ETUSIVULLE
PIKALINKIT
Esituotanto
Rumpuäänitykset
Ensimmäiset akkarivedot
Kevään viimeiset pohjapäivät
kitarat
kevään laulut
Studiopäiväkirja 20.-21.2-2010 - Esituotanto
“HÄ?”
Heijaa hyvät ystävät ja tervetuloa taas August aikaan! Ennen kesää - kiertue on todistettavasti taakse jäänyttä elämää ja viime vuoden lokakuusta bändi on Tarantella pajansa uumenissa säveltänyt ja äheltänyt. Kaikenlaista on saatu aikaan ja viime viikonloppuna olikin ensimmäinen hedelmien tsekkaus. Ja kuinka ollakaan, pelimannien jalka on ollut sen verran painava, että tulosta on tullut.
Tämän todisti hän itse: Jonas Olsson - Kokkolalainen arjen sankari, miellyttävä mies, isä ja vaikka mitä. Ai niin, Jonas tuottaa tätä meidän uutta levyä! Edellisen levyn teko todisti yhteispelin toimivuuden ja olemme iloisia että työ jatkuu samoissa merkeissä. Jonaksen mukaan tällä kertaa mukana on monia todella hyviä biisejä ja eteenpäin on menty. Aika näyttää löytääkö tämä materiaali myös muita ystäviä.
Viikonlopun aikana vakuutuimme viimeistään siitä, että vaikka ulkona pakkanen pahoinpitelee, niin tulevan levyn matsku on lämmintä. Jotenkin nyt on aika paljon itsevarmempi olo koko bändinä, vaikka näitä biisejä ei ole vielä livenä soitettukaan yhtä lukuun ottamatta.
Saimme nyt väännettyä biisit sellaisiin muotteihin missä ne tod.näk ainakin suurin piirtein lyödään lopulliselle narulle. Näillä demoilla pitäs myös kalastella levy-yhtiöitä. Toivotaan että kala syö.
Levylle on tulossa mm. seuraavanlaisia kappaleita: Salattu, Kehrääjä, Kalliolla, Amerikan maa, Elämää suurempaa, Kulunut ja monia muita joiden nimet kaipaa vielä varmistusta ja viimeistä voitelua. Iloista on myös se että tällä kertaa sävellysvastuu on jakaantunut entistä laajemmalle Tumen ja Junnun tehtyä vähintään pari biisiä mieheen. Tämä luomisen jakso on ollut tiivistä puurtamista mutta myös mahtavaa löytämisen aikaa. Biisit ovat vapautuneita eikä rohkeita ratkaisuja ole kierretty. Antaa siis Villin muulin (levyn työnimi) ravata kunnes se panoroidaan yli laidan!
August tekee edelleen musiikkiaan Jumalan kunniaksi ja evankeliumin ilosta. Jos jaksat joskus muistaa meitä rukouksin, olemme kiitollisia. Peace!
Esa
****
August studiopäiväkirja 6.-7.4. 2010
“KaraokeJuice vs. ChuckNorris”
Paljon on purettu, roudattu ja kasattu kahden vuoden ja 10 kuukauden aikana. Tämän ajan August on pysytellyt varsinaisista studiotöistä poissa. Ystävät, nyt todella on uuden kasetin aika! Its good to be back! Onhan se jo aikakin tehdä jotain uutta ja uljasta.
Jos kahden päivän rumpuäänitysten jälkeen on näin positiivinen olo uudesta levystä, ollaan oikealla tiellä. Rock! Hyvä Juiz!
Se joka ei vielä tiedä, kerrottakoon että Jonas Macintosh Olsson on jälleen puikoissa Augustin taidetta. Tämä on tietenki muikeaa ja kallista . Mutta se onki nuoret niin että: “PIIP ei saa konvehtia.”
Alkupäivien mahtavinta riemua on ollut kokeilla erilaisia virveleitä ja vireitä niihin. Tämän kaltaista keppostelua ei edellisten levytysten kohdalla tapahtunutkaan. Ennen vanhaan haettiin vain se yks hyvä saundi jota käytettiin sitten joka veisuun. Nyt on kuulkaa homma isolla! Sillä on nimittäin merkitystä onko se virveli syvä vai matala, onko vire kimakka vai läski. Kuulettapa sitte jos korvat on auki ja levy ostettu. Sen verran pitää sanoa että latteaa suomivirvelöintiä ei Augustin uudelta täyspitkältä kuule. Ollaan aikalailla amerikan tunnelmissa. Kiitos jo tässä vaiheessa Fogin Jonnelle ja Samixille kamojen lainasta!
Huomenna onki sitte ensimmäinen kiharointi päivä. Saas nähdä mitä keksitään. Päästääkö Jonas Liljeströmin levylle vai vedetäänkö vain Gibsonilla?
Kiitos kiinnostuksesta, August on villinä taas!
“Tuplataan banjolla”
Parin mainion rumpupäivän jälkeen oli vuoro soitella jo vähän kitaroita. Sallilta Neumannia lainaan, kopin pystytys, soundit kuntoon ja eikun räimimään. Allekirjoittanut oli varautunut tällä kertaa kahdella hyvällä kitaralla ja vähän paksummilla kieliseteillä. Martinin Claptonin Erkki setti 13-56 ja voittamattoman John Pearse 13-55. John ja Liljeströmin kitara vei voiton tänään.
Jonas teki aamupäivän edellisen päivän rumpueditointeja joten kitara äänityksiin jäi aikaa säätöineen se `bout 4 tuntia. Kasetille nauhotettiin Jerusalemiin, Groovemoose(Yksi puuttuu) ja Rokkaa baby(Kalliolla).
Soundit oli todella vakuuttavat eikä Amerikka jääny kauas. Signaalitie meni jotenki näin: Neumann, Akg, Heil->Amek->Pro Tools->Anttila top ten.
Äänitykset jatkuu ens viikon tiistaina live-äänityksillä jos Luoja suo. Tällä kertaa täältä tähän ja näkemiin!
.e.s.a.
Studiopäiväkirja 13.-15.4.2010
“Kumaatteja ja porunoita kiitos!”
Live-äänitystä a´la akustinen kitara, basso ja rummut. Elämää suurempaa, Kehrääjä ja Kulunut oli päivän biisit. Edellisen viikon hyvin menneet sessiot anto odottaa tältäkin päivältä maailmanluokan meininkiä. Kun Samikin saapui suoraan yö-aamu-päivävuorosta oikeisiin töihin studiolle oli päivän jengi koossa. Tume ja Samix taputti ansiokkaasti kannustusjoukoissa. Piuhat kiinni, Neumannit iholle ja kannut säätöihin. Mahtavuutta! Edellisistä reeneistä oli sen verran päiviä että aivan heti ei groove löytynyt. Tai löyty mutta kaikilla vähä eri suuntiin. Tosi paikan Live-äänitykset olikin eka kerta Augustin historiassa. Pikku hiljaa se alkoikin sitten rullata. Jonas”Broccoli”Olsson on sen sortin tuottaja, että jos ei groove irtoa, se kaivetaan esiin. Taikuri Jonas : Respect!
Loppuillasta Juha soitti vielä Groovemooseen uudet Billie Jean kompit kasarisoundeilla ja silmät(+korvat?) ummessa. Motiivit oli kuitenkin puhtaasti taiteelliset. Kotiutumisaika taisi olla jo seuraan vuorokauden puolella. Näitä hommia on tehtävä 100 lasissa. Muuten voi jäädä kotiin harrastelemaan.
Seuraavan päivän settiä olikin sitten edellisen päivän editoinnit ja kitaraäänitykset. Juice oli jo valmistautunut uuteen vetoon mitä Groovemooseen tulee mutta turhaan. Edellisyön jälki olikin priimaa. Laittomat viritykset ja demppaukset toimi ulvahtelevan hirven lailla. Sairasta, mutta toimii!
Akustispuolella soiteltiin sitten pakomatkaa ja Amerikan maata. Ensimmäinen meni aika kevyesti mutta Amerikan maan näppäilyt vaatikin sitten jo vähän hieromista. Soundit oli kuitenkin priimaa vaikkei mies aina oiskaan. 2 X Neumann U 67 ja Kitarana toimi jälleen Liljeström. Tämä luuttu osoittautui yksinkertaisesti lyömättömäksi. Gibsonilla kuitenkin soiteltiin sitten tuplauksia ettei sille tullut paha mieli. Toimivat hyvin nämä kitarat yhdessä kun ovat sen verran erilaisia.
Sivumennen pitää mainita että Victory audion keittiössä syntyy koetaan monesti ne parhaat repeilyt ja hedelmällisimmät keskustelut. Tällä viikolla on risteytetty mm. vihanneksia ja hedelmiä.
Viimeinen pohja-äänityspäivä. Editointia, 6 biisiä bassolla ja 1,5 akustisella + tuplaukset. Siinä sitä sitten oiskin säätöä. Amerikan maan lopun Amerikka-osiota tehtiinkin sitten antaumuksella. Kitarointien päälle tehtiin sinne vielä kuorot, mellotronit ja huilut että asia tulee selväksi. Waltawaa!!! Paino sanalla Waltawa.
Sami oli päättäny ottaa hirveä sarvesta ja soittaa isännän otteella. Se on yleensä erittäin kannatettavaa. Niin tänäänkin. 3 ja ½ tuntia soittelua ja alataajuudet oli kasetilla. Ja millä soundeilla ystävät! Samin Jammun lisäksi oltiin saatu Eeva-Lotalta lainaan 70-luvun Jazz basso. Todella lämmin ja puinen soundi. Toimi mahtavasti Groovemooseen, Kuluneeseen ja Amerikan maan alkuun. Fenkku taitaa olla bassojen kunkku.
Loppuillasta hoidettiin vielä akustisentuplauksia. Laitoin Liljeströmiin kiinni 12 kielisen setistä ohuet kielet ja näillä saatiinkin sitten heleyttä ja Nashvillen meininkiä. Jerusalemissa ja Kehrääjässä kuullaan sitten niitä. Kiitokset Behmin Matille ideasta!
Editoidaanpa vähän ajatuksia näistä pohja-äänityksistä. Missä mennään? Edelliseen levyyn verrattuna biisit on jännittävämpiä, soitto tanakampaa, soundit on paremmat ja monipuolisemmat. Eri biiseihin on nyt sovitettu ja valittu erikseen rummut, bassot ja akustiset. Varsinkin rummuissa oli valinnanvaraa ja se kuuluu. Oikeastaan kaikki on suurempaa ja mahtavampaa.
Tästä on Tumen ja Junnun hyvä jatkaa ja pilata levy! No ei sentään, tsempataan poikia rukouksin ja toivotaan suotuisia sormituksia. Toiveisiin kuuluu myös että ensi viikon Naxos neuvotteluissa saadaan niin hyvä diili että voidaan lentää porukalla Nashvilleen miksauttaan levyä ja ampumaan puhveleita.
Ens viikkoon ystävät!
Esa
****
Studiopäiväkirja 24.-29.04.2010
KITARAT
”Porkkana featuring salmiakki ja muita raitoja”
Alkuun kaksi asiaa.
1. Nähin kirjoituksiin ei ole mitään pakottavaa tarvetta, eivätkä ne kiinnosta suurinta osaa maapallon väestöstä/ne ovat mitätöntä roskaa ihmisten eriarvoisuuden, maanjäristysten ja öljytuhojen rinnalla. Vaikka hypetystä voi esiintyä, tiedämme, millä vesillä soudetaan.
Lukupakkoa ei myöskään ole, mutta joita kiinnostaa, se ilo heille suotakoon. Lisäksi internet sisältää huomattavasti epäilyttävämpääkin materiaalia kuin tämä.
2. Itse tehtyä, keskeneräistä taidetta on vaikea puristaa kirjoitettuun muotoon. Jos kuitenkin kuuntelet joskus tulevan albumin, osa tekstistä saattaa muuttua yllättäen ymmärrettävämmäksi. Ei takuita kuitenkaan.
No niin. Nämä pojat lähti viikko takaperin lauantaina vähän ”harrastelemaan” ja alustava tarkoitus oli vähän ”soitella”. Tilanne onkin nyt se, että kuusi päivää vingutettiin luuttuja (myös Visaa) arkielämän tuolla puolen ja pilattiin levy, kuten Esa lupasi. No, ei välttämättä kokonaan. Päivänvalo osuu huonosti studion puolelle, mutta ei se varsinaisesti mikään lintujen bongausreissu ollutkaan.
-Lukuun ottamatta kanalintupariskuntaa, joka vartioi Victoryn etupihaa ja jonka soundi on suoraan verrattavissa Fenderin jousikaikuun. Tuomo risti kaverit ”Isännäksi” ja ”Emännäksi”. Terveisiä.
Viimeiset 6kk ovat olleet myös kitaraosastolle varsin työntäyteistä aikaa, ja lähes koko rypistys piti tulostaa alle viikossa kasetille. Eihän siinä mitään uutta ole, mutta silti. Lisäksi tällä kertaa on kaikki yritetty tehdä Curren metodeilla ”lite bättre”. Jokainen muistaa mihin se johti vuonna -95. Jokainen voi niin ikään aikanaan kuunnella, onko näin myös Villin muulin laita.
Viimeistely alkoi jo torstaina ja perjantaina, jolloin kokoonnuttiin Tuomon kanssa omalle verstaalle tutkailemaan mustien aukkojen määrää kitarakuvioiden suhteen. Käytännössä tarkoittaa sitä, että muutama kevätpuolella tehty biisi oli vielä vailla selkeää kaavoitusta. Paaluttamiseen on onneksi olemassa selkeät lähtökohdat, kun on klikkiin soitetut, rakenteellisesti lopullista muotoa olevat esituotantodemot. Yhtä lailla oli tietysti tärkeää lämmitellä sormenpäitä ja otelautoja. Lauantaihin mennessä saatiin monta kaavaluonnostelmaa valmiiksi ja hyvä niin. Astuimme Victoryn ovesta sisään levollisin mielin.
Jonas oli aloitellut päivää jo editoimalla bassoja. Näinpä meillä oli aikaa asetella kombot riviin ja harrastella kielten vaihtoa... Kitarahommat on muutenki vähä semmosia, että säätäminen on jatkuvaa. Onneksi meille on suotu rauhalliset luonteet.
Näin se suurinpiirtein menee: viritys, purkin säätö, vahvistimen säätö, säätö. Vahvistimen vaihto, kitaran vaihto, miehen vaihto, vaihto. Kielten vaihto, plektran vaihto, piuhan vaihto, vaihto. Tallamikki-välimikki-kaulamikki, viritys. Kahvin keitto, veden keitto, kanakeitto, keitto... Oikeastaan tämä on varsin normaalia rutiinia. Ei mitään ”istuskelua”. Kotona voi istuskella, jos on aikaa.
Tässä lista siitä, mitä oli matkassa:
Kitarat
-Fender American Series Telecaster
-Fender Road Worn ´72 Telecaster Deluxe
-Fender Contemporary Stratocaster Japan Anniversary ´85
-Fender Stratocaster American Series
-Duesenberg Starplayer LTD Mike Campbell
-Gibson Les Paul
Huom. marsut jätettiin suosiolla opistopojille Hetfield-riffittelyjä varten.
Kombot
-Fender Vibrolux Reverb
-Orange AD30TC
-Fender ´57 Twin Amp
Efektit (ainakin...)
-Electro Harmonix Small Stone
-BJF Emerald green distmachine
-Boss SD-1
-Boss BD-2
-BOSS TR-2
-Boss Line Selector
-Digitech Bad Monkey
-DOD Vibro Thang
-Line6 POD XT (vain virityksessä ja volume-swelleissä)
-Ibanez TS-10 Classic
-Ibanez TS-9
-Ibanez AD-9
-Roland Space Echo RE-201
-Visual Sound Route 66
Suurin osa löytyy omasta takaa, mutta kiitokset jällleen Jukalle (Kumpulainen) Gibsonista&Twinistä ja Tommille (Lahtonen) Duesenbergistä. Tällä kertaa päätettiin, ettei käytetä Marsun 1960 4x12 –kaappia suodattamassa soundeja, vaan kasetoidaan kombojen omien elementtien soundit. Aika/rahakysymys, mutta elämä on. Ei-soittovuorossa-olevan jalat, soittohuoneen oven saranat ja standby-kytkimet oli kovalla käytöllä.
Ttässä vaiheessa kevättä takki on sen verran tyhjä ja sormien päät hapoilla, että laitetaan tähän väliin biisikohtaista fiilistelyä. Katsotaan sitten, mihin kynä vie.
”Pakomatka”
Kyseinen viipale oli kitaroiden osalta etukäteen vähiten työstetty, ja koko lauantai sitä väännettiin. Täytyy toki muistaa, että ensimmäisenä päivänä menee aina suuremmassa määrin aikaa edellä mainittuun säätämiseen. Biisi puettiin lämpimästi ja se sai yllensä muun muassa taikinaa, kylmien pelipoikien levollista sfäärisoundia, Sjöroos-tilutusta ja Radiohead-dilsaa. Biisi saatiin kauttaaltaan maukkaan kuuloiseksi, ja hyvä näin. Ei tarvitse enää elää epätietoisuudessa siitä, tuleeko tästä laulusta laulu. Fiilikset oli korkealla jo pelkästään siksi, että nyt sai oikein soittamalla soittaa. Siitä se sundi lähtee. Ei nysväystä.
”Yksi puuttuu”
Mitä musiikkia tämä on? Tämänkin lauseen lausui taiteellinen toimitusjohtaja Olsson. Kertsi herätti ilmeisesti ajattelemaan, mihin suuntaan hommaa pitäisi rakentaa. Vaihtoehtoja oli muutama, mutta lopulta päädyttiin alkuperäiseen lead-kitarointiin ja uuteen tikkaukseen, joka viimeistään seuraavana aamuna todisti olevansa mukana kisajoukkueessa.
Varmaa on kuitenkin se, että tässä on oikein groovebiisien kuningas. Erittäin väkevää meininkiä läpi veisun. Yhtymäkohtia voinee vetää Augustin alkukantaiseen meininkiin positiivisessa mielessä. Hammondit räjäyttää maailman aikoinaan. Yes sir, ja lisätietoja Vuolteelta.
”Kulunut”
Kaikessa yksinkertaisuudessaan, sisältää voimallista voimaa. Hä? Jotta klassista näppäilyä Amerikan Telellä ja laulavaa kitaraa Japanin Stratolla. Biisihän on itsessään jo niin väkevä, että uniin tulee, jos illalla kuuntelee. Seesteinen meininki oli jo demotusvaiheessa ja on edelleen – oikealla äänimaailmalla. ”Ettäkö kuulostaa hyvältä!!” t: Jonas seuraavana päivänä.
”Elämää suurempaa”
Jos ja kun tämäkin biisi levyllä aikanaan julkaistaan, on turha tulla sanomaan, ettei ole yritetty. Viidakkokomppi ja tarttuva riffi ruplattuna. Pre chorus viimisen päälle Beatlesia ja kertosäe Beach Boys featuring James Bond -guitarsound. Lopussa vielä kolmen skeban kisaa siitä, mikä on kingi. Les Paul oli.
Miettikää. Tai never mind. Kuunteluun.
”Kehrääjä”
Varovainen meniniki, ettei langat mee solmuun. Intron nätti melodia terssikitaroilla ja lennokas kertsikuvio (tuplataan pirunkeuhkolla ja triplataan pysty?pianolla). Ainoastaan biisin yksi osio jäi mietintään ja tämä tullaan todennäköisesti tekemään uudestaan. Tähän kertsin ”hautajaissointukulkuiseen” jatkeeseen tarjottiin ”Clint Eastwood astuu saluunaan” –tyyppistä kitaraa, mutta ei ehkä toimi. Syy: ei olla Amerikassa. Ratkaisu: aikaa on, ja biisi saataneen muottiinsa kesällä/syksyllä. Ei kuitenkaan kannata vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, koska tässä erittäin miellyttävässä raidassa ei kitarat näyttele pääroolia. Roolin spelaa itse tarina ja kantrisuuntainen kokonaismeininki. Banjocaster!
”Kalliolla”
Sormet juoksee jonossa ja rivissä pitkin otelautoja soittotaitojen rajamailla. Nähtäväksi jää, miten tämä veisu miksataan, mutta muropaketilla on käyty joka tapauksessa. Alussa Tuomo&Duesenberg ja todella väkevän tiukka soundi. Niin kova, että Jonas laskeskeli jo ALV:a ja oli tilaamassa guitaria. Älä poika hätäile. Muutenkin oikein ilottelua läpi biisin. AC/DC –tyyppinen kuvio mukana. On mietitty, onko liian rokkaava laulu, mutta ei ole. Antakaa nyt soitella kerranki. Tässä on Ennen kesää –levyn ”Sytytä” potenssiin Corn Flakes.
”Jerusalem”
Tässä toinen hieman kesken jääneistä biiseistä: sooloa vaille färtig. Joka tapauksessa aika aitoa menoa, mutta erittäin asiapitoisesti. Kitarat soi, kun niitä soitetaan. Puolen välin paikkeilla maanläheinen, aito riffi! -Villi muuli on irti. Sanotaan, että jollain tasolla erittäin hitti. Kun duuribiisin kertosäe lähtee mollista, ei voida olla väärässä. Mutta enempää en sano. Kannattaa kuunnella alusta ihan viimisille sekunnin osille asti.
”Amerikan maa”
Aina vaan voi sanoa vähemmän. Jos nyt vähän abstraktimpia kuvailuja käytetään, niin...
-->Valaat äänessä: Toolsiin piirtyy porkkanoita ja salmiakkeja, joiden välissä toisinaan crossfade. Varmaan kiinnostaa ketään, mutta lukekaa edellinen sitten, kun kuuntelette levyltä (Google myös auttaa). Voi aueta paremmin, mutta mä en lupaa mitään.
Säkeistössä piano-kitara –kudelma. Biisin paljon puhutun loppuosan alkupulella puolestaan sekä neljään että kuuteen soitettu kuvio (=lähes proge), ja loppu on historiaa ilman kitaroitakin. No, ei enempää hypetystä, mutta hyvä on ja paranee.
Kaikki edellä mainittu pitää paikkansa, kunnes koittaa syksy, miksaukset ja mute-nappula. Siihen asti hyvät fiilikset, hei!
Kasetointiin liittyy useita perustavaa laatua olevia ilmiöitä, jotka toistuvat soittimesta ja usein myös soittajasta riippumatta (ainaki August:issa). Ensimmäisenä mieleen tulee kiilaaminen. Soittaja kiilaa rytmin eteen ja tätähän ei hyväksytä, jos Amerikkaa halutaan. Ja halutaan! Takanoja on kiilaamisen vastakohta ja huomattavasti miellyttävämpi asia, mutta useimmiten niin ikään kiellettyjen aineiden listalla. Juhlittiin rankasti sitä, että takavuosien kiilaaminen on vaihtunut nojaamiseen! Liekö biisien tempon nousu, vai ikä, joka jarruttaa, mutta sama se. Jotain on opittu.
Jonakselle voi kaupata kaikenlaisia kuvioita, mutta joskus on helpompaa hakea Ohlsonin Lasselta monokaiutin kuin ostaa halvasti soitettu ”opistokuvio”. No, tämä käy toki meille. Paljon meni siis uusiksi, mutta yhtälailla käytettiin niitä kuvioita, joihin oltiin alun perinkin tyytyväisiä. Näin sen pitää mennäkin. Punalampun (REC) valossa syntyy joskus legendaarisia raitoja.
Muutamia tärkeitä huomioita:
-”Jos sinulla on ruoansulatusvaivoja, Milbona on jogurtti” (tai jotenki näin...)
Lähettiin torstaina kaupassa käymään Esan kanssa. Em. mainos saksalaisen kauppaketjun ovessa. Laittoi miettimään:
->Jos kello on viisi, Fender on kitara.
->Jos Suomi on tasavalta, lintu lentää taivaalla. Jne...
Onko kielimuuri sittenkin este saksalaiselle liiketoiminnalle Suomen Kokkolassa?
Lisäksi löydettiin ilmeisesti kevytversio spagetti-bolognese –valmisruoasta: pelkät pahvikuoret. Suositellaan laihduttaville kasvissyöjille.
Aito karlebyläinen Dallaspitko sentään lähti mukaan. Alkuperäinen matkan tarkoitus ”Jonakselle lounaaksi härkäinen ruukku” piti toteuttaa toisessa kaupassa. Normaali reissu siis.
”Olsson - vaahtokarkit - Klapuri”
Voi hyvät ihmiset... Esa tuo studiolle innoissaan jätesäkillisen vaahdotettua, sikaliivatteella koottua sokeria. Miehen lähdettyä oikeisiin töihin, Jonas raahaa suu täynnä liivatetta säkin keittiöön, väsyneellä äänellä sanoen: ”nämä ei kuulu tänne”.
Koittaa seuraava päivä ja Esa marssii tarkkaamoon säkki kainalossa ja suupielet katossa. Sama kuvio toistui noin kolmen päivän ajan. Iteki taisin syödä yhen.
”Stroboviritin vastaan analogiviisari”
Mikä näistä nyt on sitte hyvä, mitä nämä nykynuoret käyttää. Strobo pyörii näytöllä ihan sekasin ja Esa tarjoaa analogiviisaria eteen. Liikaa liikkuvia osia.... Eka nauha alavireessä ja seittemäs saman verran ylhäällä. Korvakuulolta!
”Älä missään nimessä soita nyt!”
Jonas soittohuoneessa, korva kiinni Orangen elementissä, etsii elementin keskustaa. Volumet kohtalaisen korkealla ja sairaseläke lähellä.
”Monona kuulee paljo paremmin”
Tähän on tultu. Mc. on hurahtanu monoon! Kuulemma stereokuvassa kaikki lässähtää. No, jos näin haluaa ajatella. Ja onhan siinä perää, paljo on maailmassa ostettu mono-äänitteitä. Jos mietitte äänitysbudjetin puolittamista, mono on ratkaisu!
Saatan lisäillä näitä lyhytnovelleja, kunhan viikko 17 palautuu kokonaisuudessaan mieleen. Ei takuita tästäkään.
Äänitykset jatkuu jo lauluilla, joten raitaa tulee taas kilometreittäin. Kitarat soi studiolla jälleen kesällä tai viimeistään syksyllä, joten jatketaan ”soittelua”. Jos jäi kysyttävää tai kommentoitavaa, rohkeasti vain s-postaamaan: august(ät)augustit.net.
Kiitos.
-Juhana
****
Studiopäiväkirja 05/2010 - LAULUT
“Lei-lee!”
Eipä aikaakaan veikkoset. Neumann, Carmolis, Hunaja, Vesiputki.. Semmosta on laulaminen studiossa. Ja lopulta kuiteski mentiin aikalailla rockenroll asenteella: Kovaa, korkealta, ohi ja osuenkin. Kolmessa päivässä saatiin 8 biisiä laulettua ja stemmojakin sovittiin Olssonin isännän kans. Taustat kun vedetään Augustin omalla pajalla edellisen levyn malliin. Isoimman haasteen aiheutti Junnun kynäilemä “Pakomatka” jonka teksteihin allekirjoittanutki yritti sekaantua. Yhteistyöllä saatiin oivallinen runoelma tähänkin ralliin. Hyvä Junnu! Alkaa olla aika lailla kaimansa veroinen kynäilijä.
Näin siis oli laita toukokuun lauleloissa. Syksyn tuimat tuulet tuovat uudet laulut ja päiväkirjatkin. Pysykää taajuudella. Täältä pesee!
Laulusuorituksiin voittajafiilistä hakemassa???
Esa
****