa.
Irlantilaista buzukia kylkeensä sai vielä Junan kertsit ja C-osa. Tässä Ylivieskan lahja Augustoille soitteli ikään kuin vastavetoja muun bändin rytmityksiin kertosäkeessä. Aivan hyvä toimivuus oli tässäkin Macin oivalluksessa.

Oma kappaleensa on syytä omistaa vielä tuolle oktaavimandoliinille, jonka oli muuten rakentanut muuan brittiläinen Steve Sobel. Nummien salaperäinen vaeltaja, jolla on hillitön jono tilauksia, mutta aika kuluukin vaelteluun… Joka tapauksessa gourmet soitin, kermalla ja rasvalla. Sitä kuullaankin sitten Tyttö pieni nimisessä balladissa ja sen kertosäkeessä.

Hyvä Juha ja kiitos soitoista. Rikastit Augustin sundimaailmaa tyylikkäästi. Me palataan taas ruotuun viimeistään viikonloppuna, jolloin luvassa mm. fiulia ja lisää joikuja.  

 

Esa  

 


****

Studiopäiväkirja  2.-3.11. 2007


“Aika hyvä, yks vielä!”

Elämme kinteitä aikoja, monella tavalla. Kaikenlaista tavaraa tallentuu narulle, hyvää ja huonoa. Ja jotta narulle jotain saadaan, pitää olla aikaa ja ääntä seistä mikin ääressä hoilaamassa. Augustit on ajautunut jonkinlaiseen kompleksitilanteeseen: Kun priimaa on mahdollisuus tehdä, sitä tehdään ja paljon. Omassa studiossa äänittäminen ei maksa mitään, eikä toisaalta kukaan ole oikein laittamassa stoppia taiteilijoille. Toisaalta täytyy olla tyytyväinen tilanteeseen. Ei joka orkesterilla ole mahdollisuutta käyttää näitä tuntimääriä taustalaulujen tekoon. Kuulostaahan se amerikalta kun niitä tehdään näin huolella ja hartaasti.

Hartaina saapuivat Ez ja Dum aloittamaan viikonloppuaan taas taustalaulujen merkeissä. Raitoja oli taas määrättömästi jotka odotti taas täyttäjäänsä. Yritystä oli ´bout kuuden tunnin edestä. Varjelijaa, Pietarin laulua ja Ristillä riippuvaa miestä saatiin taas eteenpäin. Näistä kaks ekaa tais tulla meidän äänistä jo valmiiksi. Työnjako on Tumpalla ja mulla aikalailla seuraava: Tume laulaa keskiääntä ja falsettia ja meikä mölisee siellä täällä, lähinnä basso-keskirekisterissä. Toimii! Mutta täytyy niitä hinkata, kun parasta halutaan. Tuo amerikka ei ole pelkästään vitsiä. Siellä oikeasti tehdään hienosti lauluja. Vanhalla mantereella tyydytään vähempään.

Lauantaina käytiin vielä pikku kierros studiolla. Ristillä riippuva mies oli stemmojen osalta pahasti suunnitteluasteella ja ryhdyimmekin tuumasta toimeen. Pian alkoi tapahtua. Vuorotellen käytiin Dumlen kans jodlaamassa uutta ja upiaa raitaa. Liikaa tähän ei voi runtata, mutta vielä vähän puuttuu;)
Tumpan jo häivyttyä kokeilin pätkän Sytkäriä sundailla. Jotakin jäikin jälkipolville.

Esa

 

****

Studiopäiväkirja 4.11.2007

“Pip-, Pop- & Hank Williams meets Mac”

Uusi päivä kaiken muuttaa voi. Sekavien lauluäänitysten jälkeen oli turvallista päästä taas BigMacOlssonin isännällisiin sessioihin tekemään taidetta. Tänään äänitettäisiin niitä kauan kaivattuja viuluja Victory audiossa.

Pullan tuonti vuoro olikin selkeästi bändin puolella. Leipaisin rempseästi aamusella mustikkamunkkeja juuri poimituista mustikoista. Pakkasesta kun näitä ottaa niin tuoretta on. Aivan hyviä pyhäaamun pullia.
Klo 9 oli puhe olla pajalla ja melkein olin. Olssonin isäntä, joka itse ei koskaan myöhästy, pääsi nyt kuittailemaan solistille vaivaisesta 5 minuutista. Saivartelija..
Tunti oli aikaa kirjoitella ylös nuotteja viulutaiteilijalle. Tämä taiteilija on nimeltään Tuomas Latvala, Kokkolan toivo Augustille. Aika yksimielisesti Isännät Klabourg ja Olssohn sai nuotit paperille.

Aamu kymmeneltä saapui Tuomas. Kylmä oli taas Studio kun Sallin poika jäädyttää yöt. Jääkarhuntaljaa taas joutu tuottaja heittämään lattialle viulistimme jalkojen alle. Eihän sitä kukaan huurteisella lattialla soita, varsinkaan fiulisti fiulua. 
Sovituksen tsekkauksen jälkeen pantiin taiteilija Neumannin eteen finguttelemaan. Tyttö pienen c-osa ja 2.säk + kertsi sai kunnolla jousesta. Hieno vibrato oli Latavlan isännällä. Olssonin sovituksesta ois Williamsin veljekset Pip ja Popkin kateelliset. Isäntä Hankista en mee sanomaan. Vanahan liiton kountry isännät on usein epäluulosta väkiä.

Toinen viulua vaativa kipale oli Valaiskoon. Big Junas oli värkänny tähän oikein Halliwood stemmaa. Eihän siinä mitään. Syytä ollaki. Mahtipohtista ja väkevää tuli tässäkin loppubiisin koristeeksi. Mukavaiset tunnelmat jäi näistä sessioista. Kiitos Tuomas! Olet pelimies!

 

“Mull´on ihan kalkkuna fiilis”

Päivämme jatkui Kälviän puolella murkinatauon jälkeen. Oikea lauluaja, Riikka Hertteli oli tulossa iltapäivästä sjungaamaan kanssamme omalle pajalle. Sitä ennen kuitenkin Juice”Tico”Niemen poika ja Ez Sambora sambasivat studioon ja repäisivät pienet palat Ristillä riippuvan säkeistöön. Tico rauhoitti kummasti tilanteen studiolla.

Pian Riikka kolkuttelikin jo paikalle. Pienen palaverinpidon jälkeen lady astelikin laulajan paikalle. Pietarin lauluun oli tuottajamme ajatellut oikein oivat stemmat juuri Riikalle. Eipä ole näillä kulmilla monesti tämän tasoista laulujaa nähty. Heti ensi tavuista oli selvää, että tässä se on. Tämä on viimeinen silaus August-kakkuun ja tulevaan hittilevyyn. Kertakaikkiaaan! Sitä kalkkunafiilistä Riikka koki Pietarin loppukertsissä jossa päästiin jo äärirajoja kokeilemaan. Meistä Ticon kans sundi oli kuitenkin vakuuttava ja juuri sopivan kirpeä.
Päivään ja iltaan kuului vielä Kesällä, KK 2 ja Varjelija. Erityis-maininta lähtee kyllä Varjelijan lopusta, jonne Rouva Hertteli pääsi revittelemään luvan kanssa. Kaikelle voisi myöntää täyden afro-takuun. Väkevyys oli läsnä ystävät tänä päivänä Lylyn karsinoissa! Sittenpä kuulette, jos uskallatte.

Mahtavaa tehdä näitä biisejä näin mahtavien taiteilijoiden kanssa! Usko tähän levyyn ja materiaaliin on nyt korkealla. Mahtavaa viedä tätä sanomaa ja virkistyä siitä itsekin!
Jos Herra suo ensi viikolla lauletaan lisää ja miksauksetkin alkaa jo torstaina. Muistakaa rukouksin. Haltuun!

Esa


****

Studiopäiväkirja 5.-10.11.2007

"Liian hapokasta?"

Miksausviikon painaessa jo päälle Augustin jäärät ovat vääntäneet taustalauluja hirven lailla. Työtunteja ei paljon parane laskeskella, mutta omassa pajassa talous ei sentään ole päässyt aivan kuralle. Mopo on kylläkin keulinut ja välillä käsistä lähtökin on ollut lähellä, mutta Ison Macin koulaamat Aukkarin veijarit ovat oppineet tuottajapäällikön käskytyksessä yhtä sun toista. Mm. sen, että vain priima kelpaa narulle. Näin ollen päiväkirjan pitokin on jäänyt tiukkojen taustalaulu- ja editointiryöppyrealiteettien valossa vähän turhan vähälle. Taustalauluraitaa on pukannut parhaimmillaan jo useampi kymmenen biisiä kohden, joten taustalauluja on väännetty todella antaumuksella. Hapotus on toisinaan ollut sen mukaista. Mutta mitä vielä. Alempana näette kuinka itse päällikkö on oivasti ottanut vastuuta kun Augustin poikien päiväkirjan pito on takkuillut. Jokatapauksessa mixingit ovat nyt tosiasia ja väkevyysaste senkun nousee. Mutta siis - seuraavassa päiväkirjaa komentosillan toiselta puolen. Olkaa hyvät!





****

Studiopäiväkirja 8.11.2007

"Miksauksen analogiaa a´la Mac"

"Eli ensimmäisenä miksausvuorossa oli biisi nimeltä Pietarin Laulu. Halusin alkuun jotain kevyttä ja ennen kaikkea albumibiisin, koska tunnen että parhaassa vireessä olen juuri 3. tai 4. biisien aikana kun puhutaan albumien miksauksesta. Eli silloin on hyvä tehdä sinkkubiisit ja vaativat isot miksaukset jne.

Toisin kuin yleensä (ainakin rankemmassa kamassa) aloitin tällä kertaa laulusta.

Päälauluun laitoin Protoolsissa Digi-eq3:n jolla kesytin vähän turhia resonansseja. Lähinnä alamiddlessä oli  huoneesta johtuvaa komotusta ja ylämiddlessä Esasta johtuva epämiellyttävä puukko. Tämä raita (ja sen tuplaus) meni mikserissä kanavaan 10 ja matkalla kävi UREI:n mainiossa LA-4 kompressorissa ja DBX:n 263A de- esserissä. Lauluefekteinä on TL-Space-plugarista väännetty EMT140-tyyppinen plate ja koneen ulkopuolelta LEXIconin PCM70:stä haettu tumma huone slap-tyylisellä predelaylla.

Lisäksi päälaulukanavassa on tumma 1/4 dilsa tuomassa sustainia ja tumma lyhyt (n 30-50ms) delay tuomassa syvyyttä. Sendistä ohjasin laulua myös ping-pong tyyppiseen dilsaan, jossa paluusyötöt ristikkäin LR kanavissa tuomassa feedbackia.

Sitten kannut. Rummut on äänitetty aika tummaksi ja halusin pitää paletin sellaisena joten varoin tekemästä liian hypetettyä yläpäätä. Ainoastaan haitsu kaipasi vähän rankempaa hyllytystä koska oli liian jazz. Taisin äänittää sen dynaamisella Beyerdynamicin M201:lla.

Bassari meni pöydän kanaviin 1 ja 3. Kanavassa 1 oli insertissä DBX:n 117 kompura joka kovertaa kivasti alamiddleä. TAi sitten kuvittelen vaan. Kanavan 3 insertissä puolestaan oli Drawmerin DL241, jolla tein vähän rinnakkaisnapsua.

Virveli meni kanaviin 2 ja 4, kanava 2 oli ihan flatti ja 4:ssa saman Drawmerin parempi puolisko.

Tomisumma kanaviin 5 ja 6 jossa FMR-Audion RNLA tuomassa vähän jyrinää. En oo varma saako tomeja kompuroida tollain ryhmänä mut ei kerrota kellekään, eihän?

Kanaviin 7 ja 8 meni loput rummut (overit, huonemikit, haitsu, ride ja mopoambienssimikki). Overeita siivosin vähän toolsin EQ3:lla ja boostasin vähän yläkertaa Focusriten Liquidmixin SSL-emulaatiolla.

Kitarat (Kanavat 11-12) käsiteltiin kaikki aika eri tavalla mutta usein niissä on taimattu 1/4 dilsa ja kanavan sendissä lähtö EMT140 efektiin.

Basso meni toolsissa Sansamp-vahvistinmallinnoksen, EQ3:n ja Masseyn Tapehead plugarin läpi. Basson masterissa oli myös Digin limitteri joka duckasi bassoa (n. 3-5dB:tä) aina bassarin tieltä.

Taustalaulut meni yhteen stereoryhmään jossa taimattu 1/4-dilsa tuomassa vähän sustainia ja Princeä.

Koko paketti meni mikserin masterista ART:in putkitaajuuskorjaimiin, Neve 1272 esivahvistin -klooniin ja SSL 4000 sarjan masterkompura klooniin jonka jälkeen Digidesignin muuntimien läpi takaisin Protoolsiin stereoraidalle.

Paljon muutakin tapahtui mutta harvoja kiinnostaa q-arvot ja releaseajat. Oikeastaan muakaan ei hirveesti kiinnosta vaan tärkeintä on yrittää sisäistää biisin sanoma ja tunnelma ja yrittää tuoda se mahd. vahvasti kuulijalle. Uskottavasti.

Loput biisit ajattelin vetää samoilla preseteillä ja keskittyä miksaamisen sijaan netissä surffailuun, seiskan lukemiseen ja munkkien syömiseen."

J-Mac-O




TÄSTÄ ETUSIVULLE  




  August - Studiopäiväkirja kesäkuu-syyskuu 2007